Kärsivällisyys
kaiken voittaa
21. Sunnuntai helluntaista
Jeesuksen lähettiläät
Saarna 21 oct mmxiii
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Epistolasaarna
Omelia DOC
21. Sunnuntai helluntaista
Jeesuksen lähettiläät
Saarna 21 oct mmxiii
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Epistolasaarna
Omelia DOC
Evankeliumi: Matt. 22: 1–14
Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi: »Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista. Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.’»
Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi: »Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista. Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.’»
Saarnateksti: 2. Tim. 4: 1–5
Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmesymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät.
Alkukertomus:
Kirjassaan “Lapin profeetan oppilaita” kertoi Hjalmar Westeson taannoin seuraavasti: Pekka Raattama ei ollut varustettu samoilla lahjoilla kuin Juhani-veljensä. Mutta Pekan näkeminen itsessään saattoi käydä saarnasta. Hän entinen patajuoppo, asia joka oli laajasti tunnettu, esiintyi nyt todistuksena Jumalan pelastavasta voimasta. Kesän lopulla, Pekan raitistumisen vuotena, puhui itse Laestadius Pekalle: —“Tahtoisin sinua matkustamaan Jukkasjärvelle ja saarnaamaan siellä mustille pakanoille.” — “Minäkö sinne, enhän minä saarnata osaa, sanoin Pekka.” —“Mutt sinä saat minulta saarnoja, joita voit lukea ääneen.” —“En osaa lukea kirjoitusta…” —“Vaikkapa, mutta se on meidän ensin opittava.”
Kirjassaan “Lapin profeetan oppilaita” kertoi Hjalmar Westeson taannoin seuraavasti: Pekka Raattama ei ollut varustettu samoilla lahjoilla kuin Juhani-veljensä. Mutta Pekan näkeminen itsessään saattoi käydä saarnasta. Hän entinen patajuoppo, asia joka oli laajasti tunnettu, esiintyi nyt todistuksena Jumalan pelastavasta voimasta. Kesän lopulla, Pekan raitistumisen vuotena, puhui itse Laestadius Pekalle: —“Tahtoisin sinua matkustamaan Jukkasjärvelle ja saarnaamaan siellä mustille pakanoille.” — “Minäkö sinne, enhän minä saarnata osaa, sanoin Pekka.” —“Mutt sinä saat minulta saarnoja, joita voit lukea ääneen.” —“En osaa lukea kirjoitusta…” —“Vaikkapa, mutta se on meidän ensin opittava.”
Niin sai
43-vuotias Pekka alkaa alusta kuten
koululainen ikään. Painokirjaimia hän osasi
hädin tuskin kirjasta tavata yhtäjaksoisesti.
Mutta vielä vaikeampaa oli saada selvää
kirjoituksista. Aivan erityisesti näin oli
laita Laestadiuksen käsialan suhteen, siinä
oli aivan outoja merkkejä.
Ensiksi Pekalle
annettiin läksyksi kirjoitettu aapinen. Sen
jälkeen hän sai tämän avulla ottaa
selvää eräästä Lars Levin konseptista.
Alussa saattoi mennä kokonainen viikkokin
ennen kuin hän suoriutui siitä.
Kärsivällisyys oli monta kertaa loppumaisillaan
tuolta muutoin niin väkevältä mieheltä.
Jospa hän sittenkin olisi saanut heilua
kirveen ja lapion kanssa, se olisi
ollut ehkä hänen perintötekijöillensä kaikkein
parasta mahdollista tekemistä?
Mutta
Laestadiuksella oli sitäkin enemmän
kärsivällisyyden kallisarvoista lahjaa. Ja sen
ansio oli siinä, että konsepti toisensa
jälkeen voitiin lisätä Pekan hyväksi.
Aika kului sen vuoden loppuun ennen
kuin Pekka saattoi ryhtyä saarna- ja
lähetystehtäväänsä Jukkasjärvellä. Kärsivällisyyttä
siis vaadittiin sekä opettajalta että
oppilaalta. Ei ollut helppoa vahvan metsien
miehen lukea aapista kuin alakoulun pienet
pojat. Oppiminenkin oli vaikeampaa siinä iässä —
varsinkin kun hän ei ollut koskaan ennen
lukenut. Mutta joulun alla saatiin nähdä
jälleen yksi kärsivällisyyden riemuvoitto.
Timoteuksesta ja vähän eksegetiikka
Uudessa testamentissa on kaksi kirjettä Timoteukselle. Niiden aitoudesta on aina hieman kiistelty, siis lähinnä siitä ovatko ne ollenkaan Paavalin kirjoittamia. No, ehkä ensimmäinen niistä on. Asialla ei nyt ole loppujen lopuksi kovinkaan paljoa merkitystä. Ne ovat kuitenkin syntyneet kirkon varhaisessa vaiheessa ja niissä esitetään oppeja, jotka sopivat paremmin kasvavaan alkukristilliseen kirkkoon kuin varsinaiseen apos-oliseen aikaan. Ensimmäisen Timoteuskirjeen mukaan kristillisen perinteen vaaliminen asetetaan seurakunnan vanhimpien tehtäväksi.
Olivatpa ne
sitten kenen tahansa kirjoittamia niin se
ei vie niiltä pois arvovaltaa, etteivätkö
ne olisi tärkeitä ja hyviä, suorastaan
ohjeellisia myös meille tämän päivän
kristityille. Timoteus-kirjeiden sanoma ei saa
kuitenkaan jäädä pelkästään ohjeiksi seurakunnan
johtajille. Pelkkänä tekstinä se vahvistaa
lukijaansa arkipäivän kristillisessä vaelluksessa
ja niiden sanoma auttaa seurakuntalaisia
ymmärtämään myös niitä vaikeuksia joita
seurakunnan paimenilla voi olla.
2. Tim. 4:1-5 sanoma meille tänään.
Päivän saarnatekstimme sisältää, kuten monet Uuden testamentin lyhyemmät kirjeet tekevät, paljon kehotuspuhetta. Jos joku siitä tänään saarnaa niin hänellä on vaara sortua puhumaan helppoheikkimäisesti siitä kuin tämä teksti suorastaan on kuvaus tämän päivän uskonnollisuudesta, josta käytetään myös nimeä notkean moderni: ”Haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen mitä milloinkin mieli tekee.”
Otamme nyt
tarkastelun kohteeksi erään näkökulman tekstiin.
Kirjeen kirjoittaja vaatii seurakunnassa
toimivalta paimenelta aktiivista ja
hellittämätöntä otetta. Voimme tuoda nuo
vaatimukset tähän aikaan ja hieman miettiä,
vaikka vain muutamalla sanalla tai
lauseella mitä ne merkitsisivät!
Julista sanaa:
Kirkko elää tämän vaatimuksen varassa. Se
ei voi luopua Jumalan sanan julistamisesta,
eikä julistamisesta yleensäkään. Myös tekemällä
Jumalan tahdon mukaista työtä toteutetaan
eläväksi tullutta sanaa.
Astu esiin
sopivaan ja sopimattomaan aikaan: Jos joku
luulee edelleen, että kirkon ja kirkonpalvelijan
tulee vain olla miellyttävien asioiden airut
ja ettei julistuksessa saisi asettaa kyseen
alaiseksi totunnaista ja ihmisten epäpyhiä
pyrkimyksiä niin hän on niin väärässä
kuin kukaan ylipäänsä voi olla. Jotta
sananjulistus olisi oikeaa ja sananjulistaja
olisi oikea on yksinkertaisesti synnyttävä
loukkaantumista. Näin toteutuu myös se,
että Jeesuksen kohtalo eletään jokaisessa
sukupolvessa. Se on se leima jonka
hän jätti lähettiläilleen. Ei hän tullut
tuomaan rauhaa vaan miekan. Oppilas ei
voi tässä suhteessa olla mestariaan
paremmassa asemassa. Nuhtele, moiti ja
kehota, ja saa osaksesi nurja osa. Se
on käskynä kohtalon!
Opeta kärsivällisesti: Kaiken avain on tässä. On oltava kärsivällinen vaikka muut eivät sitä olisikaan.
Lopetus
Jumalan sanan luku voi vaatia joskus meiltäkin suurta kärsivällisyyttä. Emme ymmärrä kaikkea lukemaamme. Olisi hauskempaakin tekemistä tai voisi keksiä jotakin muuta veruketta. Muistakaamme silloin että Kiusaaja on silloin asialla. Se vihaa sanaa, se pelkää että antaisit elämäsi Jumalalle, antaisit elämäsi hänen käyttönsä ja lähimmäistesi parhaaksi. No; ei kiusaaja vielä siitä hätkähdä, jos se joskus näkee sinut Raamatun luvussa, mutta jos sinä osoitat kärsivällisyyttä ja kestävyyttä, käy se raivoisasti kimppuusi. Silloin ei saa antaa periksi! Silloin tulee rukoilla ja taistella. Muistakaamme silloin Pekka Raattaman esimerkkiä, osaamme toki lukea ja meillä on vapaa pääsy kaikkeen mahdolliseen raamatun selittämiseen ja tulkitsemiseen liittyvään. Monet asiat on ajateltu puolestamme moneltakin kantilta. Vaatii vain kärsivällisyyttä ja ponnistelua selvittää asiat, sulatella.
Ja
vastustajamme, edelleen vapaana liikkuva
kiusaaja, on vaarallinen, itsepintainen ja sitkeä,
eikä sekään anna periksi vaikka saisi
perinpohjaisen selkäsaunan kerran, kaksi, kolme,
neljä viisi, kuusi; no ehkä seitsemännessä
erässä hän voi hieman taipua, mutta
vain hieman...
Eräs toinen
raamatunkohta, ensimmäisen Pietarin ensimmäisen
luvun jakeet 5 ja 6 antavat meille
vielä lisää kehotuksen ja lohdutuksen
sanoja, vahvistavaa kärsivällisyyttä joka on voittava
kaiken. “Ylistetty olkoon meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa
laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät
uuteen elämään ja antanut meille elävän
toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen
kuolleista. Häneltä me saamme perinnön,
joka ei turmellu, ei tahraannu eikä
kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa,
ja voimallaan Jumala varjelee teidät
uskossa, niin että te saavutatte
pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi
ilmi lopunaikana. Siksi te riemuitsette,
vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa
kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa." AMEN.