Jumalan valtakunta on myös yhteyttä
3. Sunnuntai helluntaista
Kutsu Jumalan valtakuntaan
Saarna 17 junius mmxvii
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOC
Evankeliumi: Luuk. 14: 16–24
Jeesus kertoi: »Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’ Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’ Silloin herra sanoi: ’Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!’»
I Alkukertomus. Antikvariaatissa…
Eräässä Antikvariaatissa selaili eräs nuori mies kerran kauan aikaa kirjoja ja kysyi vihdoin erään kirjan hintaa. Saatuaan tietää, että kirja maksoi viisikymmentä markkaa, elettiin näet aikaa joskus viime vuosituhannella, kysyi hän, eikö kirjaa voisi saada halvemmalla ja katseli vielä hetkisen myytävänä olevia kirjoja.
—Onko omistaja tavattavissa?
On kyllä, —vastasi myyjä, —hän on varastossa lajittelemassa kirjoja, häntä ei saisi silloin häiritä.
—Tahtoisin mielelläni puhutella häntä, —sanoin nuorehko mies. Omistaja kutsuttiin kaupan puolelle ja vieras kysyi:
—Mikä on tämän kirjan viimeinen hinta? Kuusikymmentä markkaa, — oli vastaus.
—Mitä ihmettä, kuusikymmentä markkaa... Mutta myyjänne pyysi siitä äsken viisikymmentä markkaa.
—Aivan oikein, — sanoi omistaja, — ja minulle olisikin ollut edullisempaa myydä se viidelläkympillä ja saada häiritsemättä jatkaa työtäni. Nuorehko mies oli olevinaan hämmästynyt, mutta halusi lopettaa keskustelun omalla tavallaan ja sanoi:
—No niin, mikä on sitten se viimeinen hinta?
—Seitsemänkymmentä markkaa. Mutta äskenhän te pyysitte siitä kuusikymmentä markkaa.
—Niin... —Sanoi antikvariaatin omistaja levollisesti, — sen hinnan olisinkin äsken mieluummin ottanut kuin kuusikymmentä markkaa. — — — Mies laski sanaakaan sanomatta rahat pöydälle ja poistui kaupasta mietiskellen saamaansa opetusta oikeasta ajankäytöstä.
Aikaansa ei saisi tuhlata turhaan kuten alkuvirressämme sanottiin. Äskeisessä lyhyessä kertomuksessa arvioitiin ajan merkitys rahassa. Turhaan tuhlattua aikaa on kuitenkin vaikea mitata rahassa. Velvollisuuksien väistely ja tekosyiden keksiminen tuovat mukanaan paljon pahaa: pahoihin ajatuksiinkin on tuolloin enemmän aikaa kuin ahkeralla, kutsumustaan ja vakaumustaan toteuttavalla ihmisellä.
II Tekstin selitystä: Luukkaan ohjelma
Päivän evankeliumissa on tavallaan, eikä ainoastaan tavallaan vaan aivan oikein tiivistettynä Luukkaan kaksoisteoksen, varsinaisen Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen ohjelma. Evankeliumin tulee levitä kaikkeen maailmaan ja se saa myös voittokulkunsa. Kertomuksella on siis punainen lanka ja aika ajoin se esitetään hyvin verhottuna tiivistelmänä, kuten tässä tämän päivän evankeliumissa tehdään.
Evankeliumit ovat syntyneet kymmeniä vuosia, suorastaan puoli vuosisataa ja Johannes reilumminkin Jeesuksen kuoleman jälkeen. Luukaskin kirjoitteli teoksiaan voin viisikymmentä vuotta ensimmäisen pääsiäisen jälkeen. Rooman seurakunnalla oli ollut apostoli Paavalin lähettämä roomalaiskirje ohjenuoranaan jo neljännesvuosisadan ajan.
Olivatpa itse Pietari ja Paavali kokeneet marttyyrikuoleman jo viisitoista vuotta ennen kuin Luukas ryhtyi kirjoittamaan. Paljon oli siis tapahtunut; uusi oppi oli levinnyt koko valtakunnan alueelle. Jerusalemin temppeli oli hävitetty ja Jeesuksen kansa oli joutunut suuressa määrin lähtemään pakoon Palestiinasta.
Evankeliumi ei ollut kokenut riemuvoittoa juutalaisten keskuudessa; sen voittokulku nähtiin muualla. Luukkaan sanojen taustalla voi olla hyvinkin alkuperäinen katkelma Jeesuksen sanoja, mutta ei voi olla ajattelematta, etteikö niissä näkyisi myös tilanne ja todellisuus joka oli eletty läpi noiden viidenkymmenen vuoden aikana. Luukkaan teksti on ollut omiaan luomaan sitä ankaraa kuvaa joka kristityillä on ollut Jeesuksen kansasta ja heidän seuraajistaan.
Eräs virheellinen näkökulma
Yksi tekstin perinteellinen, jopa pääasiallinen selitys on ollut se, että siinä olisi vastakkain ajalliset harrastukset ja työt, ja toisaalta hengellinen elämä. Tämä tulkinta on toki helppo tehdä ja menneiden polvien papit omaksuivat sen papukaijamaisesti kaikista niistä postilloista, saarnakokoelmista joita he tavasivat ja läpi kahlasivat. Tulkinta on perin virheellinen. Jeesus ei nimittäin väheksynyt maanviljelystä ei myöskään muuta ansiotyötä, eikä hän myöskään ihannoinut naimattomuutta.
Mehän opetamme, että työ ja perhe kuuluvat Jumalan ihmisille säätämään järjestykseen. Vertauksen sanamuodot tuleekin nähdä vain kirjallisina tehokeinoina, suorastaan kertomakeinoina. Niiden taustalla ei ole hengellisyys vastaan maailmallisuus, vaan asennoituminen Jeesuksen persoonaan ja hänen julistamaan evankeliumiinsa. Nuo sanat sisältävät hyvin ankaran vaatimuksen, joka kaikuu monissa kohden tämän ”juhlattoman kirkkovuoden puoliskon jumalanpalvelustekstejä. Elämä on vakava asia ja etsikkoaikoja voi tulla kerran, kaksi tai kolme, mutta kutsu on aina sama. Voimme kylläkin joutua toisella tai kolmannella kerralla maksamaan kovemman hinnan kutsun seuraamisesta.
Martti Luther sanoin tästä tekstistä saarnatessaan seuraavasti:
"Ja kuitenkin me elelemme aivan kuin nämä ankarat, kauhistavat sanat olisi lausunut joku houkka tai lapsi tai aivan kuin ne olisivat Herran Jumalamme kevyttä pilaa, emmekä me kuule emmekä näe sitä, minkä evankeliumimme selvään sanoo: isäntä vihastui ja puhui puhuttavansa suuressa vihassa. Hän ei ole houkka eikä lapsi, vaan kaiken Herra ja Jumala, jonka edessä syystäkin, niin kuin Raamattu sanoo, vuoret perustuksinensa vapisevat ja peljästyvät, ja jonka tieltä sekä meri että vedet väistyvät; mutta kukaan luoduista ei ole niin kova, niin raudanluja kuin ihminen: hän ei laisinkaan pelkää, vaan jopa suuntaa siihen halveksimisensa ja pilkkansa."
III Jumalan valtakunta
Mutta millainen se Jumalan valtakunta sitten oikein on? Yksi tapa lähteä lähestymään tuota käsitettä Jumalan valtakunta on lähteä siitä, että kyse on yhteydestä Jumalan ja ihmisen välillä, yhteydestä Kristukseen. Yhteyttä koemme Jumalanpalveluksessa aivan sen aloitussanoista ”Rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa.” Yhteyttä saamme aivan erityisesti kokea ehtoollispöydässä.
Ja lähtekäämme liikkeelle aivan yksinkertaisesta oivalluksesta. Lähtekäämme sanasta "valtakunta," jos sana Jumalan on liian jumalallinen tai vaikea. Nimittäin kukaan ihminen ei ole niin mahtava että hän voisi muodostaa yksin valtakunnan, eikä siihen riitä kaksikaan ihmistä. Valtakunta ei voi toimia ilman monenlaisia yhteyksiä, lakeja ja järjestyksenpitoa. Yhtä kaikki, tarvitaan yhteyttä. Ja Jumala haluaa aina muistuttaa meitä myös ajankäytöstä, asiasta josta alussa puhuimme.
Mutta Jumalan valtakunta ei ole mikä tahansa valtakunta. Sen lait eivät ole tämän maailman lakeja. Jumalan valtakunta on yhteyttä jonka uusi elämä tuo mukanansa niin että voimme joskus apostoli Paavalin sanoin sanoa: Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti