Aasin ja Augustuksen taakse. Jouluaamu - Teille on syntynyt Vapahtaja. 2.vsk.

Jouluaamu
Teille on syntynyt Vapahtaja
25 dec MMIV Saarna Auran kirkossa
Khra Torsti Äärelä
Aasin ja Augustuksen taakse

Evankeliumi: Luuk. 2: 1–20

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: »Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.» He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Aloitus. Karu totuus pöytään
Kysymys jouluevankeliumin historiallisuudesta nousee esiin joka vuosi. Lopulta kuitenkin joku asiantuntija ison päivälehden tai vaikkapa aamu-television lähetyksessä tekee asian vaarattomaksi selittämällä sen olemuksen. Tosiasia on, että raamatuntutkimuksen jälkeen tekstistä ei paljoa jää jäljelle; varmat faktat ovat aasin ja Augustuksen tasolla. Jos kriittinen raamatuntutkimus olisi väline jolla raamatun ja sen sisällön arvovalta haluttaisiin tehdä tyhjäksi olisi jouluevankeliumi paras välinen tällaiseen reposteluun. Antiikin monitoimimiehen ja matemaatikon Arkhimedeen sana: ”Antakaa minulle kiinteä piste, niin minä vipuan maan paikaltaan!,” olisi käynyt tässä toteen. Esimerkit ovat murskaavia: Luukas esittää, että Jeesuksen syntymän aikoihin,

1) suoritettiin veroluettelon kirjoittaminen, 2) häikäilemätön Herodes Suuri, mm. yhden veljensä, poikansa ja vaimonsa tapattanut hirmuhallitsija oli ”Juudean kuningas,” ja että 3) roomalainen Quirinius oli Syyrian maaherrana.

Tähän kuvaan ei sitten sovi se, että yleensä pienissäkin asioissa luotettavan juutalaisen historioitsijan Josefuksen mukaan tuo Quirinius tuli Syyrian maaherraksi vasta vuonna 6 ajanlaskumme mukaan, jolloin siis Herodes Suuri olisi ollut haudassa lähes 10 vuotta. Tuo historioitsija mainitsee myös, että Juudean asukkaat pantiin verolle noin vuosina 6-7 ajanlaskumme mukaan, samalla kun Herodes Suuren kelvoton poika Arkelaos pantin viralta. Yksi mahdollisuus on, että tuo Quirinius järjesteli veroasioita jo aiemmassa virassaan. Toinen mahdollisuus on, että Luukas sekoittaa kaksi eri tapahtumaa — tietämättään tai tarkoituksellisesti — halutessaan osoittaa tuolle Teofilokselle evankeliumin luotettavuuden.

Tuossapa sitä kiinteätä pistettä kerrakseen sitä etsivälle! Voitaisiin siis kysyä, jos yksi asia ei pidä paikkaansa, niin mihin voidaan enää uskoa?

Mutta palataanpa vielä siihen kiinteään pisteeseen. Aikoinaan kesti melkoisen kauan sen havaitseminen, ettei luonnontieteiden havaintoihin perustuvien näkökohtien hyväksyminen ja siitä aiheutunut maailmankuvamme muutos, maa ei ollutkaan litteä ja se kiersi aurinkoa, merkinnytkään Raamatun murenemista ja kristillisen uskon vararikkoa. Tähän päivään olisi ollut riittävästi aikaa totutella siihen, etteivät läheskään kaikki Raamatun kertomukset ehkä vastaa historiallista todellisuutta. Joskus kaikkien on aika tehdä siitä johtopäätökset. Leveän tien aika päättyy joskus muiltakin kuin raamatuntutkijoilta. Kysymyksiin tulee vastata rehellisesti, kävi miten kävi. Eikä tässä suuria ennustajan lahjoja tarvita, jos sanotaan: Ei käy kuinkaan! Ei yhtikäs kuinkaan! Tie tosin kapenee, kuten aikoinaan luonnontieteiden puolella kävi; mutta tuolla tiellä voi edelleen kulkea; ja kaiken lisäksi se on suorempi.

Olennainen
Niin! Kuinka tästä jatkamme? Jouluevankeliumi on pitkälti Jeesuksen inhimillisen puolen arviointia. Suurmies tarvitsi hienot puitteet elämälleen, ja jouluevankeliumin yksityiskohdat palvelevat tätä pyrkimystä. Suomen kirkossa olemme saaneet nähdä ensimmäisen suuren opettajamme Paavalin kunnianpalautuksen. Hän ei ole enää naistenvihaaja eikä muutenkaan ole niin kielteinen henkilö; enää... Paavalin jouluevankeliumi on matka aasin ja Augustuksen taakse. Se on kappale alkuperäisintä Jeesus-uskoa:

”Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta rikastuisitte hänen köyhyydestään. (2. Kor. 8:9)”

Tuo toisen korinttilaiskirjeen katkelma auttaa meitä suhteuttamaan jouluevankeliumien kertomuksen muuhun Jeesusta koskevaan tietoon. Ylösnousemususko selittää lopulta myös joulukertomuksen syntymisen. Pääsiäistä voi verrata aurinkoon, joulu on kuin kuu. Jos valon lähde sammuu, muuttuu jälkimmäinen pimeäksi, mutta edellisen loistaessa kirkkaana, riittää jälkimmäisellekin lainavaloa heijastettavaksi. Kaikki tapahtumat avautuvat siis pääsiäisestä käsin, jouluaamu katsoo Golgatan ristille ja tyhjään hautaan.

Jos Jeesuksella oli poikkeuksellinen tietoisuus Jumalasta, niin Paavali oli syvällisesti tietoinen siitä, että Jeesus Kristus oi ehdottoman ainutlaatuinen. Jos hän olisi pelkästään hyvin viisas mies, vaikkapa antiikin Sokrates, muslimien Muhammedin kaltainen ”profeetta” tai Buddhan kaltainen ”valaistunut”, hän ei missään tapauksessa olisi se mikä on. Hän on ainoa välittäjä Jumalan ja ihmiskunnan välillä. Luukkaan jouluevankeliumissa pitäytymisessä on kyse siitä, että lähestymme joulun sanomaa pelkästään historiallisena tosiasiana, haluamme tuntea Jeesuksen vain inhimillisen luonnon kautta.

Jouluevankeliumin sisältö voidaan tiivistää siinä enkelien lausumiin sanoihin: ”Älkää pelätkö”. Samat sanat lausuu ylösnoussut Jeesus Kristus pääsiäisen jälkeen. Juuri tänään koko maailma tarvitsee noita sanoja enemmän kuin milloinkaan. Uusia pelon aiheita on. Mitä maailma sai kylmän sodan ja kommunismin kukistumisen myötä, uusia pelonaiheita. Mitä suomalaiset saivat pysähtyneisyyden ajan päättymisen jälkeen; uudenlaisen tyhjiön ja arvottomuuden tunteen. Kuka lopulta pitää käsissään maailman kohtaloa?

Kaikkien ihmisten omatunto tarvitsee kasvaakseen varmuutta, että on olemassa joku, joka pitelee käsissään tämän ajallisen maailman kohtaloa; joku jolla on hallussaan kuoleman ja tuonelan avaimet; joku joka on ihmisen historian A ja O, niin yksilön kuin yhteisenkin historian. Jumala voi yksin antaa perimmäisen vakuutuksen sanomalla: ”Älkää pelätkö!”

Loppulauselma
Joulu on Jumalan vastaus kaikkeen siihen mitä tämä maailma kovimmillaan on. Siihen, että tässä maailmassa on pahaa, väkivaltaa, eriarvoisuutta, kovuutta... itkua, sairautta, kyyneleitä, petosta... kaikkea sitä mitä perinteisissä saarnoissa joskus nuhdellen tuodaan esiin... Tällaista tuskan ja kärsimisen luetteloa voisi jatkaa loputtomasti... sinä itse voit ajatella niitä tuskia ja epäoikeudenmukaisuuksia, joita olet kokenut, niitä vääryyksiä, joiden kohteeksi olet joutunut tai myös sitä pahuutta, jonka koet itsessäsi ja jota sitten kenties olet murehtinut tuntien syyllisyytesi.  Tällaisena luettelona tämä saarna olisi loputon... Mutta sen vastapainoksi on myös joulun saarna tyhjentymätön; Älkää pelätkö! "Teille on syntynyt Vapahtaja!" Se on auttaja, pelastaja!  Kristus, Herra! Entinen saa kadota, sillä uusi on tullut tilalle! Näin raskas kuorma muuttuu kevyeksi kantamukseksi.

Niinpä emme enää arvioi joulua pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. Kysymyksiin kannattaa aina vasta rehellisesti, mitä yksinkertaisempi vastaus on sitä enemmän siinä on todennäköisesti myös oikeaa. AMEN.