Jeesus herättää uskon
21 jan MMVII Saarna Auran kirkossa
Lyhyt Katekeettinen saarna
Epistolasaarna
Omelia DOCG
Evankeliumi: Matt. 8: 5–13
Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: »Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa.» Jeesus sanoi: »Minä tulen ja parannan hänet.» Mutta sadanpäällikkö vastasi: »Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.» Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: »Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.» Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: »Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.» Sillä hetkellä palvelija parani.
Saarnateksti: Room. 1: 16–17
Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: “Uskosta vanhurskas saa elää.”
I Johdanto. Sana vanhurskas:
Meille lukutaitoisille suomalaisille ei niin helposti tule mieleen pohtia erilaisia kirjoittamismenetelmiä. Tapamme kirjoittaa aakkosilla on nimittäin vain yksi tapa, josta on käytetty nimeä aakkoskirjoitus. Yhtä äännettä vastaa pääsääntöisesti tällaisissa menetelmissä yksi kirjain. Mutta aakkoskirjoitus on vain yksi menetelmä tai hienommin sanottuna strategia. On olemassa myös kuvakirjoitus, logogrammi-järjestelmä. Parhaana esimerk-kinä tästä on tietysti egyptiläisten hieroglyfit. Sitten on olemassa tavukirjoitus-takin, joka jää meille kaikkein vieraammaksi. Lopulta meidän kirjoitusjärjestelmä kanta mukanaan myös joukkoa logogrammeja, siis kuvakirjoituksen merkkejä. Sellaisia ovat esimerkiksi prosentti-merkki ja muutama muu kuten euron ja dollarin merkit. Ne ovat kuitenkin varsin helposti omaksuttavissa, ja jokainen ne oppiikin. Ne jotka ovat kasvaneet käyttämään tietokonetta ja sen avaamia maailmoja ymmärtävät helposti mistä on kyse. Internet-maailma on täynnänsä erilaisia logogrammeja tai lyhyitä sanayhdistelmiä jotka tarkoittavat eri asioita, isojakin yhteyksiä. Ja se on osoitus elävästä ja kehittyvästä kommunikaatiosta jota on turha minkään viime vuosituhannen ihanteisiin jähmettyneen kielipoliisiin yrittääkään kaitsea.
Mutta on olemassa myös sanoja jotka ovat paljon enemmän kuin niiden sisältämien aakkosten summa. Joku sana voi tuntua käsittämättömältä ja se voi sisältää hyvin suuren merkityksen itsessään. Yksi tällainen sana on vanhurskas. Tuo sana sisältyy päivän saarnatekstiimme.
Noin 470 vuotta sitten paini Mikael Agricola ongelman kanssa kun hän käänsi Uutta testamenttia Suomen kielelle. Hänen ratkaisunsa, se ratkaisu että hän otti käyttöön sanan vanhurskas oli koituva ainutlaatuiseksi kaikkien maailman raamatunkäännösten joukossa. Sanan taustalla on kaksi sanaa, vaaka ja hurskas. Agricolan ajatuksen taustalla on ajatus siitä kuinka ihminen ollessaan Kristuksen pelastavasta työstä osallinen on ikään kuin vaa’assa, tai sen toisessa kupissa ja vaaka on tasapainossa. Toisessa kupissa on itse Vapahtajamme Jeesus Kristus.
Vanhurskas sanan soveltuvuutta kieleemme on ajoittain pohdittu, mutta aina on tultu siihen tulokseen että sellaista sanaa on vaikea löytää, onpa sanaa yritetty kääntää yhdellä kokonaisella lauseellakin. Sanan merkitys on vain tunnettava. Siksi sen voisi korvata samanlaisella logogrammi-merkillä kuin prosentti ja euro kuvataan. Millainen se merkki voisi olla: siinä voisi olla miinusmerkki ja isoilla kirjaimilla JK ja plusmerkki (-JK+), tai miinusmerkki iso T ja plus-merkki –T+.
II Ominaisuuksien vaihto.
Ottaessaan käyttöön sanan vanhurskas asetti Agricola tulevien vuosisatojen papit ja sanajulistajat vaikeaan paikkaan. Toisaalta hän antoi mahdollisuuden jota ei vielä ole täysin osattu käyttää. Mielikuva vaa’asta antaa nimittäin mahdollisuuden tuoda esiin myös pelastuksemme kannalta keskeisimmän ajatuksen, ihmisen syntisyyden ja sen kuinka hän tarvitsee uudistajan joka on Jeesus Kristus. Tästä asiasta on puhuttu nimellä ominaisuuksien vaihto tai iloinen vaihtokauppa.
Vanhurskas ihminen on siis Jumalan pelastavasta työstä osalliseksi tullut. Mutta millaista on elämä joka ei ole vanhurskasta. Siitä joutuu vanhurskaskin osalliseksi sillä kupit eivät aina ole tasapainossa. Elämä joka ei ole vaa’anhurskasta on yksinkertaisesti synnin täyttämää elämää, elämää kuoleman valtakunnassa.
Aikoinaan Mikael Agricolan opettaja, uskonpuhdistaja Martti Luther joutui näiden saarnatekstimme jakeiden (Room 1:16-17) äärellä syvään ahdistukseen. Hän kertoo: "Minut oli vallannut todella ihmeellinen kiihko päästä ymmärtämään Paavalia hänen kirjeessään Roomalaisille, mutta tähän asti oli esteenä ollut, ei suinkaan veren kylmyys sydämeni ympärillä, vaan yksi ainoa sana ensimmäisessä luvussa: Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy." "Tunsin itseni Jumalan edessä syntiseksi, jonka omatunto oli mitä rauhattomin ja joka ei voinut luottaa omakohtaisella sovituksella häntä lepyttäneensä, enkä siksi rakastanut vaan suorastaan vihasin vanhurskasta ja syntiä rankaisevaa Jumalaa". "Kiukkuisena ja omatunto rauhattomana minä sitten raivosin, kolkuttaen julkeasti Paavalin tätä kohtaa janotessani mitä palavammin päästä perille siitä, mitä Paavali tarkoitti. Lopulta minä yötä päivää asiaa pohtiessani Jumalan armosta kiinnitin huomioni lauseyhteyteen". Lutherille selvisi, mistä Jumalan vanhurskaudessa on oikein kysymys. Mikä riemu hänet valtasikaan: "Tunsin itseni suorastaan uudestisyntyneeksi ja astuneeksi avoimista porteista suoraan paratiisiin".
Tänään olemme saaneet olla uskomme kannalta hyvin keskeisen ja tärkeän raamatunkohdan äärellä. Usko on aina enemmän kuin opinkappaleet, mutta emme pääse eroon siitä että joskus joudumme kivuliaastikin pohtimaan asioita järjellä ja katekismuksen avulla. Mutta tässäkin on meitä tultu vastaan. Apostoli Paavali pohti asiaa ja puki kaiken kahden raamatunjakeen muotoon vaikka hän sitä toisaalla lavealti selitteli muissa kirjeissään. Martti Luther jatkoi ja me saamme jatkaa joskus kivuliastakin asioiden pohdintaa uudelleen ja uudelleen.
Toisaalla roomalaiskirjeessä sanotaan “Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room. 8:37).” Näemme tästä Paavalin kuvauksesta, joka on myös roomalaiskirjeestä, kuinka Kristukseen uskova ei ole vain ristin tapahtuman katselija, vaan hänet vedetään koko elämällään ja jatkuvasti omien ahdistustensa kautta siihen mukaan. Näin kärsimys ja risti koskettavat koko Jumalan lapsen elämää. Mutta vain usko voi nähdä, että ristiin ja kärsimykseen kätkeytyy Jumalan rakkaus. Ja vain usko voi pitää kiinni siitä, että ahdistuksista huolimatta saavutamme riemuvoiton. Toisessa vaakakupissa on ihmiselä-män hulluus ja mielettömyys, maailman pahuus ja julmuus, mutta myös maailman kunnia ja loisto.
Toisessa vaakakupissa on vain yksinäinen kärsijä Golgatan ristillä. Vain siinä on iankaikkinen elämä ja autuus. Vain sitä kannattaa arvostaa ja siitä pitää kiinni. Hetken kuluttua – niin, aivan vähän ajan kuluttua tulee täydellisen ja kestävän riemuvoiton aika. AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti