keskiviikko 6. joulukuuta 2006

Kannettava isänmaa — Itsenäisyyspäivä — Kiitos isänmaasta. Epistolasaarna.


Itsenäisyyspäivä
Kiitos isänmaasta
06 dec MMVI Saarna Auran kirkossa
Kannettava isänmaa
Kirkkoherra Torsti Äärelä
II Saarna Paavalin Areiopagipuheesta
Epistolasaarna
Evankeliumi Joh. 8: 31-36
Niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen, Jeesus sanoi: "Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." He vastasivat hänelle: "Me olemme Abrahamin jälkeläisiä, emme me ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka voit sanoa, että meistä tulee vapaita?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.


Saarnateksti Ap.t. 17: 24-30
Paavali puhui: "Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin - itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: 'Me olemme myös hänen sukuaan.' Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.
"


I Näytös. Ohvi-mies Helsingin rautatieaseman tietämillä ja Paavali Areiopagilla

Meille kaikille on varmasti jossain vaiheessa tullut tutuksi se televisio-mainos jossa se kuuluisa ohvi-mies on Helsingin rautatieaseman tietämillä kovassa pakkashuurussa. Mitä hän sanookaan tohkeissaan kun hän katselee ihmisjoukkoja: ”Täällä sitä on hyttysenruokaa...” Liekö ollut edistämässä ohvi-ideologiaansa vai sukuloimassa. Noh, voihan kovassa  pakkasessa tulla taajat hyttysparvetkin mieleen... Vieraalla maalla kaukana...

Näin voidaan varmastikin sanoa Paavalista kun hän vaelsi lähetysmatkallaan Kreikassa. Voimme kuvitella hänetkin vähän saman tyyppiseen tilanteeseen kuin Ohvi-miehen. Nyt ei ole kuitenkaan kyse pakkashuuruista vaan lämpimän ilmanalan kaupungista. Hänhän kierteli matkakumppaneitaan odotellessa joka puolella kaupunkia ja tuli kuohuksiin nähdessään joka puolella epäjumalankuvia. Mitähän Paavali sanookaan? Ehkäpä tähän tyyliin: ”Täällä sitä on paljon typeryyttä ja tietämättömyyttä.” Olisihan hän tietysti voinut valita vähän helpompiakin tehtäviä kuin mennä tuohon ylimieleisten, itsepäisten ja omalakisten ihmisten kaupunkiin. Mutta eikös jossain päin maailmaa sanota: ”Vastavirtaan ui lohen suku!”

II Näytös. Mikä mies oli Paavali Merkitsikö hänelle jotain Koti, Uskonto ja Isänmaa?

Niin! Paavali oli tullut perinteistä rikkaaseen kaupunkiin, suurten filosofien ja lainsäätäjien kaupunkiin, demokratian kehtoon. Kuitenkin oli tuo kaupunki nähnyt suurimmat loistonsa päivät. Se oli ryöstetty ja valloitettu monta kertaa eivätkä sen hallitsijat juuri koskaan olleet mitenkään suuria valtioviisaita, aina he olivat asettuneet väärälle puolelle monissa sotatilanteissa. Kaupunkia oli kuitenkin aina kohdeltu lempeästi, ei ehkä kuitenkaan sen asukkaiden viisauden ja hyvyyden vuoksi, vaan itse kaupungin kauneuden vuoksi.

Mutta millainen mies oikein oli tullut kaupunkiin? Mitä merkitsi hänelle ”Koti, uskonto ja isänmaa?” Arvot joiden nimeen ateenalaisetkin varmaan vannoivat! Paavali oli ensinnnäkin maailmankansalainen. Hän oli syntynyt nykyisen Turkin alueella, viettänyt paljon aikaa Palestiinassa ja Arabiassa. Jeesuksen kuoleman jälkeen hän oli viettänyt noin reilut 20 vuotta kiertelevää elämää. Ei hän omistanut mitään, kantoi mukanansa käsityöläisen taitonsa ja uutteralla työllä hankitun viisautensa. Tuntuu siltä ettei koko maailma näyttäsi riittävän hänelle. Monessa paikassa häntä oli kohdeltu kaltoin ja hän oli sanalla sanoen; rauhanhäiritsijä. Rauhanhäiritsijä joka perusti seurakuntia ja levitti merkillistä oppiaan. Hän oli vakuuttunut siitä, että oltiin siirrytty aivan uuteen aikakauteen. Ja ennen kaikkea hän oli rohkea mies. Ehkä hän kuitenkin toivoi saavansa vähän inhimillisempää kohtelua perinteikkäässä Ateenassa, noiden omahyväisten mutta kuitenkin sivistyneiden ihmisten keskuudessa. Koko maailma oli hänen kotinsa, hänet tultaisiin muistamaan suurena uskonnollisena uudistajana, uskonnon varsinaisena perustajana ja sen ensimmäisenä suurena teologina, mutta edelleen voimme kysyä: ”Oliko hänellä isänmaata?”

III Näytös. Itsenäisyyspäivän sanoma muuttuvissa oloissa

Itsenäisyyspäivä antaa mahdollisuuden valita saarnatekstin aivan vapaasti, tässä suhteessa se on ainutlaatuinen päivä kirkollisissa oloissamme. Tällaista tapahtuu kuitenkin hyvin harvoin. Paavalin puhe Ateenassa sopisi kyllä moneen muuhunkin tilanteeseen ja pyhään, mutta mitä enemmän sen parissa askartelee, sitä paremmin se sopii meidänkin itsenäisyyspäiväämme. ”Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.” Kansoilla on siis määrä-ajat ja asuma-alueiden rajat. Niin on varmasti myös kansojen osilla. Näin oli Paavalinkin aikana Kreikassa, ateenalaiset olivat tyystin eri maata kuin monet muut helleeniset maakunnat ja vanhat kaupunkivaltiot... Noita äsken toistettuja saarnatekstimme sanoja vasten voimme kenties hieman tarkastella oman maamme tilannetta ja tietysti itsenäisyyspäivän sanomaa muuttuvissa oloissa. Tarkastelu on sikäli helppo tehdä, että maamme on lunastanut asemansa kansojen perheen joukossa ahkeralla työllä, sitä on puolustettu asein ja vieläpä varsin yksissä tuumin. Tänä päivänä maallamme on erikoisosaamista ja olomme ovat pitkälti vakiintuneet.

Sellaistakin asiaa kuin kunta- ja palvelurakenteen uudistusta katselee historiaan ja maantieteeseen perehtynyt henkilö rauhallisesti ja tyynesti. Rajat tulevat ja menevät, ihmiset menevät ja tulevat, liike on ainoaa pysyvä ja rakentava suure. Maailma oli suuren muutoksen kourissa Paavalin aikana kun hän piti puheensa ateenalaisille, maailma ja siinä sivussa pienet suomalaiset kunnat ovat suurten muutosten kourissa, vain muutos ja liike on pysyvää. Samoin on laita hengellisissä valtakunnissa, seurakunnat tulevat ja menevät, uusia lahkoja tulee ja menee, kristinuskoakin vaaditaan uudistumaan, tosiasiassa sen ainoa uudistumiskeino on kuitenkin vain paluu vanhoille juurilleen, mitä se sitten tarkoittaakin; radikaalit kokeilut eivät ole tuottaneet odotettua hedelmää. Olemme kirjaimellisesti samassa tilanteessa jossa Paavali puhui ateenalaisille.

IV Näytös. Kannettava isänmaa

Mutta lopuksi on kuitenkin kysyttävä yhtä asiaa: Jos Paavalilla oli maailma kotinaan ja aito uskonto niin miten oli hänen isänmaansa laita? Häntä pidettiin omiensa joukossa, juutalaisten joukossa, suurena petturina ja vääristelijänä. Kaikki Jeesuksen seuraajatkaan eivät häntä hyväksyneet tuolloin eivätkä nytkään. Tänäänkin on paljon kastettuja kristittyjä joille Paavali on hyvin vastenmielinen henkilö opetuksineen. ”Hän on käsittämätön?” Ja silti, tehtiin mikä uudistus tahansa aidossa kristinuskon hengessä ei hänestä päästä yli eikä ympäri. Mutta ettemme eksyisi jälleen kauas kysymyksestä ”Oliko Paavalilla isänmaata?” Ehkä hän oli luopio-juutalainen mutta hänessä oli idullaan yksi ajatus josta juutalainen kansa vaellusvuosinaan kirjaoppineidensa suulla niin useasti puhui. Juutalaisella kansalla heidän vaellusvuosinaan ei ollut isänmaata. Juurevalle maanomistajalle voi olla vaikea käsittää sitä että jollakin ei ole ollut oikeutta omistaa maata, näin on ollut kirjattuna monien ihmisten valtakuntien lakeihin. Mitä Paavalilla oli? Mihin hän turvautui, mistä hän ammensi hämmästyttävät voimansa, rohkeuden joka ei todellakaan ollut tästä maailmasta, missä olivat hänen juurensa?

Jokainen meistä tuntee varmasti lapsuutensa maiseman, senkin jälkeen jos se vaikka hävitettäisiin. Todellakin joku voi tuntea jokaisen kiven ja senkin mitä niiden alla on. Paavali tunsi hyvin oman isänmaansa, ja sitä isänmaata hän kantoi aina mukanaan. Hänen ja hänestä tulevien aikojen juutalaisten oppineiden kannettava isänmaa oli Jumalan sana. Kirjanoppinut ei tuona aikana eikä myöhemminkään tarvinnut kirjaa laukkuunsa, sana osattiin ulkoa ja vieläpä sen selityskin. Paavalilla, miehellä joka pelotta puhui ateenalaisille, joka pelotta esiintyi ateenalaisille, oli isänmaa. Ja hänen isämaansa tuli olemaan perustettu aivan toisella tavalla kestävimmille perusteille. Se ei ollut sidottu aikaan eikä paikkaan, ei keinotekoisiin rajoihin ja kaupunginmuureihin, vaan ihmisten sydämiin, sen rajat oli piirtänyt ja perustukset asettanut Pyhä Jumala. AMEN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti