Onko meistä vastaanottamaan toista todellisuutta? — Tapaninpäivä — Kristuksen todistajat. Epistolasaarna.

Onko meistä vastaanottamaan toista todellisuutta?

Tapaninpäivä
Kristuksen todistajat
Saarna 26 dec mmix
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOC

Evankeliumi: Matt: 10: 16–22
»Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset. Pitäkää varanne, sillä ihmiset vievät teidät oikeuden eteen ja ruoskivat teitä synagogissaan. Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille. Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki. Veli antaa veljensä surmattavaksi, isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman. Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.»

Saarnateksti: Ap. t. 6: 8, 11–15, 7: 51–60
Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja Kansan keskuudessa. Silloin Stefanoksen vastustajat värväsivät joitakin miehiä sanomaan: »Olemme kuulleet hänen puhuvan herjaavia sanoja Mooseksesta ja Jumalasta.» He yllyttivät kansaa, kansan vanhimpia ja lainopettajia, ja sitten he kävivät käsiksi Stefanokseen ja veivät hänet Suuren neuvoston eteen. Siellä he toivat kuultavaksi vääriä todistajia, jotka sanoivat: »Tämä mies puhuu lakkaamatta tätä pyhää paikkaa ja lakia vastaan. Me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, se Nasaretilainen, hajottaa tämän paikan ja muuttaa säädökset, jotka Mooses on meille antanut.» Kaikki, jotka istuivat neuvostossa, kiinnittivät katseensa Stefanokseen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niin kuin enkelin kasvot.

Stefanos puhui: »Te niskuroijat, ympärileikatut mutta sydämeltänne ja korviltanne pakanat! Aina te olette vastustamassa Pyhää Henkeä – niin kuin isänne, niin myös te! Onko yhtäkään profeettaa, jota teidän isänne eivät olisi vainonneet? He tappoivat ne jotka ennalta ilmoittivat, että Vanhurskas oli tuleva. Ja nyt olette te kavaltaneet ja murhanneet hänet! Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet. »Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan. Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: »Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!» Silloin he alkoivat huutaa suureen ääneen, tukkivat korvansa ja ryntäsivät yhtenä miehenä hänen kimppuunsa. He raahasivat hänet ulos kaupungista kivittääkseen hänet, ja todistajat jättivät viittansa Saul-nimisen nuoren miehen huostaan. Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: »Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.» Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: »Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!» Sen sanottuaan hän nukkui pois.

Vanhan testamentin teksti: Jer. 20: 7–11, 13
Herra, sinä olet taivutellut minua,
ja minä olen suostunut!
Sinä olet tarttunut minuun
ja ottanut minut valtaasi.
Päivästä päivään minä olen naurun aiheena,
kaikki pilkkaavat minua.
Aina kun avaan suuni,
minun täytyy huutaa,
minun täytyy kuuluttaa väkivaltaa ja sortoa!
Herran sana tuo minulle
pilkkaa ja herjaa joka päivä.
Mutta kun sanoin:
»Enää en halua ajatella häntä
enkä puhua hänen nimissään»,
tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut
liekehtivä tuli
ja luuni olisivat hehkuneet.
Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää,
mutta enää en jaksa.
Nyt kuulen monien kuiskivan:
»Näettekö, kauhua kaikkialla!»
»Antakaa ilmi!»
»Annetaan hänet ilmi!»
Jopa ystävät vaanivat heikkoa hetkeäni:
»Ehkä saamme houkutelluksi hänet ansaan!
Silloin hän on vallassamme,
ja totisesti me kostamme!»
Mutta Herra on kanssani kuin väkevä sankari,
vihamieheni kaatuvat eivätkä voi minulle mitään.
Heidän aikeensa epäonnistuvat, niin tyhmiä ne ovat,
eikä sitä koskaan unohdeta,
alinomaa he saavat kantaa häpeäänsä.
Laulakaa Herralle, ylistäkää Herraa!
Hän pelastaa avuttoman
pahantekijöiden käsistä.


Ensimmäinen kysymys? Mitä Tapaninpäivä haluaa meille sanoa?
Voisimme tietysti nyt sanoa, että joulu on ohitse koska on jo tapaninpäivä ja kohta sekin on lopuillaan. Joulu on myös ehkä ohi siksi että Tapaninpäivän teksteissä ei puhuta enää oikein jouluisista asioista. Niin Vanhan testamentin Jeremia kuin perinteinen ja aina Tapanina luettava Apostolien tekojen Stefanos-kertomus kuin Jeesuksen evästykset opetuslapsilleen ja seuraajilleen ovat ikävää luettavaa ja vielä ikävämpi mieli valtaa meidät kun ajattelemme niitä hieman syvällisemmin. Tuollaistako on elämä, ja juuri tuollaistako kohtelua saavat Jeesuksen seuraajat kokea?

Niin kuin on perinteisesti Tapaninpäivän saarnoissa satojen vuosien ajan sanottu meidänkin kirkon pappien saarnoissa, ett jos Joulun sanoma ja ensimmäisen joulun tapahtumat olivat Taivaan lahja maailmalle, niin Tapaninpäivä on maailman vastaus tuohon taivaan lahjaan. Varmastikin nämä menneiden polvien saarnamiehet ovat olleet oikeassa. Vastausta kysymyksiinsä he eivät ole saaneet, elleivät sitten tyytyneet vain toteamaan että mitäs tuota voi syntiseltä ihmiskunnalta enempää odottaakaan?! Onhan se tietysti niinkin, ja mitä suurimmassa määrin onkin, ja työnsähän on pappi hyvin tehnyt jos noin sanoo!

Mutta aina ei ole syytä olla niin suoraviivainen vaikka tässä diagnoosin tekeminen onkin varsin helppoa ja vaivatonta. Meillä kun on usein tapana vain puhua seuraamuksista, että joku on sellainen ja tekee sellaista kun, pitäisi pikemminkin pitäisi miettiä syitä miksi joku on sellainen ja tekee juuri niin kuin tekee. Kaikelle on nimittäin syynsä ja aivan ensimmäiseksi monelle tekisi hyvää lähteä laajentamaan oman ymmärryksensä ja lähimmäisenrakkauden rajoja ennen kaikkea tuomitsevaa käyttäytymistä.

Voimme lähteä tekemään tätä Tapaninpäivän saarnaamme kolmen kysymyksen kautta. Ensimmäinen kysymys on: ”Mitä Tapaninpäivä haluaa meille oikeastaan sanoa? Toinen kysymys on: ”Onko meistä vastaanottamaan toista todellisuutta? Ja kolmanneksi voimme vielä kysyä: ”Mikä on kolmas kysymys? Vastaus ensimmäiseen kysymykseen oli kai sitten siinä, että tarvitsemme jotain joka auttaa meitä näkemään koko maailman tilaa ja lähimmäistemme hätää laajemmasta näkökulmasta, tai paremminkin syvällisemmästä näkökulmasta.

Toinen kysymys: Onko meistä vastaanottamaan toista todellisuutta?
Päivän tekstien, siis profeetta Jeremian valituksen, Stefanos-kertomuksen ja Jeesuksen puheen taustalla on yksi asia. Niissä kaikessa kolmessa nähdään se, että kun toinen todellisuus tunkeutuu tai pääsee tähän ihmisten maailmaan, niin sitä aina vastustetaan, ja vastustamalla vastustetaan. Ja aivan kuin kertosäkeenä taustalla kaikuu päivän virren säe, Sanat Dietrich Boenhoefferin runosta: ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman.”

Synti joka asuu ihmissukukunnassa tulee aina vastustamaan tätä toista maailmaa aina tämän maailman loppuun saakka. Joku on sanonut, että on helpompi poistaa köyhyys maapallolta ja voittaa syöpä lääketieteen keinoin kuin poistaa tai ainakin olennaisesti vähentää syntiä. Mutta ei kai se ole tarkoituskaan. Itse Jeesushan sanoi näin suoraan toistaen: ”Se joka teistä on synnitön niin heittäköön ensimmäisen kiven.” Meistä ei ole oikein vastaanottamaan sitä toista todellisuutta ja jos kirkko eläisi oikeasti niin, että se olisi osoitus tuosta toisesta todellisuudesta niin se kokisi vielä enemmän vastustusta kuin se nyt kokee.

Kolmas kysymys? Mikä on kolmas kysymys?
On sanottu että ”Ihmisen ongelma on pitkälti se, että hän yrittää olla Jumala.” Ihmisen käsitys Jumalasta on vain hieman erilainen kuin Jumalalla itsellään. Jumala maailmassa kaikki kiertää, mikään ei asetu totunnaisiin uomiinsa, ja hän ei päästä ihmistä helpolla.

Hän muuttaa koko ajan luomaansa maailmaa ja niin ihminen löytää itsensä alati muuttuvasta maailmasta aina uudelleen ja uudelleen. Mutta ihminen jonka hän on luonut yrittääkin järjestellä tätä luomaansa maailmaa ja hallita sitä jottei hänen tarvitsisi itse muuttua. Hän haluaa turvallisuutta ja kun joku, oli se sitten Jeremia, Jeesus tai Stefanos tulee ja näyttää ihmiselle peilistä millainen hän on niin eihän siitä kukaan tykkää.

Mutta turha meidän on taistella vastaan. Jumala tulee aina uudelleen ihmisen luo häiritsemään häntä eikä salli hänen asettua aloilleen. Vähä vähältä ihminen alkaa tajuamaan, että tie Jumalan luo epäjärjestyksen kokemus. Jumalan maailma, tuo toinen maailma josta saamme kuulla ääniä ja kaikuja ja josta aika ajoin saamme jotain nähdäkin on erilainen kuin ihmisen maailma, täysin erilainen maailma. Siinä on sijaa erilaisuudelle koska se on mahdollistunut itse Jumalan luomistyössä. Olisi hyvä että ihmisen ainutlaatuisuus tunnustettaisiin jo hänen elinaikanaan, eikä vasta silloin kun hän on jo käynyt läpi kirkkomaan portista ja siunaussanoissa vasta viimein toteutuu Martti Lutherin kehotus nähdä kaikki lähimmäisen työt ja teot parhain päin.

Korkeatkin kirkonmiehet, ja peräti täällä Suomessakin, puhuvat mielellään tästä toisesta maailmasta, ja jopa siitä että sanapalvelija on aivan erotettu muusta maailmasta toteuttamaan tätä toiseuden ilmentymää. Mutta erilaisuudelle ei kuitenkaan anneta lopulta sijaa. Mutta onneksi on kuitenkin se Jumalan maailma. Siinä on uneksijoita ja näkijöitä, onnettomilta näyttäviä haahuilijoita, työmyyriä ja palvelijoita, siinä maailmassa on myös, omaa varjoaansakin epäileviä toisinajattelijoita, hovinarreja ja pilailijoita. Kaikille pitäisi riittää tilaa niin kuin eräässä toisessa virressä mainitaan, ja kaikkea pitäisi sietää, sillä sietäähän Jumalakin heitä. Ja mikä olikaan sitten se kolmas kysymys? Se oli kai sitten se että mikä ihminen luulee oikein olevansa? Ihminen todellakin luulee olevansa Jumala, mutta siinä hän erehtyy. Teki hän mitä tahansa niin hän ei saa pois silmistään oikean Jumalan luomistyön tuloksia, lähimmäisiään. AMEN.