sunnuntai 17. kesäkuuta 2007

Jumalan valtakunta on myös yhteyttä 3. Sunnuntai helluntaista. Kutsu Jumalan valtakuntaan. 1. vsk.


Jumalan  valtakunta  on  myös  yhteyttä
3. Sunnuntai  helluntaista

Kutsu  Jumalan  valtakuntaan
Saarna 17 junius mmxvii
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOC


Evankeliumi: Luuk. 14: 16–24
Jeesus kertoi: »Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’ Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’ Silloin herra sanoi: ’Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!’»


I  Alkukertomus.  Antikvariaatissa…
Eräässä  Antikvariaatissa  selaili  eräs  nuori  mies  kerran  kauan  aikaa  kirjoja  ja  kysyi  vihdoin  erään  kirjan  hintaa.  Saatuaan  tietää,  että  kirja  maksoi  viisikymmentä  markkaa,  elettiin  näet  aikaa  joskus  viime  vuosituhannella,  kysyi  hän,  eikö  kirjaa  voisi  saada  halvemmalla  ja  katseli  vielä  hetkisen  myytävänä  olevia  kirjoja.
 —Onko  omistaja  tavattavissa?
On  kyllä,  —vastasi  myyjä,  —hän  on  varastossa  lajittelemassa  kirjoja,  häntä  ei  saisi  silloin  häiritä.
—Tahtoisin  mielelläni  puhutella  häntä,  —sanoin  nuorehko  mies.  Omistaja  kutsuttiin  kaupan  puolelle  ja  vieras  kysyi:
—Mikä  on  tämän  kirjan  viimeinen  hinta?  Kuusikymmentä  markkaa,  —  oli  vastaus.
—Mitä  ihmettä,  kuusikymmentä  markkaa...  Mutta  myyjänne  pyysi  siitä  äsken  viisikymmentä  markkaa.
—Aivan  oikein,  —  sanoi  omistaja,  —  ja  minulle  olisikin  ollut  edullisempaa  myydä  se  viidelläkympillä  ja  saada  häiritsemättä  jatkaa  työtäni.  Nuorehko  mies  oli  olevinaan  hämmästynyt,  mutta  halusi  lopettaa  keskustelun  omalla  tavallaan  ja  sanoi:
—No  niin,  mikä  on  sitten  se  viimeinen  hinta?
—Seitsemänkymmentä  markkaa.  Mutta  äskenhän  te  pyysitte  siitä  kuusikymmentä  markkaa.
—Niin...  —Sanoi  antikvariaatin  omistaja  levollisesti,  —  sen  hinnan  olisinkin  äsken  mieluummin  ottanut  kuin  kuusikymmentä  markkaa.  — — — Mies  laski  sanaakaan  sanomatta  rahat  pöydälle  ja  poistui  kaupasta  mietiskellen  saamaansa  opetusta  oikeasta  ajankäytöstä.

Aikaansa  ei  saisi  tuhlata  turhaan  kuten  alkuvirressämme  sanottiin.  Äskeisessä  lyhyessä  kertomuksessa  arvioitiin  ajan  merkitys  rahassa.  Turhaan  tuhlattua  aikaa  on  kuitenkin  vaikea  mitata  rahassa.  Velvollisuuksien  väistely  ja  tekosyiden  keksiminen  tuovat  mukanaan  paljon  pahaa:  pahoihin  ajatuksiinkin  on  tuolloin  enemmän  aikaa  kuin  ahkeralla,  kutsumustaan  ja  vakaumustaan  toteuttavalla  ihmisellä. 

II  Tekstin  selitystä:  Luukkaan  ohjelma
Päivän  evankeliumissa  on  tavallaan,  eikä  ainoastaan  tavallaan  vaan  aivan  oikein  tiivistettynä  Luukkaan  kaksoisteoksen,  varsinaisen  Luukkaan  evankeliumin  ja  Apostolien  tekojen  ohjelma.  Evankeliumin  tulee  levitä  kaikkeen  maailmaan  ja  se  saa  myös  voittokulkunsa.  Kertomuksella  on  siis  punainen  lanka  ja  aika  ajoin  se  esitetään  hyvin  verhottuna  tiivistelmänä,  kuten  tässä  tämän  päivän  evankeliumissa  tehdään.

Evankeliumit  ovat  syntyneet  kymmeniä  vuosia,  suorastaan  puoli  vuosisataa  ja  Johannes  reilumminkin  Jeesuksen  kuoleman  jälkeen.  Luukaskin  kirjoitteli  teoksiaan  voin  viisikymmentä  vuotta  ensimmäisen  pääsiäisen  jälkeen.  Rooman  seurakunnalla  oli  ollut  apostoli  Paavalin  lähettämä  roomalaiskirje  ohjenuoranaan  jo  neljännesvuosisadan  ajan. 
Olivatpa  itse  Pietari  ja  Paavali  kokeneet  marttyyrikuoleman  jo  viisitoista  vuotta  ennen  kuin Luukas  ryhtyi  kirjoittamaan.  Paljon  oli  siis  tapahtunut;  uusi oppi oli  levinnyt  koko  valtakunnan  alueelle.  Jerusalemin  temppeli  oli  hävitetty  ja  Jeesuksen  kansa  oli  joutunut  suuressa  määrin  lähtemään  pakoon  Palestiinasta. 

Evankeliumi  ei  ollut  kokenut  riemuvoittoa  juutalaisten  keskuudessa;  sen  voittokulku  nähtiin  muualla.  Luukkaan  sanojen  taustalla  voi  olla  hyvinkin  alkuperäinen  katkelma  Jeesuksen  sanoja,  mutta  ei  voi  olla  ajattelematta,  etteikö  niissä  näkyisi  myös  tilanne  ja  todellisuus  joka  oli  eletty  läpi  noiden  viidenkymmenen  vuoden  aikana.  Luukkaan  teksti  on  ollut  omiaan  luomaan  sitä  ankaraa  kuvaa  joka  kristityillä  on  ollut  Jeesuksen  kansasta  ja  heidän  seuraajistaan.

Eräs  virheellinen  näkökulma
Yksi  tekstin  perinteellinen,  jopa  pääasiallinen  selitys  on  ollut  se,  että  siinä  olisi  vastakkain  ajalliset  harrastukset  ja  työt,  ja  toisaalta  hengellinen  elämä.  Tämä  tulkinta  on  toki  helppo  tehdä  ja  menneiden  polvien  papit  omaksuivat  sen  papukaijamaisesti  kaikista  niistä  postilloista,  saarnakokoelmista  joita  he  tavasivat  ja  läpi  kahlasivat.  Tulkinta  on  perin  virheellinen.  Jeesus  ei  nimittäin  väheksynyt  maanviljelystä  ei  myöskään  muuta  ansiotyötä,  eikä  hän  myöskään  ihannoinut  naimattomuutta.


Mehän  opetamme,  että  työ  ja  perhe  kuuluvat  Jumalan ihmisille  säätämään  järjestykseen.  Vertauksen  sanamuodot  tuleekin nähdä vain  kirjallisina  tehokeinoina,  suorastaan  kertomakeinoina.  Niiden  taustalla  ei  ole  hengellisyys  vastaan  maailmallisuus,  vaan  asennoituminen  Jeesuksen  persoonaan  ja  hänen  julistamaan  evankeliumiinsa.  Nuo  sanat  sisältävät  hyvin  ankaran  vaatimuksen,  joka  kaikuu  monissa  kohden  tämän  ”juhlattoman  kirkkovuoden  puoliskon  jumalanpalvelustekstejä.  Elämä  on  vakava  asia  ja  etsikkoaikoja  voi  tulla  kerran,  kaksi  tai  kolme,  mutta  kutsu  on  aina  sama.  Voimme  kylläkin  joutua  toisella  tai  kolmannella  kerralla  maksamaan  kovemman  hinnan  kutsun  seuraamisesta. 
Martti  Luther  sanoin  tästä  tekstistä  saarnatessaan  seuraavasti:

"Ja kuitenkin me elelemme aivan kuin nämä ankarat, kauhistavat sanat olisi lausunut joku houkka tai lapsi tai aivan kuin ne olisivat Herran Jumalamme kevyttä pilaa, emmekä me kuule emmekä näe sitä, minkä evankeliumimme selvään sanoo: isäntä vihastui ja puhui puhuttavansa suuressa vihassa. Hän ei ole houkka eikä lapsi, vaan kaiken Herra ja Jumala, jonka edessä syystäkin, niin kuin Raamattu sanoo, vuoret perustuksinensa vapisevat ja peljästyvät, ja jonka tieltä sekä meri että vedet väistyvät; mutta kukaan luoduista ei ole niin kova, niin raudanluja kuin ihminen: hän ei laisinkaan pelkää, vaan jopa suuntaa siihen halveksimisensa ja pilkkansa."

III  Jumalan  valtakunta
Mutta  millainen  se  Jumalan  valtakunta  sitten  oikein  on?  Yksi  tapa  lähteä  lähestymään  tuota  käsitettä  Jumalan  valtakunta  on  lähteä  siitä,  että  kyse  on  yhteydestä  Jumalan ja  ihmisen  välillä,  yhteydestä  Kristukseen.  Yhteyttä  koemme  Jumalanpalveluksessa  aivan  sen  aloitussanoista  ”Rakkaat  sisaret  ja  veljet  Jeesuksessa  Kristuksessa.”  Yhteyttä  saamme  aivan  erityisesti  kokea  ehtoollispöydässä.


Ja  lähtekäämme  liikkeelle  aivan  yksinkertaisesta  oivalluksesta.  Lähtekäämme  sanasta  "valtakunta,"  jos  sana  Jumalan  on  liian  jumalallinen  tai  vaikea.  Nimittäin  kukaan  ihminen  ei  ole  niin  mahtava  että  hän  voisi  muodostaa  yksin  valtakunnan,  eikä  siihen  riitä  kaksikaan  ihmistä.  Valtakunta  ei  voi  toimia  ilman  monenlaisia  yhteyksiä,  lakeja  ja  järjestyksenpitoa.  Yhtä  kaikki,  tarvitaan  yhteyttä.  Ja  Jumala  haluaa  aina  muistuttaa  meitä  myös  ajankäytöstä,  asiasta  josta  alussa  puhuimme.

Mutta  Jumalan  valtakunta  ei  ole  mikä  tahansa  valtakunta.  Sen  lait  eivät  ole  tämän  maailman  lakeja.  Jumalan  valtakunta  on  yhteyttä  jonka  uusi  elämä  tuo  mukanansa  niin  että  voimme  joskus  apostoli  Paavalin  sanoin  sanoa: Jumalan  armahtavaan laupeuteen  vedoten  kehotan  teitä,  veljet:  Antakaa  koko  elämänne  pyhäksi  ja  eläväksi,  Jumalalle  mieluisaksi  uhriksi.  Näin  te  palvelette  Jumalaa  järjellisellä  tavalla.  Älkää  mukautuko  tämän  maailman  menoon,  vaan  muuttukaa,  uudistukaa  mieleltänne,  niin  että  osaatte  arvioida,  mikä  on  Jumalan  tahto,  mikä  on  hyvää,  hänen  mielensä  mukaista  ja  täydellistä.  AMEN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti