2. pääsiäispäivä
Ylösnousseen seurassa
Saarna 23 mars mmxiii
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOC
Evankeliumi: Joh. 20: 11–18
Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: »Mitä itket, nainen?» Hän vastasi: »Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.» Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: »Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?» Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: »Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.» Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Maria.» Maria kääntyi ja sanoi: »Rabbuuni!» – se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: »Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.» Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: »Minä olen nähnyt Herran!» Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.
Aloitus: Noli me tangere ja Tuomas…
Päivän evankeliumi herättää paljon kysymyksiä, kuten evankeliumitekstin tuleekin herättää. Nuo kysymykset voivat olla suuria tai pieniä, vakavia tai hauskanpuoleisiakin. Kaikkihan riippuu tietenkin lukijan näkökulmasta. Tekstiä on kuitenkin luettava usein varsinaisen evankeliumikatkelman ylitse. Ja se se vasta herättääkin niitä kuuluisia näkökulmia…
Joku kiinnittää aina välillä huomiota siihen miksi Magdalan Maria ei saa koskea Jeesukseen, ja mitä oikein tarkoittavat hänen sanansa “Minä en ole vielä noussut Isän luo.” Jos luemme Johanneksen kahdettakymmenettä lukua eteenpäin niin luemme sieltä varsin merkillistä. Tuomas, tuo epäileväiseksi mainittu mies, saa lopulta pistää sormensa Jeesuksen naulan-reikiin. Tuomas saa koskea ja oikein syvällisestikin, laittaa sormensa ihan ylösnousseen Jeesuksen kehossa oleviin naulan-reikiin. Mutta pääsiäisaamuna Magdalan Maria ei saanut edes sipaista Jeesusta.
Mistähän oli oikein kyse? Asian ymmärtäisi paremmin jos tuo yksityiskohta, tai paremminkin kertomukesessa oleva merkittävä tiedonanto olisi mukana vaikka Matteuksen tai Luukkaan kertomuksessa. Silloin se olisi viisastellenkin helppo selittää vain eräänlaiseksi todistusnäkökulmaksi. Se kertoisi siitä, että neljä evankelistaa vain esittävät eri tulkintoja samasta asiasta ja joka vielä haluaisi pitää rakennelmaa koossa ja puolustaa Raamatun arvovaltaa vain kehottaisi keskittymään siihen mitä tämä teksti haluaa meille pohjimmiltaan sanoa. Ja sehän tuon todisteluketjun jälkeen haluaisi vain julistaa pääsiäisuskon sisintä olemusta, Jeesuksen ylösnousemusta.
Mutta miksi Jeesusta ei saanut koskea. Miten on tulkittava nuo sanat: “Minä en ole vielä noussut Isän luo.” Ehkäpä omaperäisimmän ja hyvinkin mahdollisesti jopa paljon totuutta sisältävä on se ilmeikäs sananselitys jostain aika kaukaa ja aika kauan sitten: “No sehän ei ollut vielä tarpheksi jähtyny se Jeesuksen ylösnousemusruumis.” Äkkiseltään tuohon on kyllä aika vaikea sanoa mitään vastaankaan. Kai Jeesuksen sitten piti käydä Isän luona yläilmoissa tai niissä maailmankaikkeuden salaisissa paikoissa jähyttelmässä…
Mitä tarkoittaa olla ylösnousseen seurassa?
Mutta mitä tarkoittaa se, että ollaan ylösnousseen seurassa? Siis tuo päivän otsikkomme. Kristittynä oleminenhan on myös sitä että ollaan jo varmoja vaikkei vielä nähdä ei tunneta täydellisesti sitä uutta todellisuutta josta jo kuitenkin ollaan osallisia.
Raamatusta otetut teksti joita käytämme evankeliumikirjassamme, ja aivan erityisesti juuri Uuden testamentin tekstit opettavat meitä puhtaalla esimerkillään. Tämä tapahtuu usein jonkin henkilön kautta. Tänään opettajamme on Magdalan Maria. Hän on hämillään, hän ei heti tunnista Jeesusta ja ennen kaikkea hän tunnistaa Jeesuksen vasta kun hän Mariaa nimeltä kutsuu.
No nythän meillä luterilaisilla alkavat palaset loksahdella kohdalleen. Näinhän sitä katekismuksenkin hengen mukaan opetetaan... Otamme sitten vielä nykyistä katekismusta kättä pitempää ja palautamme mieleen J15-periaatteen: ”IHMINEN VOI OPPIA TUNTEMAAN JUMALAN VAI SITEN ETTÄ JUMALA ON ITSE ENSIN ILMOITTANUT MEILLE ITSENSÄ.”
Tällainen kateksimusvyörytys voi tuntua puisevaltakin. Meidän on hieman avattava tuota väitettä. Mitä se mahtaa siis tarkoittaa? Ehkä tuossa äskeisessä J15-periaatteessa kiteytyy myös kristinuskon päähenkilön elämä ja tuo. Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaa tuli ilmi täydellisesti vasta Jeesuksessa ja ensimmäisen pääsiäisen tapahtumissa.
Tuo periaate ei tule ilmi meitä opettamaan ainoastaan Marian kohdalla. Tehdessään työtä ihmisten keskuudessa Jeesus toimi hyvin aktiivisesti. Hän kutsui ihmisiä luokseen, meni heidän keskuuteensa ja eli heidän kanssaan. Hän antoi heille makua jostain aivan uudesta asiasta joka oli murtautunut ihmisten tietoisuuteen.
Uusi todellisuus ja uudet arvot. Jos se on murtautunut tietoisuuteemme mutta miksi uusi todellisuus ja uusi tietoisuus eivät voita maailmaa. Kaikki on vielä niin perinpohjaisen keskeneräistä.
Pääsiäinen on kristinuskon suurin juhla mutta se on myös suuri yhdistäjä ja erottaja. Se myös, aivan kuten Magdalan Marian esimerkki meille opettaa, on merkki ylösnousseen Kristuksen täydellisestä vallasta. Kristillinen kirkko ei koskaan häviä. Ihmisen rakennelmat häviävät. Pääsiäinen erottaa ja yhdistää. On niitä jotka turvaavat ihmisten rakennelmiin ja niitä jotka turvaavat ilosanomaan. Jeesuksen ystävyys ja viha häntä ja hänen omiaan kohtaan ovat alusta pitäen kulkeneet rinnan.
Jeesus ilmestyy edelleen niin kuin tahtoo ja keille tahtoo ja sanoo myöskin sanat: ”Älkää pelätkö.” Ne ovat sanat jotka sopivat uudessa todellisuudessa elävien suuhun. Missä kuullaan nuo sanat ”älkää pelätkö,” missä ne kuullaan, otetaan vastaan, siellä on hänen veljiensä ja sisariensa seurakunta. AMEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti