Pienimmästä suurimpaan
kaikki tarvitsevat rukousta
2. Paastonajan sunnuntai
Reminiscere – Rukous ja usko
Saarna 04 mars MMVII
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOC
Evankeliumi: Matt. 15:
21–28
Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen,
sen seudun asukas, tuli ja huusi: »Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha
henki vaivaa kauheasti tytärtäni.» Mutta hän ei vastannut naiselle mitään.
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: »Tee hänelle jotakin. Hän
kulkee perässämme ja huutaa.» Mutta Jeesus vastasi: »Ei minua ole lähetetty
muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.» Silti nainen tuli
lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: »Herra, auta minua!»
Mutta Jeesus sanoi hänelle: »Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se
koiranpenikoille.» »Ei olekaan, Herra», vastasi nainen, »mutta saavathan
koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.» Silloin Jeesus sanoi
hänelle: »Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.» Siitä
hetkestä tytär oli terve.
Alkukertomus:
Päivän aiheen takana on pitkälti se,
että pienimmästä suurimpaan kaikki tarvitsevat
rukousta ja uskoa.
Niin! Suomen Marsalkka Mannerheimin elämästä on
kerrottu seuraava tapaus: Arkkipiispa Johansson
ja Mannerheim olivat keskenään hyviä
ystäviä. Kun Marsalkka sai tiedon
arkkipiispa kuolemasta, koski se häneen
syvästi. Kun sitten tiedusteltiin marsalkalta,
joka hautajaisia edeltävänä päivänä oli
hyvin huonovointinen, lähtisikö hän arkkipiispan
hautajaisiin, jotta tiedettäisiin laittaa
matkatavarat kuntoon, vastasi Suomen Marsalkka:
-En tiedä vielä. Neuvottelen asiasta
ensin Herrani kanssa.
Sotapäällikkö, jonka käden viittauksesta tuhannet
miehet tekivät käskyn mukaan, tiesi, että
hänelläkin on herra, jolta voi rukouksessa
kysyä neuvoa kaikissa asioissa. Seuraavana aamuna
hän sitten ilmoitti lähtevänsä hautajaisiin.
Niin! Olemmeko me kysyneet asioissamme,
mikä on Jumalan tahto? Jumala haluaa
hallita koko elämäämme hyvällä Isän
kädellänsä. Hän on luvannut kuulla meidän
rukouksemme. Siksi voimme kysyä häneltä
turvallisella mielellä kaikkea mitä tarvitsemme.
II Tekstin käsittely.
Päivän evankeliumi näyttää meille Jeesuksesta
vähän epätavanomaisempia piirteitä mitä häneen
yleensä mielletään. Suuri lasten ystävä
hätistää luotaan naisparkaa jonka tytär on
sairaana. Jeesuksen käyttäytymiselle on jo kauan
esitetty, mm. kirkkomme vanhojen saarnamiesten
toimesta poisselittävää tulkintaa: "Ei
Jeesus mitenkään tyly ollut, tahtoipa vaan
testata tuo syyro-foinikialaisen naisen uskoa,
ja tämän pitäisi sitten olla esimerkkinä
vastakin; Kolkuttakaa, niin teille avataan.”
Joka lukee Matteuksen kappaleen rinnalla
toista kertomusta, Markusta, ei voi olla
huomaamatta joitain eroja. Matteuksen Jeesus
on ankarampi ja määrätietoisempi. Markuksen
kertomusta voidaan pitää alkuperäisempänä,
Matteus on hieman värittänyt sitä ja
laittanut siihen omia korostuksiaan, jälleen
kerran. Tekstissä heijastuu ensimmäisten
kristittyjen alkavat riidat ja sen ryhmän,
jolle Matteus ensimmäisenä evankeliuminsa
kirjoitti, kiistanomainen suhde Jeesuksen omaan
kansaan, juutalaisiin.
Evankeliumikertomus
tulee meille kuitenkin ajankohtaiseksi siinä,
missä se on puhutellut edellisenkin
maailmanajan ihmisiä. Lapsensa sairauden takia
tuskainen äiti ja lopulta heltyvä Jeesus
ovat kertomuksen ydin. Mutta ne eivät
selitä pois tekstin sisältämää jännitettä, miksi
Jeesus oli niin tyly. Mutta luetaanpa
palanen vanhempaa Markuksen kertomusta samasta
aiheesta. Ja tarkastellaanpa sitten erästä
hieman uudempaa selitysyritystä tekstimme ongelmaan.
”Jeesus lähti sieltä Tyroksen alueelle. Hän meni erääseen taloon ja halusi
pysytellä tuntemat-tomana, mutta hänen tulonsa ei pysynyt salassa.
Hänestä kuuli muuan nainen, jonka tytärtä vaivasi saastainen henki...”
Edellä oltiin eletty Jeesusten ja opetuslasten
toimintavimmaista aikaa. Herää siis kysymys:
lomallako siellä Tyroksen alueella sitten
oltiin? Sanoohan teksti: Hän meni erääseen
taloon ja halusi pysyä tuntemattomana.
Tuosta lomasta ei kuitenkaan tullut mitään.
Mutta ehkä virkistäytymistavoite kuitenkin
savutettiin. Tuleehan hän täysissä voimissa
jatkamaan työtä varsinaiselle toimintansa
näyttämölle. Ehkä kaikista selkeimmin tekstin
sanoma on siinä, että jokainen me
olemme tuon Jeesuksen puheille pyrkivän
naisen asemassa. Perushätä ja tarve on
aina sama, ja konsteja ei ole
olemassa kuin yksi.
III Tulkinta. Vähän on tarpeen.
Tänään on pyhän aiheena, otsikkona, usko
ja rukous. Aika ajoin meillä ilmestyy
paljonkin erilaisia rukouskirjoja ja oppaita.
Näin on vaikka periaatteessa yksi rukous
riittäisi, itsenä Jeesuksen meille ja
kaikille maailmankausille, tälle uusimmallekin,
antama Isä Meidän-rukous.
Voimme kysyä; kuinka saada tuo usko joka
päivän evankeliumin naisella oli? Miten
siis tulla uskoon? Asiasta voisi tietysti
kirjoittaa kirjoja, ja niitä on
kirjoitettukin. Asian voi kuitenkin sanoa
lyhyestikin, aivan kuten kristinopintaidon
kuulustelussa ennen: Uskoon tullaan pyrkimällä
olemaan Jeesuksen opetuslapsi. Ja tuota
uskoa ei voi erottaa rakkaudesta.
Rakastuminen tapahtuu parhaiten olemalla mahdollisimman
paljon sen seurassa, johon haluaa kiintyä.
Jeesus kutsui opetuslapsensa sanomalla heille:
”Tule ja seuraa minua.” Samasta voi
alkaa tänäänkin. Usko tulee matkalla. Siihen
meillä on Jeesuksen lupaus.
Tarvitaan mitään epäilemätöntä luottamusta. Tätä
on myös nimitetty sokeaksi uskoksi. Miksi
sellaista vaaditaan? Raamattu ei sitä
vaadikaan. Kenenkään ei tarvitse uskoa
muuhun kuin tosiasioihin. Ja tosiasioihin
uskominen on kuuliaisuutta niille. Jos joku
on lähdössä matkalle ja saa tietää, että
lentokonen lähtee kello 15, tämä tieto
ei ole uskomista raamatullisessa mielessä.
Uskomista on, että lähdetään liikkeelle
ajoissa jotta ylipäänsä ehditään siihen
lentokoneeseen
Onko sitten rakkaus uskon mittapuu? Kyllä
se on! Mutta järjestys on tämä:
”Siinä on rakkaus — ei siinä, että
me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä,
että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt
Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Ihmisen
usko, niin kuin rakkauskin, on aina
seurausta Jumalan rakkaudesta.
Kaikki me tarvitsemme rukousta, rukouksen
lahjaa. Niin me pienet ja vähäpätöisimmissä
tehtävissä työskentelevät kuin vaikkapa suuret
sotapäälliköt kuten Mannerheim.
Loppuun loppurukous ARNDTin mukaan:
Itse raamattu puhuu meille lakkaamatta
ja monin sanoin rukouksen tarpeellisuudesta;
se on täynnä esikuvia. Päätämmekin nyt
tämän saarnan katkelmaan, joka on Johann
Arndtin, kuuluisan ja meilläkin aikoinaan
paljon luetun saarnakokoelman kirjoittajan
kirjasta “Paratiisin yrttitarha.”
“Sytytä minun sydämeni palavaan hartauteen
ja armosi valoon. Olkoon rukoukseni sinulle
otollinen, kuten Nooan uhri. Ilmesty
minulle, kuten ilmestyit Aabrahamille kolmen
miehen hahmossa, äläkä käy palvelijasi ohi.
Siunaa minua rukoillessani kuten siunasit
Iisakkia. Näytä minulle taivaan tikapuut, kuten
Jaakobille. Suo minun nostaa käteni sinun
puoleesi kuten Mooses. Helähtäköön rukoukseni
sinun edessäsi kuin kulkuset Aaronin puvussa
ja kuten Daavidin harppu. Pane minut
janoamaan sinua kuten peura himoitsee
raikasta vettä.
Kosketa ja puhdista saastaiset huuleni
taivaan tulella, kuten teit Jesajalle. Anna
minun itkeä edessäsi, kuten Jeremia ja
sanoa: “Oi jospa minun pääni olisi
silkkaa vettä ja minun silmäni
kyynellähde.” Suo minun hengessä ja uskossa
nähdä sinun kirkkautesi kuten Hesekielin.
Kuule minua kuten Danielia.
Avaa silmäni kuten Elisan palvelijan.
Suo minun Pietarin ja Marian kanssa
itkeä katkerasti. Valaise sydämeni, kuten
ryövärin ristillä. Suo minun nöyrtyä
edessäsi kuten Manassen. Avaa sydämeni
kuten Lyydian, niin että rukoillessani
unohtaisin kaikki ajalliset asiat.” AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti