Torsten Sandbergin saarnoja vuosilta 2004-2021. 107 tuokiota uusprotestanttista pohdintaa...
sunnuntai 30. maaliskuuta 2008
Kutsumaton vieras — 1. Sunnuntai pääsiäisestä Quasimodogeniti — Ylösnousseen todistajia. 2. vsk.
Kutsumaton vieras
1. Sunnuntai pääsiäisestä
Quasimodogeniti — Ylösnousseen todistajia
Saarna 30 mars mmxiii
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOCG
Evankeliumi: Joh. 21: 1–14
Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin: Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: »Minä lähden kalaan.» »Me tulemme mukaan», sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään. Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: »Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?» »Ei ole», he vastasivat. Jeesus sanoi: »Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.» He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: »Se on Herra!» Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää. Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: »Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.» Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt. Jeesus sanoi: »Tulkaa syömään.» Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: »Kuka sinä olet?», sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.
I Ensimmäinen näytös: Kutsumaton vieras
Jotkut ovat voineet nähdä sellaisen piirroksen, jossa parrakas ja pitkätukkainen mies tiskaa astioita keittiössä. Astioita on isot vuoret ja vaahtopäät käyvät korkeina tiskialtaassa. Taustalta kuuluu ison joukon yhteisesti lausumana ”Kiitos, Jeesus, ruoasta!” Iloinen tiskari mutisee itsekseen ”No kiva kun maistui.”
Jeesuksella ja opetuslapsilla ei tuossa päivän evankeliumi-kertomuksessa ollut keraamisia lautasia, eikä edes metallisia, eikä veitsiä eikä haarukoita. Ruokailu suoritettiin sormin. Päivän evankeliumikatkelmamme päättyy onnelliseen ystävysten ateriaan. Ja saattoipa jonkun opetuslapsen huulilta kuuluakin nuo sanat ”Kiitos, Jeesus, ruoasta”.
Niin, miltäpä sinusta tuntuisi, jos töistä kotiin palatessasi siellä olisikin kutsumaton vieras. Joku siellä keittiössä hääräämässä, laittamassa ruokaa. Tietysti katsoisit ensimmäisenä, kuka se kutsumaton vieraskokki mahtaisi olla. Maailmahan on yllätysmomentteja ja mahdollisuuksia täynnä, ei sen puoleen. Jos sitten havaitsisitkin, että tuo kutsumaton vieras olisikin vaikka Jamie Oliver tai veikeästi skånelaisittain ruotsia ääntävä Tina Nordström, hieraisisit varmasti silmiäsi, nipistäisit itseäsi ja jos vielä sen jälkeen näkisit samaisen kokin, niin tuskin ensimmäisenä soittaisit yksi-yksi-kakkoseen ja hälyttäisit paikalle poliisin. Tuskinpa. Mutta joku tuntematon, kutsumaton vieras saisi sinut varmasti enemmän kuin varuillesi. Kutsumattomat vieraat ovat vain harvoin mukavia tuttavuuksia.
Mutta, mutta! Onko meillä elämässämme sellainen kutsumaton vieras, joka meidän pitäisi oppia tuntemaan, oppia tuntemaan hyvin?
II Toinen näytös: Opetuslapset arkisessa työssä
Kun katsomme päivän evankeliumia, niin näemme, että Jeesuksen opetuslapset olivat nyt palanneet harjoittamaan entistä elämänmuotoaan, he olivat palanneet ammattiinsa Gennesaretinjärven kalastajina. Yhteiset vuodet Jeesuksen kanssa näyttivät jäävän vain unenomaiseksi ja seikkailunkaltaiseksi elämänvaiheeksi.
Millaista lienee ollut tuo kalastajanelämä? Kalastamaan lähdettiin yöksi, kun kala oli parhaiten saatavilla. Jeesuksen kanssa elämä ei varmaankaan ollut niinkään yötyötä, vaan oltiin liikkeellä päivällä, kun Jeesus saarnasi ihmisille. Jeesuksen matkassa ei juurikaan tehty käsillä työtä, vaan suullaan, mutta nyt kädet pääsivät jälleen kiinni köysiin ja verkkoihin.
Mutta pian he saisivat jälleen kutsumattoman vieraan. Aivan samalla tavalla kuin Jeesus oli aikoinaan temmannut heidät mukaansa verkkojensa ääreltä, olisi nyt edessä aivan uusi alku. Se veisi heidät jälleen pois Galileasta, aluksi takaisin Jerusalemiin ja sen kautta uusille maasta maahan vieville etapeille, aina Pietarinkin kohdalla Roomaan ja marttyyrikuolemaan saakka.
Tekstimme sisältää monia tärkeitä opetuksia. Voisimme miettiä monia kysymyksiä:
I Miksi opetuslapset eivät heti tunnistaneet mestariaan? Mitä voisimme tämän perusteella päätellä tulevasta olomuodosta, jonka mekin Kristukseen uskovina saamme kirkkaudessa?
II Voisimme miettiä vähän psykologiselta kannalta vaikkapa opetuslasten, Pietarin ja Johanneksen välejä. Luvun 21 todistus antaa heistä aika auvoisen kuvan.
III Mitä merkitsevät nuo 153 kalaa, joihin verkot eivät revenneet? Lukuhan on sama, mikä Antiikissa tunnettiin eri kalalajeja. Kohta viittaa opetuslasten työhön ihmisten kalastajina.
Aivan erityisesti huomaamme kuitenkin jotain opetuslasten ja Jeesuksen suhteesta ja sen kautta tekstimme painottaa meille sitä, että kaiken uskonelämämme lähtökohtana ovat ne voimat, jotka ovat meistä riippumattomia. Paavali kirjoittaakin roomalaiskirjeessä (9:16): "Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.” Ja melkeinpä aina Jumalan teot tuntuvat meistä käsittämättömiltä. Yksi käsittämättömimmistä on se, että tuo kutsumaton vieras ei jätä meitä rauhaan.
III Kolmas näytös: Kutsumattomasta vieraasta parhaimmaksi ystäväksi
Kristittyjä on kolmea sukupolvea. Ensimmäinen sukupolvi oli silminnäkijöiden sukupolvi. He näkivät itse Kristuksen ja kuulivat Hänen julistuksensa. Toinen sukupolvi ovat ne, jotka kuulivat opetuslasten todistuksen. Kolmas kristittyjen sukupolvi, johon mekin kuulumme, ovat ne, jotka eivät ole nähneet Kristusta, eivätkä opetuslapsiaan, vaan jotka joutuvat luottamaan kirjoitettuun, apostoliseen todistukseen Kristuksesta. Juuri evankeliumi ”on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden" (Joh. 20:31).
Olemme nyt yrittäneet etsiä Johanneksen evankeliumin 21. luvun syvintä merkitystä. Ehkä vastasyntyneen lapsen tavoin olemme saaneet joitakin pisaroita puhdasta sanan maitoa. Johanneksen evankeliumista on kuitenkin sanottu, että se on yhdestä langasta kudottu yhtenäinen vaate. Näin onkin. Johanneksen evankeliumi tulisi lukea kokonaisuutena, vaikkakin on yksi kappale, johon koko evankeliumi voidaan kiteyttää, ja sehän on se kaikista eniten käytetty kohta tästä evankeliumista, se kuuluisa Joh. 3:16; se iankaikkinen ja pysyvä rippikoulun ulkoläksy elämän pitkän rippikoulun kulkijoille! – Mietimmepä nyt, miten voisimme ikään kuin, emme vääristellen, mutta päivän sisältöä ja saarnamme otsikkoa – Kutsumaton vieras – mukaillen lukea tämän Joh. 3:16 uudella tavalla. Se voisi kuulua vaikka seuraavasti:
”Jumala rakastaa niin paljon vastentahtoisia ihmisiä, että lähettää heidän luokseen kutsumattoman vieraan, ettei yksikään ei jäisi eksyksiin vaan löytäisi PARHAAN YSTÄVÄN.”
Kun yritämme mieltää asian näin, niin vähä vähältä kutsumattomasta vieraasta tulee meidän paras ystävämme. AMEN
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti