sunnuntai 4. maaliskuuta 2007

Pienimmästä suurimpaan kaikki tarvitsevat rukousta 2 — Paastonajan sunnuntai. Reminiscere – Rukous ja usko. 1. vsk.

Pienimmästä suurimpaan kaikki tarvitsevat rukousta
2. Paastonajan  sunnuntai 

Reminiscere – Rukous  ja  usko
Saarna 04  mars  MMVII
Kirkkoherra Torsti Äärelä

Omelia DOC


Evankeliumi: Matt. 15: 21–28
Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: »Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.» Mutta hän ei vastannut naiselle mitään. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: »Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.» Mutta Jeesus vastasi: »Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.» Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: »Herra, auta minua!» Mutta Jeesus sanoi hänelle: »Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.» »Ei olekaan, Herra», vastasi nainen, »mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.» Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.» Siitä hetkestä tytär oli terve.


Alkukertomus:
Päivän  aiheen  takana  on  pitkälti  se,  että  pienimmästä  suurimpaan  kaikki  tarvitsevat  rukousta  ja uskoa.

Niin!  Suomen  Marsalkka  Mannerheimin  elämästä  on  kerrottu  seuraava  tapaus: Arkkipiispa  Johansson  ja  Mannerheim  olivat  keskenään  hyviä  ystäviä.  Kun  Marsalkka  sai  tiedon  arkkipiispa  kuolemasta,  koski  se  häneen  syvästi.  Kun  sitten  tiedusteltiin  marsalkalta,  joka  hautajaisia  edeltävänä  päivänä  oli  hyvin  huonovointinen,  lähtisikö  hän  arkkipiispan  hautajaisiin,  jotta  tiedettäisiin  laittaa  matkatavarat  kuntoon,  vastasi  Suomen  Marsalkka:

-En  tiedä  vielä.  Neuvottelen  asiasta  ensin  Herrani  kanssa.

Sotapäällikkö,  jonka  käden  viittauksesta  tuhannet  miehet  tekivät  käskyn  mukaan,  tiesi,  että  hänelläkin  on  herra,  jolta  voi  rukouksessa  kysyä  neuvoa  kaikissa  asioissa. Seuraavana  aamuna  hän  sitten  ilmoitti  lähtevänsä  hautajaisiin.

Niin!  Olemmeko  me  kysyneet  asioissamme,  mikä  on  Jumalan  tahto?  Jumala  haluaa  hallita  koko  elämäämme  hyvällä  Isän  kädellänsä.  Hän  on  luvannut  kuulla  meidän  rukouksemme.  Siksi  voimme  kysyä  häneltä  turvallisella  mielellä  kaikkea  mitä  tarvitsemme.


II  Tekstin  käsittely.
Päivän  evankeliumi  näyttää  meille  Jeesuksesta  vähän  epätavanomaisempia  piirteitä  mitä  häneen  yleensä  mielletään.  Suuri  lasten  ystävä  hätistää  luotaan  naisparkaa  jonka  tytär  on  sairaana.  Jeesuksen  käyttäytymiselle  on jo  kauan  esitetty,  mm.  kirkkomme  vanhojen  saarnamiesten  toimesta  poisselittävää  tulkintaa:  "Ei  Jeesus  mitenkään  tyly  ollut,  tahtoipa  vaan  testata  tuo  syyro-foinikialaisen  naisen  uskoa,  ja  tämän  pitäisi  sitten  olla  esimerkkinä  vastakin;  Kolkuttakaa,  niin  teille  avataan.”  Joka  lukee  Matteuksen  kappaleen  rinnalla  toista  kertomusta,  Markusta,  ei  voi  olla  huomaamatta  joitain  eroja.  Matteuksen  Jeesus  on  ankarampi  ja  määrätietoisempi.  Markuksen  kertomusta  voidaan  pitää  alkuperäisempänä,  Matteus  on  hieman  värittänyt  sitä  ja  laittanut  siihen  omia  korostuksiaan,  jälleen  kerran.  Tekstissä  heijastuu  ensimmäisten  kristittyjen  alkavat  riidat  ja  sen  ryhmän,  jolle  Matteus  ensimmäisenä  evankeliuminsa  kirjoitti,  kiistanomainen  suhde  Jeesuksen  omaan  kansaan,  juutalaisiin.


Evankeliumikertomus  tulee  meille  kuitenkin  ajankohtaiseksi  siinä,  missä  se  on  puhutellut  edellisenkin  maailmanajan  ihmisiä.  Lapsensa  sairauden  takia  tuskainen  äiti  ja  lopulta  heltyvä  Jeesus  ovat  kertomuksen  ydin.  Mutta  ne  eivät  selitä  pois  tekstin sisältämää  jännitettä,  miksi  Jeesus  oli  niin  tyly.  Mutta  luetaanpa  palanen  vanhempaa  Markuksen  kertomusta  samasta  aiheesta.  Ja  tarkastellaanpa  sitten  erästä  hieman  uudempaa  selitysyritystä  tekstimme  ongelmaan.

”Jeesus lähti sieltä Tyroksen alueelle. Hän meni erääseen taloon ja halusi pysytellä tuntemat-tomana, mutta hänen tulonsa ei pysynyt salassa.  Hänestä kuuli muuan nainen, jonka tytärtä vaivasi saastainen henki...”


Edellä  oltiin  eletty  Jeesusten  ja  opetuslasten  toimintavimmaista  aikaa.  Herää  siis  kysymys:  lomallako  siellä  Tyroksen  alueella  sitten  oltiin?  Sanoohan  teksti:  Hän  meni  erääseen  taloon  ja  halusi  pysyä  tuntemattomana.  Tuosta  lomasta  ei  kuitenkaan  tullut  mitään.  Mutta  ehkä  virkistäytymistavoite  kuitenkin  savutettiin.  Tuleehan  hän  täysissä  voimissa  jatkamaan  työtä  varsinaiselle  toimintansa  näyttämölle.  Ehkä  kaikista  selkeimmin  tekstin  sanoma  on  siinä,  että  jokainen  me  olemme  tuon  Jeesuksen  puheille  pyrkivän  naisen  asemassa.  Perushätä  ja  tarve  on  aina  sama,  ja  konsteja  ei  ole  olemassa  kuin  yksi.


III  Tulkinta.  Vähän  on  tarpeen.
Tänään  on  pyhän  aiheena,  otsikkona,  usko  ja  rukous.  Aika  ajoin  meillä  ilmestyy  paljonkin  erilaisia  rukouskirjoja  ja  oppaita.  Näin  on  vaikka  periaatteessa  yksi  rukous  riittäisi,  itsenä  Jeesuksen  meille  ja  kaikille  maailmankausille,  tälle  uusimmallekin,  antama  Isä  Meidän-rukous. 


Voimme  kysyä;  kuinka  saada  tuo  usko  joka  päivän  evankeliumin  naisella  oli?  Miten  siis  tulla  uskoon?  Asiasta  voisi  tietysti  kirjoittaa  kirjoja,  ja  niitä  on  kirjoitettukin.  Asian  voi  kuitenkin  sanoa  lyhyestikin,  aivan  kuten  kristinopintaidon  kuulustelussa  ennen:  Uskoon  tullaan  pyrkimällä  olemaan  Jeesuksen  opetuslapsi.  Ja  tuota  uskoa  ei  voi  erottaa  rakkaudesta.  Rakastuminen  tapahtuu  parhaiten  olemalla  mahdollisimman  paljon  sen  seurassa,  johon  haluaa  kiintyä.  Jeesus  kutsui  opetuslapsensa  sanomalla  heille:  ”Tule  ja  seuraa  minua.”  Samasta  voi  alkaa  tänäänkin.  Usko  tulee  matkalla. Siihen  meillä  on  Jeesuksen  lupaus.


Tarvitaan  mitään  epäilemätöntä  luottamusta.  Tätä  on  myös  nimitetty  sokeaksi  uskoksi.  Miksi  sellaista  vaaditaan?  Raamattu  ei  sitä  vaadikaan.  Kenenkään  ei  tarvitse  uskoa  muuhun  kuin  tosiasioihin.  Ja  tosiasioihin  uskominen  on  kuuliaisuutta  niille.  Jos  joku  on  lähdössä  matkalle  ja  saa tietää,  että  lentokonen  lähtee  kello  15,  tämä  tieto  ei  ole  uskomista  raamatullisessa  mielessä.  Uskomista  on,  että  lähdetään  liikkeelle  ajoissa  jotta  ylipäänsä  ehditään  siihen  lentokoneeseen


Onko sitten  rakkaus  uskon  mittapuu?  Kyllä  se  on!  Mutta  järjestys  on  tämä:  ”Siinä  on  rakkaus  —  ei  siinä,  että  me  olemme  rakastaneet  Jumalaa,  vaan  siinä,  että hän  on  rakastanut  meitä  ja  lähettänyt  Poikansa  meidän  syntiemme  sovitukseksi.  Ihmisen  usko,  niin kuin  rakkauskin,  on  aina  seurausta  Jumalan  rakkaudesta.


Kaikki  me  tarvitsemme  rukousta,  rukouksen  lahjaa.  Niin  me  pienet  ja  vähäpätöisimmissä  tehtävissä  työskentelevät  kuin  vaikkapa  suuret  sotapäälliköt  kuten  Mannerheim.


Loppuun  loppurukous  ARNDTin  mukaan:

Itse  raamattu  puhuu  meille  lakkaamatta  ja  monin  sanoin  rukouksen  tarpeellisuudesta;  se  on  täynnä  esikuvia.  Päätämmekin  nyt  tämän  saarnan  katkelmaan,  joka  on  Johann  Arndtin,  kuuluisan  ja  meilläkin  aikoinaan  paljon  luetun  saarnakokoelman  kirjoittajan  kirjasta  “Paratiisin  yrttitarha.”


“Sytytä  minun  sydämeni  palavaan  hartauteen  ja  armosi  valoon.  Olkoon  rukoukseni  sinulle  otollinen,  kuten  Nooan  uhri.  Ilmesty  minulle,  kuten  ilmestyit  Aabrahamille  kolmen  miehen  hahmossa,  äläkä  käy  palvelijasi  ohi.  Siunaa  minua  rukoillessani  kuten  siunasit  Iisakkia.  Näytä  minulle  taivaan tikapuut,  kuten  Jaakobille.  Suo  minun  nostaa  käteni  sinun  puoleesi  kuten  Mooses.  Helähtäköön  rukoukseni  sinun  edessäsi  kuin  kulkuset  Aaronin  puvussa  ja  kuten  Daavidin  harppu.  Pane  minut  janoamaan  sinua  kuten  peura  himoitsee  raikasta  vettä. 


Kosketa  ja  puhdista  saastaiset  huuleni  taivaan  tulella,  kuten teit  Jesajalle.  Anna  minun  itkeä  edessäsi,  kuten  Jeremia  ja  sanoa:  “Oi  jospa  minun  pääni  olisi  silkkaa  vettä  ja  minun  silmäni  kyynellähde.”  Suo  minun  hengessä  ja  uskossa  nähdä  sinun  kirkkautesi  kuten  Hesekielin.  Kuule  minua  kuten  Danielia. 


Avaa  silmäni  kuten  Elisan  palvelijan.  Suo  minun  Pietarin  ja  Marian  kanssa  itkeä  katkerasti.  Valaise  sydämeni,  kuten  ryövärin  ristillä.  Suo  minun  nöyrtyä  edessäsi  kuten  Manassen.  Avaa  sydämeni  kuten  Lyydian,  niin  että  rukoillessani  unohtaisin  kaikki ajalliset  asiat.”  AMEN. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti