Kiirastorstai
Pyhä ehtoollinen
Saarna 05 april mmvii
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOC
Evankeliumi Luuk. 22: 14–22
Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. Hän sanoi heille: »Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa.» Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: »Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.» Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: »Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.» Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. Mutta tälle samalle pöydälle ojentaa yhdessä minun kanssani kätensä myös minun kavaltajani. Ihmisen Poika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa!»
Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. Hän sanoi heille: »Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa.» Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: »Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.» Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: »Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.» Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. Mutta tälle samalle pöydälle ojentaa yhdessä minun kanssani kätensä myös minun kavaltajani. Ihmisen Poika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa!»
I Miksi se on monimutkaisen oloinen
Herran Pyhä ehtoollinen käsitetään varsin monella tavalla. Siitä puhutaan jossain yhteyksissä mysteerinä, salattuna asiana, joka laskeutuu Jumalan luota ihmisten keskuuteen, ja jonka merkitys vain vaivoin, jos ollenkaan voidaan ymmärtää. Kuka selittää ehtoollisen ja kaiken mitä se merkitsee? Jos nyt tällaiseen yritykseen ryhtyisimme, tulisi ilta vastaamme. Nytpä on tyytyminen vain pariin näkökohtaan. Joskus on herätetty kysymys, miksi ehtoollisen vietto on niin monimutkaisen oloinen asia? Onhan ensimmäisen ehtoolliseen kuvaus raamatussa varsin yksinkertainen. Toiseksi on kysyttävä sitä, kenellä on oikeus osallistua Herran Pyhälle Ehtoolliselle? Asiahan on meidänkin kirkossamme ollut hyvin ajankohtainen.
II Yksinkertainen asia
Ehtoollisen voi viettää hyvin yksinkertaisesti. Sairaalle annettu ehtoollinen on kaavaltaan varsin yksinkertainen ja olennaiseen keskittyvä. Päiväjumalanpalveluksessa ja muissa, erikoisjumalanpalveluksissa ehtoollisen vieton kaava on pitkä ja se sisältää monia kohtia. Ehtoollisliturgian juuret ovat ensimmäisessä ehtoollisateriassa, ensimmäisen kiirastorstain ehtoollisessa. Se oli osa juutalaisten pääsiäisateriaa.
Se että vietämme ehtoollista kaikkine yhteisen ripin, synnintunnustuksen ja synninpäästön jälkeen, vuorolauluineen, monine rukouksineen, Pyhä-hymneineen, asetussanoineen, Isä Meidän-rukouksineen, herran rauhoineen, Jumalan Karitsa hymneineen ja loppurukouksineen on tietysti perinnettä. Ja tuohon perinteeseen on säilöytynyt paljon sellaista joka muistuttaa meille ehtoollisen merkityksestä.
Ehtoollisen vietto kirkossa on suuri näytelmä, jossa näyttelijöitä olemme me: liturgi ja seurakuntalaiset, ohjaaja on itse Kristus, ja käsikirjoituksen on tehnyt Kaikkivaltias Isä. Se, että kyse on ilon ja kiitoksen ateriasta, että on kyse yhteyden ateriasta, yhteyden kokemisesta Vapahtajaan ja lähimmäisiin, että on kyse anteeksiantaminen julkitulemisesta, syntien anteeksisaamisen kokemisesta, sen kokemisesta, että on antanut toisille anteeksi, halutaan vain esittää meille niin ettemme koskaan menettäisi siihen mielenkiintoamme. Koko näytelmä on opetustapahtuma, josta aina saa irti jotain uutta. Pyhä-hymni esimerkiksi tahtoo muistuttaa meille, sen että täällä viettämämme ilon, kiitoksen, yhteyden ja anteeksiantamuksen ateria on, sillä on vastineensa kirkkaudessa, aterialla josta kirkko on kuvakielellä puhunut Jumalan Karitsan hääateriana.
III Kenelle se on tarkoitettu
Mutta kenelle ehtoollinen on tarkoitettu? On varsin surkea juttu, että kristikunta ei voi viettää ehtoollista yhdessä, samoin menoin ja samoin sisällöin. Meilläkin, pienessä Suomen kirkossa on tämän a sian suhteen ongelmia. Raja haluttaisiin vetää johonkin? Tässä kohdin unohdetaan juuri se, että ehtoollinen on meille annettu lahja. Mitä sanomme vanhastaan lahjoista sananparrella joka ei ehkä nuoremmalle polvelle aukene.
Lahjahevosta ei ole suuhun katsominen. Tämä lahja on kyllä saatu, ja paketti aukaistukin, mutta lahja on niin ihmeellinen, osaakos sitä käyttää. Jolla on lapsia, tai jolla niistä on kokemusta, tietää varsin hyvin sen kuinka mustasukkainen pieni lapsi voi leluistaan olla. Onko näin sitten aikuisten kristittyjen suhteen. Jos et miellytä tai ole samaa mieltä niin en leiki sinun kanssasi samoilla leluilla. Joka lähtee leikkimään salattujen asioiden kanssa voi helposti lähteä pilkkaamaan itseään Jumalaan. Kaiken lisäksi puhutaan raamatullisuudesta. No! Otetaanpa Raamattu sitten käyttöön. Kenen kanssa sitä ensimmäistä ehtoollista Jeesus viettikään. Yksinkertaisten ja oppimattomien miesten kanssa. Ehtoollinen on yksi niistä aterioista, joita Jeesus Uuden testamentin mukaan vietti. Oli muitakin aterioita.
IV Huipennus ja lopetus...
Meillä on tullut tavaksi väittää, että Jumalanpalvelus on, tai sen pitäisi olla kaiken seurakuntaelämän keskus. Tuo on aika vaativa väittämä... Ehkä pelottavankin väitteen sisältävä. Mutta kun olemme eläneen kirkossa jossa kaikki on uudistettu, niin noita uudistuksia on pitänyt myös perustella. Monesti on ammuttu yli. Tuon väitteen takana ei toki ole ajatus siitä, että sellainen ihminen joka ei osallistu jumalanpalveluksiin olisi huono kristitty, mutta väite on omiaan johdattamaan ajatuksia siihen. Paljon voisi puhua muistakin kirkkomme, tai vaikkapa kirkkolain ja kirkkojärjestyksen ihannepykälistä, joita on mahdoton valvoa. Mutta jos puemme ajatuksen toiseen muotoon vaikkapa näin: Jumalanpalvelus on seurakuntayhteyden keskeinen ilmentymä, ja sen olennainen osa on ehtoollisen vietto, niin olemme pukeneet asian, hyvin tärkeän asian, vähemmän raskauttavaan puheenparteen.
Meillä ei niinkään ole tapana puhua ehtoollisesta mysteerinä, salaisuutena, mutta ihmeellinen asia se on, niin ihmeellinen asia, ettei sitä voida pukea sanoiksi jotka sen merkityksen täysin tyhjentävät.
Jeesus vietti ensimmäistä ehtoollista aterialla jossa juhlittiin Israelin pääsiäistä, Jumalan vapauttavien tekojen muistamista, tekojen jotka johdattivat Israelin kansan orjuudesta vapauteen. Hän on kiittänyt ja ylistänyt Jumalaa kaikista niistä teoista ja siunannut leivän. Mutta sitten tapahtuu jotain uutta. Hän ei kiitä Jumalaa pelkästään menneisyydessä tapahtuneista teoista, hän kiittää Jumalaa siitä mitä tapahtuu kohta hänen kauttaan ristillä ja ylösnousemuksessa. Ja hän puhuu oppilailleen sanoilla jotka jotka kiteyttävät lain ja profeetat, Israelin pyhät kirjoitukset: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne; Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Sitten hän jakaa ehtoollisaineet ja kehottaa oppilaitaan viettämään tätä ateriaa aina uudelleen ja uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti