tiistai 23. lokakuuta 2007

Kärsivällisyys kaiken voittaa — 21 Sunnuntai helluntaista — Jeesuksen lähettiläät. Epistolasaarna.


Kärsivällisyys  kaiken  voittaa
21.  Sunnuntai helluntaista

Jeesuksen  lähettiläät
Saarna 21 oct  mmxiii
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Epistolasaarna
Omelia DOC

Evankeliumi: Matt. 22: 1–14
Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi:  »Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista. Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.’»

Saarnateksti: 2. Tim. 4: 1–5
Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmesymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät.

Alkukertomus:
Kirjassaan  “Lapin  profeetan  oppilaita” kertoi  Hjalmar  Westeson  taannoin  seuraavasti:  Pekka  Raattama  ei  ollut  varustettu  samoilla  lahjoilla  kuin  Juhani-veljensä.  Mutta  Pekan  näkeminen  itsessään  saattoi  käydä  saarnasta.  Hän  entinen  patajuoppo,  asia  joka  oli  laajasti  tunnettu,  esiintyi  nyt  todistuksena  Jumalan  pelastavasta  voimasta.  Kesän  lopulla,  Pekan  raitistumisen  vuotena,  puhui  itse  Laestadius  Pekalle: —“Tahtoisin  sinua  matkustamaan  Jukkasjärvelle  ja  saarnaamaan  siellä  mustille  pakanoille.” — “Minäkö  sinne,  enhän  minä  saarnata  osaa,  sanoin  Pekka.”  —“Mutt  sinä  saat  minulta  saarnoja,  joita  voit  lukea  ääneen.”  —“En  osaa  lukea  kirjoitusta…”  —“Vaikkapa,  mutta  se  on  meidän  ensin  opittava.”

Niin  sai  43-vuotias  Pekka  alkaa  alusta  kuten  koululainen  ikään.  Painokirjaimia  hän  osasi  hädin  tuskin  kirjasta  tavata  yhtäjaksoisesti.  Mutta  vielä  vaikeampaa  oli  saada  selvää  kirjoituksista.  Aivan  erityisesti  näin  oli  laita  Laestadiuksen  käsialan  suhteen,  siinä  oli  aivan  outoja  merkkejä.

Ensiksi  Pekalle  annettiin  läksyksi  kirjoitettu  aapinen.  Sen  jälkeen  hän  sai  tämän  avulla  ottaa  selvää  eräästä  Lars  Levin  konseptista.  Alussa  saattoi  mennä  kokonainen  viikkokin  ennen  kuin  hän  suoriutui  siitä.  Kärsivällisyys  oli  monta  kertaa  loppumaisillaan  tuolta  muutoin  niin  väkevältä  mieheltä.  Jospa  hän  sittenkin  olisi  saanut  heilua  kirveen  ja  lapion  kanssa,  se  olisi  ollut  ehkä  hänen  perintötekijöillensä  kaikkein  parasta  mahdollista  tekemistä? 

Mutta  Laestadiuksella  oli  sitäkin  enemmän  kärsivällisyyden  kallisarvoista  lahjaa.  Ja  sen  ansio  oli  siinä,  että  konsepti  toisensa  jälkeen   voitiin  lisätä  Pekan  hyväksi.  Aika  kului  sen  vuoden  loppuun  ennen  kuin  Pekka  saattoi  ryhtyä  saarna-  ja  lähetystehtäväänsä  Jukkasjärvellä.  Kärsivällisyyttä  siis  vaadittiin  sekä  opettajalta  että  oppilaalta.  Ei  ollut  helppoa  vahvan  metsien  miehen  lukea  aapista  kuin  alakoulun  pienet  pojat.  Oppiminenkin oli  vaikeampaa  siinä  iässä — varsinkin  kun hän  ei  ollut  koskaan  ennen  lukenut.  Mutta  joulun  alla  saatiin  nähdä  jälleen  yksi  kärsivällisyyden  riemuvoitto.

Timoteuksesta  ja  vähän  eksegetiikka
Uudessa  testamentissa  on  kaksi  kirjettä  Timoteukselle.  Niiden  aitoudesta  on  aina  hieman  kiistelty,  siis  lähinnä  siitä  ovatko  ne  ollenkaan  Paavalin  kirjoittamia.  No,  ehkä  ensimmäinen  niistä  on.  Asialla  ei  nyt  ole  loppujen  lopuksi  kovinkaan  paljoa  merkitystä.  Ne  ovat  kuitenkin  syntyneet  kirkon  varhaisessa  vaiheessa  ja  niissä  esitetään  oppeja,  jotka  sopivat  paremmin  kasvavaan  alkukristilliseen  kirkkoon  kuin  varsinaiseen  apos-oliseen aikaan.  Ensimmäisen  Timoteuskirjeen  mukaan kristillisen  perinteen  vaaliminen  asetetaan  seurakunnan  vanhimpien   tehtäväksi.

Olivatpa  ne  sitten  kenen  tahansa  kirjoittamia  niin  se  ei  vie  niiltä  pois  arvovaltaa,  etteivätkö  ne  olisi  tärkeitä  ja  hyviä,  suorastaan  ohjeellisia  myös  meille  tämän  päivän  kristityille.  Timoteus-kirjeiden  sanoma  ei  saa  kuitenkaan  jäädä  pelkästään  ohjeiksi  seurakunnan  johtajille.  Pelkkänä  tekstinä  se  vahvistaa  lukijaansa  arkipäivän  kristillisessä  vaelluksessa  ja  niiden  sanoma  auttaa  seurakuntalaisia  ymmärtämään  myös  niitä  vaikeuksia  joita  seurakunnan  paimenilla  voi  olla.

2.  Tim.  4:1-5  sanoma  meille  tänään.
Päivän  saarnatekstimme  sisältää,  kuten  monet  Uuden testamentin  lyhyemmät  kirjeet  tekevät,  paljon  kehotuspuhetta.  Jos  joku  siitä  tänään  saarnaa  niin  hänellä  on  vaara  sortua  puhumaan  helppoheikkimäisesti  siitä  kuin  tämä  teksti  suorastaan  on  kuvaus  tämän  päivän  uskonnollisuudesta,  josta  käytetään  myös  nimeä  notkean  moderni:  ”Haalivat  itselleen  halunsa  mukaisia  opettajia  kuullakseen  mitä  milloinkin  mieli  tekee.”

Otamme  nyt  tarkastelun  kohteeksi  erään  näkökulman  tekstiin.  Kirjeen  kirjoittaja  vaatii  seurakunnassa  toimivalta  paimenelta  aktiivista  ja  hellittämätöntä  otetta.  Voimme  tuoda  nuo  vaatimukset  tähän  aikaan  ja hieman  miettiä,  vaikka  vain  muutamalla  sanalla  tai  lauseella  mitä  ne  merkitsisivät!

Julista  sanaa:  Kirkko  elää  tämän  vaatimuksen  varassa.  Se  ei  voi  luopua  Jumalan  sanan  julistamisesta,  eikä  julistamisesta  yleensäkään.  Myös  tekemällä  Jumalan  tahdon  mukaista  työtä  toteutetaan  eläväksi  tullutta  sanaa.

Astu  esiin  sopivaan  ja  sopimattomaan  aikaan:  Jos  joku  luulee  edelleen, että  kirkon  ja  kirkonpalvelijan  tulee  vain  olla  miellyttävien  asioiden  airut  ja  ettei  julistuksessa  saisi  asettaa  kyseen alaiseksi  totunnaista  ja  ihmisten  epäpyhiä  pyrkimyksiä  niin  hän  on  niin  väärässä  kuin  kukaan  ylipäänsä  voi  olla.  Jotta  sananjulistus  olisi  oikeaa  ja  sananjulistaja  olisi  oikea  on  yksinkertaisesti  synnyttävä  loukkaantumista.  Näin  toteutuu  myös  se,  että  Jeesuksen  kohtalo  eletään  jokaisessa  sukupolvessa.  Se  on  se  leima  jonka  hän  jätti  lähettiläilleen.  Ei  hän  tullut  tuomaan  rauhaa  vaan  miekan.  Oppilas  ei  voi  tässä  suhteessa  olla  mestariaan  paremmassa  asemassa.  Nuhtele,  moiti  ja  kehota,  ja  saa osaksesi  nurja  osa.  Se  on  käskynä  kohtalon!  

Opeta  kärsivällisesti:  Kaiken  avain  on  tässä.  On  oltava  kärsivällinen  vaikka  muut  eivät  sitä  olisikaan.

Lopetus
Jumalan  sanan  luku  voi  vaatia  joskus  meiltäkin  suurta  kärsivällisyyttä.  Emme  ymmärrä  kaikkea  lukemaamme.  Olisi  hauskempaakin  tekemistä  tai  voisi  keksiä  jotakin  muuta  veruketta.  Muistakaamme  silloin  että  Kiusaaja  on  silloin  asialla.  Se  vihaa  sanaa,  se  pelkää  että  antaisit  elämäsi  Jumalalle,  antaisit  elämäsi  hänen  käyttönsä  ja  lähimmäistesi  parhaaksi.  No;  ei  kiusaaja  vielä  siitä  hätkähdä,  jos  se  joskus  näkee  sinut  Raamatun  luvussa,  mutta  jos  sinä  osoitat  kärsivällisyyttä  ja  kestävyyttä,  käy  se  raivoisasti  kimppuusi.  Silloin  ei  saa  antaa  periksi!  Silloin  tulee  rukoilla  ja  taistella.  Muistakaamme  silloin  Pekka  Raattaman  esimerkkiä,  osaamme  toki  lukea  ja  meillä  on  vapaa  pääsy  kaikkeen  mahdolliseen  raamatun  selittämiseen  ja  tulkitsemiseen  liittyvään.  Monet  asiat  on  ajateltu  puolestamme  moneltakin  kantilta.  Vaatii  vain  kärsivällisyyttä  ja  ponnistelua  selvittää  asiat,  sulatella.

Ja  vastustajamme,  edelleen  vapaana  liikkuva  kiusaaja,  on  vaarallinen,  itsepintainen  ja  sitkeä,  eikä  sekään  anna  periksi  vaikka  saisi  perinpohjaisen  selkäsaunan  kerran,  kaksi,  kolme,  neljä  viisi,  kuusi;  no  ehkä  seitsemännessä  erässä  hän  voi  hieman  taipua,  mutta  vain  hieman... 

Eräs  toinen  raamatunkohta,  ensimmäisen  Pietarin  ensimmäisen  luvun  jakeet  5  ja  6  antavat  meille  vielä  lisää  kehotuksen  ja  lohdutuksen  sanoja,  vahvistavaa  kärsivällisyyttä  joka  on  voittava  kaiken.  “Ylistetty  olkoon  meidän  Herramme  Jeesuksen  Kristuksen  Jumala  ja  Isä!  Suuressa  laupeudessaan  hän  on  synnyttänyt  meidät  uuteen  elämään  ja  antanut  meille  elävän  toivon  herättämällä  Jeesuksen  Kristuksen  kuolleista.  Häneltä  me  saamme  perinnön,  joka  ei  turmellu,  ei  tahraannu  eikä  kuihdu.  Se  on  varattuna  teille  taivaissa,  ja  voimallaan  Jumala  varjelee  teidät  uskossa,  niin  että  te  saavutatte  pelastuksen,  joka  on  valmiina  saatettavaksi  ilmi  lopunaikana.  Siksi  te  riemuitsette,  vaikka  nyt  jouduttekin  jonkin  aikaa  kärsimään  monenlaisissa  koettelemuksissa."  AMEN.