Ei ihan mitä tahansa peliä. Itsenäisyyspäivä - Kiitos isänmaasta. Vanhan testamentin saarna.

Itsenäisyyspäivä

Kiitos isänmaasta

06 dec mmiv

Khra Torsti Äärelä

Ei ihan mitä tahansa peliä



Saarnateksti:
Saarnaaja  9:13-18
Minä havaitsin, että viisaudelle, suurellekin, saattoi käydä näin auringon alla: Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän asukkaita. Sitä vastaan hyökkäsi mahtava kuningas. Hän saartoi kaupungin ja pystytti suuria piirityslaitteita sen ympärille. Kaupungissa asui köyhä mutta 
viisas mies. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää miestä. Niinpä minä sanon: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta vähätellään eikä hänen sanojaan kuunnella. On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja kuin houkkien johtajan huutoa. Viisaus on sota-aseita parempi.





Aloitus

Tietokoneet ovat sitten todella ihmeellisiä laitteita. Sekä hyvässä että pahassa. Aivan kuten televisio yleistyi 1960-luvulla, niin on nyt tietokoneetkin 
käyneet voittokulkuaan, vanhatkin ihmiset ovat opiskelleet tietokoneen käyttöä. Tietokoneella voi tehdä monenmoisia asioita kuten hyvin tiedämme, opiskella vaikkapa kieliä, maksaa laskuja, seikkailla 
internetissä ja pitää yhteyksiä ympäri maata ja maailmaa ja pelata tietokonepelejäkin. Tietokonepelejä on monia, voi sanoa hyviä ja hyödyllisiä, opettavaisiakin. Sitten on vähemmän kehittäviä ja vähemmän hyödyllisiä pelejä. Niistä voi saada itselleen kiusaajan, ja 
joskus voi olla parasta pistää cd-romppu kappaleiksi. Niin siitä pääsee eroon...


Yksi suosituimmista on Sivilisaatio-peli, amerikkalaiselta nimeltään Civilization. Siitä on noin viidentoista vuoden aikana ollut saatavilla jo neljä versiota, toinen toistaan kehittyneempiä. Mutta mikä tekee siitä niin suositun ja miksi niin monet 
vannovat sen nimeen? Ehkäpä vastaus on siinä voi yksinkertaisesti leikkiä Jumalaa! Siinä sen salaisuus. Tai onko sittenkään? Ihmisen tekemä ja ohjelmoimahan se vain on. Kyse on siirtyä, että voit pelata 
maailmanhistoriaa, johtaa kansaasi ja valtiotasi, kehittää kulttuuria ja käydä sotiakin. Aloitat yhdellä asutusyksiköllä tai työläisjoukolla vuonna 4000 e.a.a. Peli voi loppua uusimmassa versiossa monella tavalla, voit päästä Alfa Centauriin, voit voittaa käymällä sotia, tai sitten vain olemalla hyvä, menestyksekäs ja vakaa hallitsija. Kun peliä pelaa on kuin istuisi pilvenlaidalla ja katselisi ihmiskunnan toimintaa. Tänäkin itsenäisyyspäivän aamuna monet nuorempien sukupolvien edustajat viettävät aikaansa nenä päätteensään kiinni pelaten sivilisaatiota. Pelillä on paljon kannattajia sanotaanko kaikissa ikäluokissa. Taannoinen peruspalveluminis-terimme Osmo Soininvaarakin paljasti eräässä haastattelussa kuuluvansa 
sivilisaatio-faneihin. Hän sanoi koettavansa varata joka päivästä varttitunnin verran aikaa pelille. Hän sanoi koittavansa rakentaa oikeudenmukaista valtiota ja maailmaa, josa ihmisillä 
on hyvä olla, ja ehkä myös rauhanomaista.

Yhden vaativan pelin läpiviemiseen voi tarvita jopa kolme tai neljä vuorokautta tehokasta peliaikaa. Mahdollisuuksia on monia, voit pelata maailmankartalla, tai fantasiamaailmassa, tai sitten voit pelata historiallisissa asetelmissa vaikkapa toista maailmansotaa, napoleonin ajan eurooppaa, Rooman valtakunnan 
tuhoa tai Rooman valtakunnan nousua, joitakin tässä vain mainitaksemme. Aitouden tuntuma on hämmentävä... Peli vaatii paljon jos mielii menestyä. Kaiken pitää olla hyvässä tasapainossa, ja pelitaktiikoita on monia. Sinun täytyy menestyä kaupan ja talouden sektorilla, tiedettä ja kulttuuria on kehitettävä, ihmisten hyvinvoinnista tulee pitää huolta, 
palveluita ja eri mukavuuksia on rakennettava aina kansakunnan ja kaupunkien kasvaessa, ja sitten on tietysti hoidettava ulkopolitiikka muihin sivilisaatioihin. Jos jokin näistä neljästä 
tulee laiminlyödyksi, niin menestystä ei tule. Jos lyöt laimin ulkopolitiikan ja maanpuolustuksen tulee noutaja varmasti, ennemmin tai myöhemmin. Siinäpä on sitten turha tapella keihäin 
ja miekoin panssarivaunuja vastaan kun iso ja mahtava hallitsija tulee rymistelemään kaupungin porteille. Siinä käy aivan kuten tuossa Saarnaajan kirjan kuvauksessa. Pelissä on 
hyvä ottaa se strategia, että aina voi käydä huonosti...

Pahimpaan on varauduttava
Vanhan testamentin Saarnaajaa on luonnehdittu tavattoman suureksi pessimistiksi. Lopulta hän kuitenkin osoittautuu hyvin viisaaksi mieheksi, henkilöksi jonka maailmanasenne onkin ainoa oikea ja kestävä.
Me emme tiedä kuka tuo henkilö oli, sen kylläkin millainen hän oli. Hän ei muuten ollut kuningas Salomo, Daavidin poika. Asioista joista hän puhuu ei hänen aikanaan ollut olemassa, 
eikä kieltä jota kirjassa käytetään ollut suurten kuninkaiden aikana. Saarnaaja on eräänlainen liikemies ajalta noin 300 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Tämän asian paljastaa hänen käyttämänsä kieli. 
Pääsemme hänen luonteestaan ja henkilökuvasta perille luomalla hänestä kuvan nykyaikaisen rikostutkinnan menetelmillä. Kukaan ei muuten pysty pakenemaan enää nimimerkin taakse. Amerikkalainen Unabomber-rikollinenkin, pommipakettien lähettäjä jäi kiinni yhden 
kirjoittamansa tekstin pohjalta. Tyyli ja sanasto paljastivat hänet lopulta. Jos tämäkin saarnaaja kirjoittaisi jotain nimimerkillä tarvittaisiin melkoista taitoa kirjoittaa niin ettei kirjoittajaa 
tunnistettaisi.

Saarnaajan taakse kätkeytyy varsinainen kitupiikki-luonne, joka on vielä hyvin pessimistinen, pahimpaan mahdolliseen varautuva. Hän on talousmies joka antaa jopa salkunhoito-ohjeita. Vai mitäpä sanomme näistä sanoista: “Lähetä leipäsi veden yli, ajan mittaan voit saada sen takaisin. Talleta omaisuutesi seitsemälle, kahdeksallekin taholle – ethän tiedä, mitä onnettomuuksia maasa vielä sattuu.”Hänellä on huoli siitä, että arvoton perillinen tuhoaa hänen 
elämäntyönsä. Hän on aivan kuten Roope Ankka jolle ajatus siitä, että hänen tohelo veljenpoikansa Aku perii hänen rahasäiliönsä ja suunnattoman omaisuutensa on hänelle kauhistuksien kauhistus.
Mutta lopulta kun hän tyhjentää kaiken olevaisen pessimistisellä puheenparrellaan, avautuu siitä lopulta hyvin valoisa ja realistinen tapa kohdata maailma. Kun on varautunut 
kaiken tuhoon ja pahimpaan mahdolliseen, niin silloin elämästä voikin nauttia. Silloin kaikki satunnainen hyvä, tai vaikkapa vain välttäväkin on todella suurta ja onnea tuovaa...

On sanottu jo muutamia kymmeniä vuosia sitten, että Saarnaajan kirjan sielunhoidollisia näkökulmia ei ole hyödynnetty laisinkaan. Ja tottahan se on, vaikka ei tänään olekaan 
mitenkään muodikasta tunnustautua pessimistiksi. Toisaalta kriisin kokenutta ihmistä ei enää esim. työhönotossa niin helposti raakata, kriisin kokeminen ja siitä selviäminen koetaan jopa 
voimavaraksi, näin on meillä asian laita myös kirkossamme. Aito pessimismi tulisi myös nostaa oikeaan arvoonsa. Sillä vain aito pessimisti voi parhaiten lohduttaa kärsivää ihmistä, 
ja vain aito pessimisti pystyy olemaan aidosti iloinen ja kiitollinen, vain aito pessimisti pystyy nauttimaan pienistä iloista, ja ennen kaikkea asettamaan suuren onnen ja hyvinvoinnin oikeisiin mittasuhteisiinsa. Joka on kokenut pula-ajan tai omakohtaisen ahdingon ymmärtää tämän varsin hyvin. Ja eikö pelkkä epäily kuulu jo hyvään ihmistuntemukseen. Optimisti on 
nimittäin hyvin epäilyttävä henkilö, ja monesti heidän joukostaan löytyy kaikkea muita kuin ihmiskunnan hyväntekijöitä. Niinkin proosallisen henkilön kuin esim. toivevävyn takaa voi löytyä varsinainen ihmishirviö...

Pessimistiä ei myöskäänhelpolla petetä, ja monesti he, jos eivät suoranaisesti maata peri, niin ainakin mennä porskuttavat toisten sortuessa elon tiellä.
Mutta onko muodikasta olla pessimisti, pahimpaan varautuja. Maailmassahan menee kaikesta huolimatta tosi hyvin. Yksi globalisaation, maailmallistumisen, seuraus on se, että ei ole kenenkään etu 
jos jossain päin maailmaa menee huonosti. Maailmantalous on varsin vakaalla tasolla, varmalla ja turvallisella, joskin keskimäärin verkkaisella kurssilla. Investointeja kannattaa aina tehdä, varsinkin niin sanottuun vihreään teollisuuteen. Sotia ei enää käydä. Mitä on joku Afganistanin rauhoittaminen, Irakin sota tai toistensa kimpussa olevat Palestiinan asukkaat. Puhtaasti rahanvallan näkökulmasta kyse on vain pienistä rajakahakoista kuten joskus Rooman sivilisaation aikana rajasodat olivat. Ehkä emme voi enää puhua mistään kulta-ajasta, 
aivan kuten Rooman valtakunnassa oli ollut jo muutaman kymmenen vuoden ajan silloin kun Jeesus syntyi maailmaan. Pessimisteillä olisi kuitenkin paljon kysyntää. Kulta-ajalla on kurjatkin puolensa. Kulta-aika on kulta-aikaa vain joillekin.
Ihmisoikeusrikok-siakin katsotaan sormien läpi kun etsitään suuria markkinoita. Pienimmistä nyt puhumattakaan.




Hutba

Pitää varautua pahimpaan tai ainakin pahempaan. Pelkästään sen vuoksi, että aina ovat hyvät ajat ja pahat ajat vuorotelleet. Mikä pätee maailmantalouksiin ja kansantalouteen pätee myös 
ihmiselämään. Saarnaaja itse sanoo:

”Jos ihminen elää monia vuosia,
hän iloitkoon niistä kaikista,
mutta hänen on hyvä muistaa,
että pimeitäkin päiviä tulee paljon.
Kaikki, mikä häntä kohtaa, on turhuutta.”
Yltä-kylläisyydessä ihminen usein turtuu ja menettää suhteellisuudentajunsa. Silloin unohtuu sekin, että elämä on niin perin ihmeellinen asia. Mutta tässäkin Saarnaaja ja pessimistinen asenne haluaa tulla auttamaan meitä Vain pessimisti voi tajuta niinkin arkipäiväisen asian kuin ihme. On suuria ja pieniä ihmeitä joita voi rakentaa ja kokea, aivan kuten tuossa tietokonepelissäkin, sitten on olemassa aivan arkipäivän ihmeitä. Loppujen lopuksi kaikki on ihmettä, kun sen vain oikein tajuaa.



Huipennus

Loppujen lopuksi voidaan myös sanoa, että itsenäisyytemme on ihme. Pahin mahdollinen ei ole kansamme kohdalla käynyt toteen. On turvallista uskoa, että kukaan ihan tavallinen aloitteleva
peluri tai yleistunari ei ole ollut järjestelemässä maamme asioita. Saamme uskoa, että itse Jumala on ollut näissä asioissa mukana. Olemme ansainneet vapautemme, vaikka se onkin suuri lahja.
Vapaus ja lahja ovat melkoinen sanapari. Alati on kysyttävä sitä, osaammeko käyttää niitä. Tämän kysymyksen joudumme tekemään tässä yhteiskunnassa. Entäpä sitten, olemmeko 
ymmärtäneet vastuumme tässä maailmassa? Toimimmeko niin, että oikeuden-mukaisuus, rauha, ihmisarvo ja luonnonsuojelulliset asiat pääsevät toteutumaan, vai tyydymmekö vain kasvattamaan hyvinvointiamme, muistamatta varautua pahemman päivän varalle. 
Oliko kulta-ajankin moottorina vain viimeinen rutistus jossa otettiin kaikki irti luomakunnasta, ihmiskunnan suuresta isänmaasta...

Joskus voisi olla myös aiheellista kuunnella viisaiden miesten, ja naisten sanoja ajoissa... Koettelemukset ovat monet, ja ihmikunta joutuu tilille tekosistaan joskus...  AMEN