sunnuntai 11. maaliskuuta 2007

Me kaikki olemme murhamiehiä! Oculi – Jeesus, pahan vallan voittaja 3. Paastonajan sunnuntai. Epistolasaarna.


Me  kaikki  olemme  murhamiehiä!
Oculi – Jeesus,  pahan  vallan  voittaja
3. Paastonajan  sunnuntai

Saarna 11  mars  MMVII
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Epistolasaarna

Omelia DOCG



Evankeliumi: Luuk. 11: 14–23
Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen. Kun henki oli lähtenyt, mykkä mies alkoi puhua, ja kaikki hämmästyivät. Muutamat kuitenkin sanoivat: »Belsebulin, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa.» Toiset taas halusivat panna hänet koetukselle ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta. Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä, ja sanoi: »Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, ja talot sortuvat toinen toisensa päälle. Jos nyt Saatana taistelee itseään vastaan, kuinka sen valtakunta voi pysyä koossa? Tehän sanotte, että minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla. Mutta jos minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit. Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne. Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin. Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.»
Saarnateksti: Ef. 5: 1–11
Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle. Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija. Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia. Älkää siis olko sellaisten kanssa missään tekemisissä. Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon.

I  Näytös.  Kuinka  syntinen  tulee  Jeesuksen  kaltaiseksi
“Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.”
Ihmisen  sielu  ei  todellakaan  tule  täydelliseksi  eikä  korotetuksi  hengellisen  elämän  korkeimmalle  asteelle  nopeasti.  Ihmisen  sielu  saa  vain  yhdellä  ainoalla  silmäyksellä  katsahtaa  tuon  elämän  ihanuuteen;  silloin  hän  joutuu  häpeämään  rikkomuksiaan,  itkemään  syntejänsä,  itkemään  sitä  että  hän  on  kiintynyt  vain  omaan  itseensä.  Niin  hän  alkaa  kieltää  itseään  kaikissa  asioissa  ja  irrottautua  itsekeskeisyydestään.  Vähä  vähältä  hän  hän  tajuaa  olevansa  vain  syntinen  ihminen.

Kun  sielu  tällä  tavoin  on  päässyt  eroon  itsestään  ja  kaikesta  muusta,  pääsee  hän  eteenpäin  uudessa  elämässään,  hänestä  tulee  valon  lapsi  ja  hän  näkee  kirkkaasti,  hänen  ymmärryksensä  tulee  valaistuksi  ja  hän  tuntee  nyt  vasta  oikein  selvästi  tämän  elämän  erinomaisuuden  ja  ihanuuden  sekä  sen  salaisuuden,  joka  on  kätkettynä  Jeesuksen  köyhyyteen,  kärsimykseen  ja  ylenkatseeseen.  Hän  näkee  kuinka  suuressa  pimeydessä  hän  on  vaeltanut,  ja  hän  säälii  kanssaihmisiään  jotka  eivät  osaa  antaa  arvoa  tällaiselle  Jeesuksen  elämälle,  ja  hän  ihmettelee  kristittyjen  sokeutta  ja  eksymystä,  kun  nämä  eivät  elä  sellaista  elämää. 

Kun  sielu  on  saavuttanut  tällaisen  valaistuksen  asteen,  pyrkii  hän  rakastamaan  Jumalaa  ja  vain  elämään  hänen  yhteydessään.  Tässä  tilassa  häntä  ei  enää  mikään  voi  horjuttaa,  eivät  kärsimyksetkään.

Jumala  menettelee  meissä  samoin  kuin  kuningas  ennen  vanhaan  valloitetussa  maassa;  hän  surmaa  ja  lyö  verisesti  maahan  kaikki,  jotka  vastustavat  hänen  hallitusvaltaansa,  alistaakseen  kaiken  valtansa  alle,  puhdistaakseen  valtakuntansa  kaikista  vihollisista  ja  voidakseen  siinä  rauhassa  hallita.  Sellainen  ruhtinas  näyttää  kylläkin  saavan  aikaan  oikein  paljon  hämminkiä,  mutta  vain  siten  hän  saavuttaa  sen  rauhan,  joka  on  tarpeen  hänen  hallitukselleen.  Juuri  näin  Jumalakin  tekee,  kun  hän  saattaa  ihmisessä  voimaan  hallitusvaltansa.  “Jumala  on  katsova  vanhurskaiksi  meidätkin,  kun  uskomme  häneen,  joka  on  herättänyt  kuolleista  Herramme  Jeesuksen.  Jumala  antoi  Kristuksen  kuolla  meidän  rikkomustemme  tähden  ja  herätti  hänet  kuolleista  meidän  vanhurskauttamisemme  tähden.”

Kun  kuningas  on  saanut  valtansa  vakiinnutetuksi,  hän  asettaa  järjestysvallan  ja  vahvistaa  perutuslait.  Samoin  tulee  sielumme  vakuuttuneeksi,  että  todellinen  rikkaus  on  Jeesuksen  köyhyydessä,  että  suurin  kunnia  on  saada  kärsiä  pilkkaa  ja  ylenkatsetta  kuten  hänkin,  ja  että  parasta  hyvinvointia  on  se,  että  saa  kärsiä  hänen  kanssaan,  ja  ettei  mikään  ole  kalliimpaa  kuin  saada  kaikessa  olla  Jeesuksen  kaltainen.

II  Muuan  kertomus  pimeyden  valtakunnasta
Mutta  kuka  meistä  on  tuolla  tavalla  Jeesuksen  kaltainen?  Efesolaiskirjeen  teksti  kehottaa  meitä  luopumaan  pimeyden  töistä.  Kerrotaanpa  tähän  yksi  todella  pimeä  kertomus.  Se  on  niin  karmea  kertomus,  että  se  on  karmein  kertomus,  samanlaisia  voi  olla  muitakin,  mutta  karmeusluokkaa  ei  voi  enää  ylittää.

Jossain  kaukana  jumalattomilla  rannoilla,  seuduilla  joilla  monet  miehet  ovat  perinteisesti  pitäneet  vettä  myrkytettynä  aineena  eleli  eräs  miesporukka  omaa  elämäänsä  eräässä  kylässä.  Illat  menivät  korttia  pelaten  ja  keskaria  kitaten.

Kylään  muutti  uusi  mies  perheineen  ja  se  herätti  kovasti  mielenkiintoa.  Mutta  tuolle  nelihenkiselle  miesporukalle  ei  uuden  miehen  ilmaantuminen  oikein  passannut,  ei  alkuunkaan.  He  kun  päättivät  mikä  meillä  on  oikein  ja  soveliasta.  Ja kun  mikään  muu  ei  enää  auttanut  niin  piti  turvautua  äärimmäisiin  keinoihin.  Yksi  heistä  tuumasi:  “Kyllä  se  niin  veemäinen  mies  on,  että  ampua  se  pittää.  Katsotaan  pojat  kortilla.  Ja  kortti  lankesi  yhteen  neljästä.  Ja  toimeen  ryhdyttiin  välittömästi;  katkaistu  haulikko  puhui  armotonta  kieltään  ja  suremaan  jäi vaimo  ja  muutama  lapsi.  Pitkä  linnareissuhan  tuosta  lohkesi,  ei  aivan  elinkautista,  mutta  yli  kymmenen  vuotta  tuommoisesta tempusta  yleensä  saa.  Hyvällä  käytöksellä  lyheni  tuomio  kuitenkin  reiluun  puoleen.

Ja  sitten  koitti  kotiinpaluu  ja  sankarin  vastaanotto  kylillä.  Kaverit  pitivät  edelleen  remmiään  ja  vesikin  oli  edelleen  myrkytettyjen  aineiden  listalla.  Tuli  ilta  ja  neljän  kopla  oli  taas  koolla.  Vankilareissulta  tullut  mies  tuumasi:  “Eihän  siitä  mitään  olisi  tullut,  kyllä  se  niin  veemäinen  mies  olisi  ollut,  pakko se  oli  ampua.”

III   Millaiset  ihmiset  tekevät  tuollaisia  tekoja?
Tuo  on  karmea  kertomus  ja  valitettavasti  aivan  totta.  Aiheesta  saamme  kysyä:  “Millainen  ihminen  tekee  tuollaisia  tekoja?  Asiahan  on  niin,  että  ei  yleensä  kannata  olettaa  missään  asiassa  liikoja.  Yksinkertaisimmat  selitykset  ovat  aina  parhaita,  ja  kuinka  ollakaan  niin  yksinkertaisimmasta  selityksestä  löytyy  aina  totuuden  siemen,  jopa  puhdas  totuus.  Tuollaisia  tekoja  tekevät  aivan  tavalliset  ihmiset.  Tietysti  on  asia  niinkin  että  kylässä  kylän  tavalla,  mutta  mitään  muukalaisvihaa  ja  rasismia  ei  kenenkään  todellakaan  tarvitse  sietää.  Jeesus  joutui  sitä  kokemaan  ja  kärsimään  omassa  kotikaupungissaan,  ja  sitä  ovat  saaneet  hänen  uskolliset  seuraajansa  kokea  missä  vain  ovatkin  koettaneet  elää  hänen  ominaan.  Aivan  tavalliset  ihmiset  tekevät  kaikkein  kauheimpia  asioita  toisillensa.  Asian  nimi  on  yksinkertaisesti  synti  ja  Jeesuksesta  erossa  oleminen. 

Tuon  karmaisevan  kertomuksen  äärellä  herää  eräs  kysymys!  Se  mitä  kertomuksessa  tapahtui  on  tietysti  mitä  karmeinta  rikoshistoriaa  ja  pimeydessä  elävien  ihmisten  töitä.  Mutta  mutta!  Nämä  vuorisaarnan  sanat  iskevät  lävitsemme "Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion.  Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.” Kaikki  me  olemme  tappajia  ja  pahimman  laatuisia  murhamiehiä,  samanlaisia  kuin  nuo  erään  kylän  mahtimiehet.  Kuka  enää  voisi  pelastaa  meidät?

Vain  Jeesus  voi  pelastaa  meidät!  Me  saamme  tuoda  itsemme  hänen  eteensä,  katsoa  hänen  kärsiviin  kasvoihinsa,  sillä  aivan  tavallisten  ihmisten  takia  hän  kuoli,  ja  tässä  suhteessa  ovat  kaikki  samassa  tilanteessa.  Itkekäämme  syntejänne,  itkekäämme  kovasydämisyyttänne,  itkekäämme  muukalaisvihaa  ja  rasismia  joka  meissä  kaikissa  asuu.  Itkekäämme  syntejämme  ja  saastaisuuttamme  ja  uskokaamme  syntimme  anteeksi  Jeesuksen  nimessä  ja  ja  kalliissa  maahan  vuotaneessa  sovintoveressä.  AMEN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti