Yhteinen päämäärä — Itsenäisyyspäivä — Kiitos isänmaasta. Epistolasaarna.

Yhteinen päämäärä

Itsenäisyyspäivä

Kiitos isänmaasta

Saarna 06 dec mmix

Kirkkoherra Torsti Äärelä
IV saarna apostoli Paavali Areiopagi-puheesta
Epistolasaarna
Grande omelia

Evankeliumi: Joh. 8: 31–36
Niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen, Jeesus sanoi: »Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.» He vastasivat hänelle: »Me olemme Abrahamin jälkeläisiä, emme me ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka voit sanoa, että meistä tulee vapaita?» Jeesus vastasi: »Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.»

Saarnateksti: Ap. t. 17: 24–30
»Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin – itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: ’Me olemme myös hänen sukuaan.’ Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.

Aloitus: Saarnatekstinämme jälleen Paavalin puhe Areiopagilla
Yksi vuosi edellisestä itsenäisyyspäivästä on kulunut ja jälleen olemme täällä sanan äärellä ja etsimme siihen myös selitystä. Hyvää saarnatekstiä ei kovin helpolla kannata vaihtaa vaan joten olemme jälleen kerran Paavalin Ateenan-puheen äärellä. Tänä vuonna yksi lause siitä nousee esille voimakkaammin ja sen myötä kolme asiaa. Tuo kappale saarnatekstistämme on tässä: “Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat…”

Elävän raamatuntekstin tuntee siitä, että herättää aina uusia ja uusia asioita meissä jotka sen kuulevat. Ensiksikin Paavalin puhe väittää meille että koko ihmissuku olisi luotu yhdestä ihmisestä. Kuulostaako tämä jotenkin tutulta? Onko tämä ollut yhteisenä puheenaiheena? Ehkä jotkut ovat siitä ohimennen kuulleet. Joka viipyi television monitarjonnan äärellä viitenä peräkkäisenä maanantaina, tai hyvin myöhäisenä tiistai-iltana uusintojen merkeissä sai katsella yhtä kaikkien aikojen parhaista dokumenttiohjelmista mitä ihminen on koskaan tehnyt. Tuo sarja oli nimeltään “Kuinka maapallo asutettiin.” Sen yksi väitteistähän oli siinä, että kaikki nykyään elävät ihmiset ovat yhden ja saman, noin 100 000 vuotta sitten eläneen naisen jälkeläisiä. Tämä on totta tieteen näkökulmasta ja osoittaa meille miten nerokas ja kaikkialle ehtivä on ihmisen halu selvittää kaikki arvoitukset. Väitteellä sinänsä on meille ihmiskuntana hyvin paljon merkitystä.

Toiseksi sanat “kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä” tuo meille mieleen paljon asioita. Elämme muuttuneessa maailmassa. Se maa on tänään aivan erilainen kuin se maa jota isämme niin päättäväisesti ryhtyivät yksissä tuumin puolustamaan 70 vuotta sitten. Maassamme asuu paljon muualta luoksemme muuttaneita ihmisiä. Meidän ei täältä kotoisista ympyröistämme tarvitse matkata kuin 25 kilometriä niin löydämme alemman opetusasteen ensimmäiseltä luokalta, noin kahdenkymmen lapsen ryhmistä, lapsia jotka kuuluvat kahdeksaan alkuperältään eri kansallisuusryhmään. Kaiken lisäksi tuolla luokalla opetetaan viittä eri uskontoa. Rinnakkaiselo sujuu lapsilla oikein hyvin...

Syksyyn ja syystalveemme toi kansainvälistä väriä myös ns. “Pensseli-setä.” Tämä syyrialainen kurdihan tuli tunnetuksi siitä, että hänen tulkitsemansa perinteisen häälaulun sanat kuulostavat meidän korvissamme aika kummallisilta. Ne ovat sanoiksi kirjoitettuina aivan kuin suomen kieltä, tosin vähän kummallisia väitteitä sisältäen. Mies on viihtynyt Suomessa hyvin ja hänen suosionsa on taattu vaikka koko touhua kyseenalaistaviakin ääniä on kuultu. Yhtä kaikki, koulumaailmasta tuotu esimerkkimme ja tietenkin mainio Pensseli-setä ovat osoituksena siitä, että kansat jotka asuvat maan päällä asuvat nyt lähempänä toisiaan ja jo osittain hieman limittäin.

Kolmas väite “hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat” koskettaa meitä erityisesti tänään ja hyvin erityisesti näinä päivänä kun muistelemme asioista jotka tapahtuivat 70 vuotta sitten. Historia on opettanut meille sen, että kansoilla on määräaikansa ja asuma-alueensa. Ja nämä määräajat tulevat ja menevät. Monikohan kansa asuu enää samalla paikalla kuin Paavalin aikana 2000 vuotta sitten. Ei kovin moni; ikuisen keskustan valtakunnan han-pojat Kiinassa, japanilaiset, ja ehkä muutama muu kansa.

Missä Paavali julisti noita sanojaan puhutaan toki edelleen kreikan kieltä, mutta kansa joka sitä puhuu on eri kansa, tai sanotaanko että verenperinnöltään alkuperäisiin helleeneihin on sekoittunut kansa toisensa jälkeen. Emme lähde opettamaan ja oikaisemaan apostoli Paavalia vaikka tässä toteammekin että aivan hyvin hänen sanojaan voidaan tänään kommentoiden täydentää: Kansat tulevat ja menevät, kielet pysyvät ja muuttavat asuaan ollen taloja joissa kansat asuvat. Me niin sanotut suomalaiset asumme talossa jonka pääasiallinen nimi on Suomen kieli. Noita apostoli Paavalin sanoja olemme saaneet lukea kirjakielellä jota hämäläisten, savolaisten ja länsi-suomalaisten jälkeläiset ymmärtävät vasta vajaan viidensadan vuoden ajan. Kansakuntana olemme nuori sillä se, mitä suomalaisuudeksi tajuamme on kirjakieltämmekin paljon nuorempaa.

Tietysti eri aikakaudet eivät koskaan ole samassa asemassa. Maailmanaika jota elämme on nyt kestänyt vajaat kaksikymmentä vuotta, ehkä tarkalleen noin 17 vuotta jos laskemme kaikista uusimman ajan alkaneen vuonna 1992 kun internet tuli periaatteessa jokaisen ulottuville ja tiedon valtatiet löivät ajatuksena lävitse. Tuo vuosi voidaan muistaa muutaman sadan vuoden päästä, ehkä jo aiemminkin, samanlaisena merkkipaaluna kuin Uuden Maailman löytyminen, tai paremminkin kestävä käyttöönotto, tuosta vuodesta täsmälleen 500 vuotta aiemmin. Silloinhan tapahtui päivän tekstiäkin ajatellen merkittävää, kansoja alkoi siirtymään uusille asuinalueille ja monet kansat muodostivat myöhemmin uusia kansoja ja kansakuntia yhdessä. Tuotakin katsoessamme saarnatekstimme muuttuu yhä elävämmäksi ja sitä kautta todemmaksi.

Suomalainen uskonnollisuus ja itsenäisyyspäivä.
Että kansoilla on omat asuma-alueensa ja määräaikansa sanoo meille hyvin paljon. Ja tällaisella kansalla on myös omat tapansa ja merkkipäivänsä. Jokaisella kansalla on yleensä myös oma uskontonsa, ei omaa uskoansa siinä mielessä jossa esimerkiksi me luterilaiset asiaa ajattelemme. Se usko jolla ihmiset uskovat on aina lopulta sama ja kohde myös. Uskonnolla tässä tarkoitamme enemmänkin tapojen ja eri asioiden järjestelmää. Tämä tänäinen itsenäisyyspäivämme on tästä hyvä merkki. Ja se on myös aivan ainutlaatuinen koko kristikunnassa. Se osoittaa myös sen kuinka meitä ajallisesti hyvin lähellä olleet asiat ovat muokanneet tätä järjestelmämme josta voimme käyttää nimeä suomalainen uskonnollisuus.

Yksi tämän suomalaisten uskonnon, joka on kaikesta pohdiskelustamme huolimatta kristinuskoa, väite on siinä, että Jumala ja kristinuskon kolmiyhteinen Jumala on aivan erityisesti ollut kanssamme kansamme vaikeina aikoina. Tämä on ollut aivan läsnä oleva väite tasavaltamme päämiesten ajattelussa ja ennen kaikkea kirkon korkeiden johtajien ja pienempienkin pappien puheissa. Eikä se ole perusteita vailla sillä viime sotien aikana eläneistä suomalaisista voidaan kyllä käyttää nimeä “rukoileva kansakunta” monen muun määritteen ohella. Kirkon ja kansakunnan välit pysyivät läheisinä sodan jälkeenkin kun rintamalla oli eletty yhdessä ja pappi oli ollut mukana sodan arjessa.

Mutta ennen kaikkea viime sodat osoittivat sen, että meillä on asemansa kansakuntien joukossa, elämme määräaikaamme ja meillä on aivan oma asuma-alueemmekin. Ja kun tulimme jo päättyneen maailmanajan loppuun ja aloitimme uutta noin 20 vuotta sitten niin olemme nähneet että omasta määrähetkestämme ja asuma-alueestamme kiinni pitäminen oli tarpeellinen teko vaikka siitä saimmekin maksaa kovan hinnan.

Tulevaisuus
Mutta kansakunta joka ei katso tulevaisuuteen kiittäen sen isien työstä ja uskosta ei voi selvitä. Jos se näin tekee niin sillä on edelleenkin jäljellä määrähetkeänsä omilla asuma-alueillaan ja sen myös muut kansakunnat tunnustavat. Yhteen asiaan on tämän kaiken jälkeen kiinnitettävä huomiota. Se, että kansojen asuma-alueet ovat hieman limittynet on myös luonut monia pelkoja ja turhiakin pelkoja. Näillä on aina syynsä. Uuden ajan väline eli internet tarjoaa näköalan monen ihmisen ajatteluun. Ihminen jää helposti kiinni sanomisistaan ja niistä ja monesta muustakin jopa varsin pienestä vihjeestä voi herkkä-aistinen tarkkailija lukea todella paljon. Niille jotka puhuvat paljon maahanmuuttajista ja niille jotka kritisoivat joskus ankaraankin sävyyn toisten uskontojen edustajia ja toista uskontoa itsessään on ominaista yksi asia. Tällaiset ihmiset paljastavat hyvin helposti sen, että he ovat itse vieraantuneet omasta perinteestään. Ja kaikista huolestuttavinta tässä kaikessa on se, nimiä ja mitään muita tunnuksia mainitsematta, on se että ne jotka tällaisia henkilöitä suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden nimissä arvostelevat eivät ole sen kummempia. He ovat ensimmäisinä vaatimassa perinteisen uskonnonopetuksen lopettamista ja vaatimassa eri vakaumusten ja jopa uskontojen vuoropuhelua kouluihin. He ovat samanlaisia vouhottajia, ellei pahempiakin.

Kaikista ihmeellisintä tässä on sitten se, että niilläkin luokilla joissa on kahdeksaa eri kansallista alkuperää olevaa ekaluokkalaisia ja joilla opetetaan viittä eri uskontoa näyttää siltä että, anteeksi vain, suurin sitoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on joillain muilla kuin luterilaisten lapsilla ja vanhemmilla. Näiden luokkien opettajilta kuulemme että nämä maahanmuuttajien lapset ovat kuuliaisia, he kunnioittavat opettajiaan ja heillä tuntuu olevan hyvin innostunut seikkailun henki kaikessa mitä he tekevätkään. Nämä ovat asioita joiden luulisi saavan jokaisen suomalaisen katsomaan peiliin ja oikein tarkkaavaisesti katsomaankin. Mistähän tällaisessa ilmiössä oikein on kyse? Olemmekohan unohtaneet jotain hyvin tärkeää ja onko meillä vakavan kertauksen paikka jotta muistaisimme hyvin olennaisen…

Ihmissuvulla joka on saanut alkunsa yhdestä ihmisestä on yhteinen päämäärä. Se on elänyt historiaansa jonka pitkässä näytännössä kansoilla on sijansa. Kansat ja talot joissa ne asuvat ovat tämän näytelmän näyttelijöitä ja rooleja. Ehkä elämme näytelmän viimeistä näytöstä, kuka tietää… Toisaalta voimme olla liian lapsellisia ja itsekeskeisiä näin ajatellessamme, kuka tietää…

Yhtä kaikki; BBC:n loistava dokumentti-sarja, Pensseli-setä, Talvisodan muisto ja kansojen limittyneet asuma-alueet muistut-tavat meitä maailmasta jossa elämme, ja se maailma on tietysti yhteinen maailma. Ihmisillä on sama tavoite. Kaikki on tehty meitä varten jotta etsisimme häntä ja kenties hapuillen hänet löytäisimmekin. Että Suomen kansa kerran oli yhtenäinen, ei niinkään hapuileva, oli asia josta saamme tänään olla kiitollisia. Perinteistä pitää olla ylpeä ja niistä pitää pitää myös kiinni. Silloin ei ole mitään hätää ja meille annettu määrähetki jatkuu vielä silloin kun sukupolvien päästä tulevat suomalaiset viettää tätä päivää. Antakoon Kolmiyhteinen Jumala siihen armonsa. AMEN.