12 nov MMVI Saarna Auran kirkossa
Antakaa toisillenne anteeksi
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Monenlaisia luomuksia
Grande Omelia
Vanhan testamentin saarna
Evankeliumi
Matt. 6: 14-15 Jeesus sanoo:
"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
Saarnateksti: Jes 64: 3-8
Ikimuistoisista ajoista ei ole tietoon tullut,
ei korva ole kuullut, ei silmä nähnyt,
että olisi muuta jumalaa kuin sinä,
Jumalaa, joka auttaa
niitä, jotka häntä odottavat.
Sinä olet etsinyt
niitä, jotka iloiten täyttäisivät tahtosi,
jotka sinua muistaen kulkisivat teitäsi.
Mutta me teimme syntiä, ja sinä vihastuit,
me rikoimme sinun tahtoasi vastaan, ja sinä kätkit kasvosi meiltä.
Kuin saastaa me olemme olleet,
kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme.
Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä,
ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli.
Ei ole ketään, joka kutsuisi sinua avuksi,
joka havahtuisi ja turvaisi sinuun.
Sinä olet kätkenyt meiltä kasvosi
ja jättänyt meidät pahojen tekojemme valtaan.
Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme!
Me olemme savea, sinä saven valaja,
kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.
Herra, älä ylen määrin vihastu meihin,
älä loputtomiin muistele meidän pahoja tekojamme.
Katso meitä. Kaikki me olemme sinun kansaasi.
Aloitus: kirkkovuoden loppu lähenee — käsikirjoitus etenee
Kirkkovuoden juoni kulkee kohti loppuaan. Jesajan sanoissa kohtaamme jo kirkkovuoden loppukohtauksen; pitkällä johdannolla varustetun tuomion. Tänään on esillä vaatimus anteeksi antamisesta. Mitä se on, siitä on usein puhuttava. Useimmin miellämme se rikkomuksiksi, pitää antaa anteeksi lähimmäisen huonous ja pahat teot. Mutta entäpä jos käännämme ainakin tänään asetelman ympäriinsä ja mietimme sitä, että miten vaikeaa onkaan antaa anteeksi lähimmäisen hyvyyttä, lahjakkuutta ja hänen hyvää työtänsä. Siinä kohtaamme Jesajan sanat: ”Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme! Me olemme savea, sinä saven valaja, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.”
Kertomus: Ikätoverini ja Gretzky
Mutta millaista savea ihminen voi olla luojansa käsissä? Haluanpa ottaa esimerkiksi erään ikätoverini, jonka tunnen hyvin, aina hänen sisäisimpiä soppiaan ja syövereitä myöten. Hän on sanonut minulle: jos en olisi syntynyt Suomessa enkä haluaisi olla oma itseni, olisin halunnut syntyä Kanadassa ja nimenomaan aikalaisekseni, jääkiekkoilija Wayne Gretzkyksi. Niin! Lähimmäistemme ajatusmaailmat ovat arvoituksellisia. Itse jääkiekkoilija Gretzky oiva esimerkki lahjakkaasta ihmisestä, joka sai myös kärsiä kateellisten ihmisten toiminnasta. On joskus vaikea ymmärtää sitä, mihin hänen erinomaisuutensa perustui. Hän ei koskaan ollut väkivahva voimapelaaja, ei taklaaja, ei kovan ja viuhuvan laukauksen omaava pelaaja, ei paras eikä nopein luistelijakaan. Hänen lahjakkuutensa ilmeneminen perustui siihen, että hän omasi ihmeellisen kyvyn olla aina aavistuksen tai kaksikin aavistusta muita edellä. Hän ei koskaan mennyt sinne, minne kiekko meni, vaan sinne, minne se sieltä seuraavaksi menisi, asia jota hänen isänsä takoi pikkumiehen päähän pääsemästä päästyään. Se lisättynä hyvään pelisilmään ja pelitovereiden huomioonottamiseen loi taianomaisen vaikutuksen. Hän oli useimmiten edellä voimapelaajia ja häntä parempia ja nopeampia luistelijoita ja hänen tapansa tehdä maaleja oli monesti hyvin erikoinen. Kun liigan parhaalta taklaajalta Denis Potvinilta kysyttiin miksei hän koskaan taklaa Gretzkyä vastasi tämä: "Olen yrittänyt sitä monta vuotta mutta en vain saa miestä kiinni ja hollille." Asian tekee ihmeelliseksi se, että Potvin oli paljon parempi luistelija kuin Gretzky, ja vieläpä nopeampi. Tuo erikoinen lahjakkuus ilmeni hänessä jo pikku-poikana ja luonnollisesti hän joutui kateellisten, toisten lapsien vanhempien hampaisiin. Suoraan sanoa hän joutui muuttamaan pois kotikaupungistaan Brentfordista kaksitoistavuotiaana.
Hän loi mahtavan uran ja uudisti esimerkillään koko tavan pelata jääkiekkoa, ja hänellä oli mahtava vaikutus joukkuetovereihinsa. Hän laittoi koko NHL-liigan ennätyskirjan uuteen uskoon, monilta osiltaan ehkä ikuisiksi ajoiksi. Mutta tuli aika jolloin hänen joukkueensa omistaja, Albertan karja-keisari Läski - Pete Pocklington halusi pistää Gretzkyn lihoiksi, eli kaupata hänet toiseen seuraan hyvää korvausta vastaan. Hän ilmaisi asian joukkueen valmentaja Glen Satherille. Pocklington kun ei ymmärtänyt kalleutensa perään, vaan luuli hyvillä siirroilla ja tulevilla varausvuoroilla saavansa vastinetta ja menestystä. Valmentaja oli asiasta eri mieltä ja sanoi omistajalle. No way Pete! Vaikka saisimme sata ensimmäisen kierroksen varausvuoroa, niin emme koskaan saisi mitään vastaavaa tilalle. Tulevat vuodet 1990-luvulla osoittivat, että Sather oli oikeassa. Todelliset lahjakkuudet ovat joskus korvaamattomia. Virtuositeetti tulee, ja näyttää monesti istuvan sellaisen henkilön harteille, joka joissain, joskus monessakin suhteessa on epäsovinnainen ilmestys. Ikätoverini olisi itse halunnut olla hyvä jääkiekkoilija, ja kyllä hän uhrasikin nuorempana valtavasti aikaa itsensä kehittämiseen, mutta mahdollisuutta menestykseen hänelle ei tuolla uralla tullut, hän ei koskaan edes pelannut missään rekisteröityneessä joukkueessa. Jäljelle jäi miehuusvuosiin tultaessa vain valtavan kova ja tarkka lyöntilaukaus, jolla saattoi liiskata kärpäsen seinään viidestätoista metristä yhdeksällä laukauksella kymmenestä. Tuota kummallista erikoistaitoa, hän sitten saattoi silloin tällöin esitellä satunnaisille tuttavuuksilleen.
Aikalaiseni, joka ihaili jääkiekkoilija Gretzkyä, löysi elämälleen tarkoitusta ja sisältöä hänen tavastaan pelata jääkiekkoa. Hän puhui useasti siitä, miten joku hänen työ- tai opiskelusuorituksensa vastasi niin ja niin monta pistettä. Laatipa hän joskus vuositilastojakin omista suorituksistaan. Hän oli, ja on edelleenkin monessakin mielessä toisintekijä- ja ajattelija. Hän ei koskaan kadehtinut tuon aikalaisensa menestystä. Olipahan vain eräänlainen esikuva.
Joskus kuulee sanottavan: ”Kyllä minäkin olisin tullut hyväksi siinä ja siinä, jos minulla vain olisi ollut mahdollisuus silloin joskus panostaa tiettyyn harrastukseen tai ominaisuuteen, todelliseen tai kuviteltuun.” Asia ei kuitenkaan ole noin. Vaikka joku saisi harjoitella ikuisesti nuorena pysyen vaikkapa viulusoittoa, runouden kirjoittamista tai sitten niitä jääkiekkoilun perustaitoja tuhannen vuoden ajan pääosan valveillaoloajastaan, niin ei siitä kuitenkaan välttämättä mitään tulisi. Joku kirjoittaa aivan ohimennen monta muuta asiaa miettiessään viidessä minuutissa jotain niin kuolematonta, että sitä luetaan vielä kahden tuhannen vuoden päästä, Joku muu ei tekisi sitä samaa kahdessa tuhannessa vuodessa täydellisellä keskittymisrauhallakaan. ”Me olemme savea, sinä saven valaja, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.” Siitä viuluviikarista tulisi poikkeuksellisen hyvä, jopa ilmiömäinen musiikin asiantuntija, runonikkarista hyvä maailmanrunouden ja kirjallisuuden asiantuntija, ja siitä jääkiekkokaukalossa asuvasta pojannaskalista ihan hyvä peruspelaaja, taidokaskin, mutta kaikilta heiltä jäisi varmuudella puuttumaan jotain. Kovakaan työ ei aina tuo viimeisintä menestystä erikoisalalla.
Maailma toisaalta tarvitsee lahjakkaita ihmisiä, toisaalta se kulkee eteenpäin varsin hyvinkin ilman virtuooseja. Joskus tuntuu aivan käsittämättömältä, jopa luojan julmalta pilalta, se miten joku saa erityisominaisuuden ja tuhoutuu tuon lahjakkuutensa myötä. On kuitenkin vielä enemmän niitä, jotka tuhoutuvat koska eivät kykene sietämään joidenkin toisten erikoisominaisuuksia ja lahjakkuutta. He ovat niitä ihmisiä jotka eivät pysty antamaan anteeksi.
Jesajan kirjan kohta
Tuossa Jesajan kirjan paljon puhuvassa katkelmassa meitä verrataan saveen ja Jumalaa savenvalajaan. Kielikuvalla halutaan osoittaa ihmisen itsensä asemaan Jumalan edessä. Ja vaikka kaksi lausetta irrotettuna koko kappaleesta eivät oikeutta sille tekisikään, niin jollain tapaa ne ovat kuitenkin sen keskus. Sitä ennen kirjoittaja tunnustaa ja toteaa ihmisen syyllisyyden ja epäpyhyyden. Sanat ”Me olemme savea, sinä saven valaja, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa” ovat tunnustus, jonka jälkeen Jumalalle esitetään vetoomus, ettei hän enää vihastuisi ja muistelisi pahoja tekojamme. Katkelma päättyy toteamukseen ”Kaikki me olemme sinun lapsiasi.” Ja millaisia lapsia? Lahjakkaat ja tavallisen arjen pistenikkarit, ykkösketjulaiset ja ja jarrukentällisen pelaajat, supertähdiltä näyttävät ja kovasta elämästä syrjäytyneet ja ihmisten silmissä maanantaikappaleiksi joutuneet... Lopulta kaikki ovat vain syntisiä, joilla kaikilla on kuitenkin paikkansa Jumalan valtakunnassa. Mutta eikö asia ole niin, että jos me halveksimme jotain ihmistä hänen erityisominaisuuksiensa vuoksi, niin emmekö silloin halveksi suoranaisesti myös niiden antajaa eli Isä Jumalaa.
Hutba ja lopetus
Jeesuksen julistama Jumalan valtakunta oli luonteeltaan eettinen, ihmisten vastuuta lähimmäisistä korostava. Kyseessä oli valtakunta, jossa Jumala on kuninkaana. Se oli vanha juutalainen näkemys, suuret profeetat Jeremia sekä ensimmäinen ja toinen Jesaja olivat siitä julistaneet. Siinä valtakunnassa Jumala hallitsee jo nyt, mutta valtakunnan rajoja ei piirrettäisi Välimereen, Jordanjokeen eikä vuoristoon, vaan ihmisten sydämiin. Valtakunta oli kaikkeen maailmaan yltävä.
Jeesus vaatii kuulemaan hänen sanojaan ja uskomaan Taivaalliseen Isään, hänen lähettäjäänsä. Sanoillaan Jeesus viittaa opetukseensa, lähinnä rakkauden kaksoiskäskyn tyhjentävään vaatimukseen. Usko ja tuomio ovat siis yhteydessä toisiinsa jokaisessa hetkessä. Ja usko tuottaa hyviä tekoja, se tuottaa uuden mielenlaadun. Jumala kypsyttää omissaan Hengen hedelmät, eettisen, lähimmäisrakkauteen tähtäävän elämän hyvän sadon, rakkauden, ilon, rauhan, kärsivällisyyden, ystävällisyyden, hyvyyden, uskollisuuden, lempeyden ja itsehillinnän. Nuo kaikki ominaisuudet on kirjattava Jumalan valtakunnan perustuslakiin.
Mutta jos teemme tuosta perustuslaista negaation, tarkastelemme Jumalan valtakunnan pimeää puolta, synnin näkökulmaa, löydämme seuraavia paheita: ylpeys, ahneus, kateus, vihamielisyys, hekumallisuus, mässäily ja hengen velttous. Nuo ns. seitsemän kuolemansyntiä ovat yksi tapa luetella Jumalan valtakunnan pimeän puolen ilmentymiä. Varmasti luetteloa voisi tarkentaa vaikka kuinka pitkäksi ja perusteelliseksi.
Kateus esiintyisi varmasti useimmissa luetteloissa. On tietysti vaarallista nostaa jokin tietty pimeä ominaisuus muiden edelle, mutta yksi asia voi selittää muita ja niiden syitä. Kateus on vamma, joka estää meitä tarkastelemasta muita ihmisiä rakentavalla tavalla ja se estää myös meitä nauttimasta maailmassamme esiintyvistä hyvistä asioista. Se ei yksin selitä kaikkea pahuutta, mutta varmasti se omalta osaltaan on tuomitsemassa siihen sortuvaa ihmistä. AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti