Itsenäisyyspäivä
Kiitos isänmaasta
Saarna 06 dec mmix
Kirkkoherra Torsti Äärelä
V saarna apostoli Paavali Areiopagi-puheesta
Epistolasaarna
Grande omelia
Saarnateksti: Ap.
t. 17: 24–3
Paavali puhui: »Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin – itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: ’Me olemme myös hänen sukuaan.’ Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.»
Paavali puhui: »Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin – itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: ’Me olemme myös hänen sukuaan.’ Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.»
Jälleen kerran Paavalin Areiopagi-puheen
äärellä:
Paavalin puhe ateenalaisille antaisi meille aiheen pitää monta saarnaa, saarnoja aivan loputtomiin ja loputtomiin. Näkökulmaa voi aina vaihdella ja silti löytyy aina jotain uutta. Jos otamme tänä vuonna yhden lauseen jota ryhdymme tarkastelemaan niin emme siinäkään pääse kovin pitkälle ellemme onnistu kiteyttämään jotain aivan lyhyeen. Suomi, suomalaisuus ja suomalaiset ovat meille erittäin tärkeitä asioita ja voimme ottaa tuosta kappaleesta yhden lauseen johon nyt tarkemmin paneudumme.
Paavalin puhe ateenalaisille antaisi meille aiheen pitää monta saarnaa, saarnoja aivan loputtomiin ja loputtomiin. Näkökulmaa voi aina vaihdella ja silti löytyy aina jotain uutta. Jos otamme tänä vuonna yhden lauseen jota ryhdymme tarkastelemaan niin emme siinäkään pääse kovin pitkälle ellemme onnistu kiteyttämään jotain aivan lyhyeen. Suomi, suomalaisuus ja suomalaiset ovat meille erittäin tärkeitä asioita ja voimme ottaa tuosta kappaleesta yhden lauseen johon nyt tarkemmin paneudumme.
Sittemmin olemme saaneet kuulla aivan omilta
tahoiltamme että olemme outo ja särmikäs porukka ja hyvin epähierarkkista
porukkaa. Eräässä internetin verkkopäiväkirjamaail-massa arvosteltiin eilen
kovastikin sitä pitääkö esim. Linnan juhlia viettää. Ajatellaanpas tätä omaa
kirkkoamme ja Linnan juhlia. Ei siellä ole montaa kertaa enemmän tilaa kuin
täällä ja sinne ahtautuu kaksituhatta ihmistä. Ja millaisia ihmisiä? Ihan
kaikenlaisia ihmisiä. Tasavallan presidentti voi kutsua sinne kenet tahansa
pienen ihmisen jonka hän on tavannut maakunta-matkallaan. Samoissa juhlissa voi
tämä ihminen kohdata kenet tahansa ja keskustella melkein mistä vain. Tällainen
on mahdollista vain Suomessa ja tuon ns. maabrändityöryhmän mietinnössä on
paljon totta.
Outo maa ja oudot asukkaat!
Kaiken lisäksi tänä syksynä Suomessa on saanut ensi illan varsin ihmeellinen ja mustan huumorin läpitunkema elokuva joka antaa meistä varsin oudon kuvan, vaikka joulupukista siinä puhutaankin. Tuo Rare Exports-niminen elokuva puhuu joulupukista mutta kyllä siitä välittyy kuva kummallisesta pohjoisesta talvi-kansasta. Taas saamme lisätodisteita siitä että maabrändi-työryhmä oli mietinnössään lähinnä oikeassa. Outoja olemme ja siitä emme pääse yli emmekä ympäri. Mutta eihän se ole mitenkään ihme jos mietimme millaisissa oloissa elämme. Tarkastelemme nyt sitä millaiseen maahan arpa meidän esi-isämme heitti!
Kaiken lisäksi tänä syksynä Suomessa on saanut ensi illan varsin ihmeellinen ja mustan huumorin läpitunkema elokuva joka antaa meistä varsin oudon kuvan, vaikka joulupukista siinä puhutaankin. Tuo Rare Exports-niminen elokuva puhuu joulupukista mutta kyllä siitä välittyy kuva kummallisesta pohjoisesta talvi-kansasta. Taas saamme lisätodisteita siitä että maabrändi-työryhmä oli mietinnössään lähinnä oikeassa. Outoja olemme ja siitä emme pääse yli emmekä ympäri. Mutta eihän se ole mitenkään ihme jos mietimme millaisissa oloissa elämme. Tarkastelemme nyt sitä millaiseen maahan arpa meidän esi-isämme heitti!
Mutta kerrataan sitä ennen vielä tuo lause: “Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun,
kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille
määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties
hapuillen löytäisivät hänet.” Mutta mietitäänpä kerrankin kaikessa
karmeudessaan mitä tämä maa voi meille kaikille vaikeimmillaan olla! Siis
tarkastelemme aluksi tuon lauseen ensimmäistä puoliskoa : “Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun,
kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille
määräajat ja asuma-alueiden rajat…”
Joka vuosi Suomea ja täkäläisiä asukkaita
kohtaa kauhea, varma ja toistuva luonnonkatastrofi. Viimeistään joulukuussa
suurimmassa osassa maata lämpötila on laskenut noin kymmenen astetta
nollan alapuolelle, ja maassa voi olla jopa 30 senttiä paksu lumikerros.
Ihmiset ovat oppineet varautumaan tähän ilmiöön joka voi kestää jopa
varautumaan tähän ilmiöön joka voi kestää nykyään neljä kuukautta. Kansakunnan
annaaleissa on muistoja jopa nykyistä paljon pitemmistä ja kovemmista
jaksoista.
Kerran se joutui ylivoimaltaan massiivisen ja
vihamielisen valtion hyökkäyksen kohteeksi pahimpaan aikaan; juuri sinä vuonna
tämä luonnonkatastrofi ilmeni erittäin pahanlaatuisena. Kansakunta selvisi
tästäkin koitoksesta kunnialla.Tämä toistuva luonnonilmiö on opettanut
suomalaiset selviytymään asiasta paremmin kuin mikään toinen arktinen
kansakunta. Tosin siitä maksetaan kallis hinta. Etteivät ihmiset paleltuisi
kaadettiin ennen vanhaan paljon puita jotka kuivattiin ja poltettiin talvella
lämmikkeeksi. Riittipä niistä osa saunankin lämmittämiseen. Nykyään suomalaiset
hankkivat maahansa kalliita fossiilisia polttonesteitä, ja onpa maahan rakennettu
ytysähköä tuottavia laitoksia eniten päälukuun verrattuna, ja lisää on tuleman.
Mutta elämä sujuu… Ja välillä hyvinkin. Yksi tämän vuoden kohokohdista oli se
kun maamme noteerattiin maailman parhaaksi maaksi tietyllä tavalla
arvovaltaisen Newsweek-lehden taholta. Silloin oli kieltämättä hyvä olla
suomalainen, vaikka tuon lehden tutkimuksen sanoma hieman väärin
käsitettiinkin.
Huolimatta vihamielisestä ympäristöstä tiet
pidetään ajokuntoisina. Raihnaisellekin ja vanhalle ihmiselle on kunnia-asia
tehdä omat lumityönsä. Yhteiskunta toimii ja työssä käydään. Influenssa vaivaa
maan kansalaisia maankauhealla tavalla joka talvi, mutta yhteiskunta menee
eteenpäin. Mutta jos kansakunta velttoilisi niin sen väkiluku tippuisi nopeasti
sille tasolle jolla se oli kansalliskirjailija Aleksis Kiven aikoina. Yhden
talven jälkeen se olisi vain hieman enemmän kuin kymmenesosa nykyisestä. Joskus
on käynytkin niin että kolmena vuonna peräkkäin kesä ei sitten oikein
tullutkaan ja kymmenesosa väestöstämme kuoli.
Normaaleina talvina maa on mereltä käsin
saarroksissa sillä siihen rajoittuva pohjoinen Itämeri on hyytynyt jäähän
sulkien Suomenlahden, Pohjanlahden ja parhaimmillaan koko Itämeri on ollut
jäässä. Laivat pääsevät silti Suomen satamiin sillä jää murretaan omin voimin.
Lentoliikennekään ei ole täysin vihamielisistä olosuhteista huolimatta juuri
koskaan lamaannuksissa.
Ulkopuolisen apua ei tarvita lumitöihin eikä
jäänsärjentään. Tuossa maassa koko homma on parhaimmillaan hoidettu jopa niin,
että ulkomaanvelkaa ei ole tarvinnut joinain vuosina ottaa ollenkaan. Kova
luonto ja geeneihin saakka kaivertunut luonnonkatastrofin tunne ovat luoneet
kovia ja karskeja ihmisiä. Kevään tullen jotkut toteavat vain kuivan
lakonisesti: "Oishan tässä voinut
käydä pahemminkin." Elämä ei ole helppoa täällä ja jos puhtaasti
haluamme tänään kohottaa mieltämme suomalaisuudesta käsin niin tässähän sitä
olisi. Elämme vaikeissa olosuhteissa ja olemme luoneet menestyvän kansakunnan
ja joskus sitä vielä puolustaneetkin. Tällaiseen maahan arpa meidät on
heittänyt…
Voiko Jumalan löytää ja miten?
Mutta entäs se lauseen toinen puolisko: “jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.” Ensi ajattelemalta asioilla ei olisi niin paljon yhteyttä kuin aluksi luulisi. Joku voisi oikeutetusti kysyä sitä, miksi joku kansakunta on saanut niin vaikeat elinolot itselleen. Historiaa tunteva ja ymmärtävä löytää enemmän yhteyksiä: ei se ole ollut helppoa muillakaan. Pieni kansakuntamme on toisaalta elänyt intensiivisesti viimeiset kaksisataa vuotta kun isommat kansakunnat laskevat henkistä perinnettään kahden tuhannen vuoden taakse.
Jotta ymmärtäisimme asian kokonaisuudessaan.
Siis nuo molemmat lauseen kappaleet yhdessä on meidän mietittävä mitä Isänmaa
tarkoittaa Paavalin puheen valossa. Paavali on tyystin erilainen ihminen kuin
me olemme. Jos hänellä oli maailma kotinaan ja aito uskonto niin miten oli
hänen isänmaansa laita? Häntä pidettiin omiensa joukossa, juutalaisten
joukossa, suurena petturina ja vääristelijänä.
Kaikki Jeesuksen seuraajatkaan eivät häntä
hyväksyneet tuolloin eivätkä nytkään. Tänäänkin on paljon kastettuja
kristittyjä joille Paavali on hyvin vastenmielinen henkilö opetuksineen. ”Hän
on käsittämätön?” Ja silti, tehtiin mikä uudistus tahansa aidossa kristinuskon
hengessä ei hänestä päästä yli eikä ympäri. Jos Paavalista halutaan päästä
eroon niin silloin koko rakennelma joka kantaa nimeä kristillinen kirkko
voidaan pistää puskutraktorilla nurin ja raamattukin heittää lattialle kuten
siinä eräässä Uutisvuoto-ohjelmassa tehtiin. Mutta ettemme eksyisi jälleen
kauas kysymyksestä ”Oliko Paavalilla isänmaata,” niin jatkamme…
Ehkä hän oli luopio-juutalainen mutta hänessä
oli idullaan yksi ajatus josta juutalainen kansa vaellusvuosinaan
kirjaoppineidensa suulla niin useasti puhui. Juutalaisella kansalla heidän
vaellusvuosinaan ei ollut isänmaata. Juurevalle maanomistajalle voi olla vaikea
käsittää sitä että jollakin ei ole ollut oikeutta omistaa maata, näin on ollut
kirjattuna monien ihmisten valtakuntien lakeihin. Mitä Paavalilla oli? Mihin
hän turvautui, mistä hän ammensi hämmästyttävät voimansa, rohkeuden joka ei
todellakaan ollut tästä maailmasta, missä olivat hänen juurensa?
Ja sitten tämä Paavali puhuu vielä siitä että
Jumala voidaan kenties hapuillen löytää! Olemme kuulleet sanottavan että
Isänmaa olisi lahja. Lahja on meille asia jota kuuluu käyttää. Siitä saa
nauttia ja siitä saa olla onnellinen kaikin puolin. Että meillä on Isänmaa ja
rajamme on se lahjaa. Olemme saaneet olla turvassa ja rakentaa. Ja sitten etsiä
Jumalan kasvoja ja hänen pyhää tahtoansa. Voi olla naivia ja lapsenomaista
vetää asia näin helposti yksi yhteen, mutta miksi emme niin tekisi. Ja kaiken
lisäksihän se on aivan totta.
Jumalan löytäminen oli Paavalille itselleen
vaikeaa. jollakin tavalla se oli totta ja varmaa, mutta kuitenkin epävarmaa.
Mutta oman isänmaansa hän tunsi aivan varmasti. Jokainen meistä tuntee varmasti
lapsuutensa maiseman, senkin jälkeen jos se vaikka hävitettäisiin. Todellakin
joku voi tuntea jokaisen kiven ja senkin mitä niiden alla on. Paavali
tunsi
hyvin oman isänmaansa, ja sitä isänmaata hän kantoi aina mukanaan. Hänen ja
hänestä tulevien aikojen juutalaisten oppineiden kannettava isänmaa oli Jumalan
sana. Kirjanoppinut ei tuona aikana eikä myöhemminkään tarvinnut kirjaa laukkuunsa,
sana osattiin ulkoa ja vieläpä sen selityskin. Paavalilla, miehellä joka
pelotta puhui ateenalaisille, joka pelotta esiintyi ateenalaisille, oli
isänmaa. Ja hänen isämaansa tuli olemaan perustettu aivan toisella tavalla
kestävimmille perusteille. Vaikka Paavali puhui kansoista ja heidän
asuma-alueistaan näki hän aivan toisenlaisen isänmaan, hän näki paljon
kauemmaksi ja hyvin selkeästi. Kansat tarvitsevat isänmaansa jonka he voivat
rakentaa ja jossa he voivat ja saavat elää turvassa. Siellä he saavat etsiä
Jumalan pyhää tahtoa ja kasvaa. Ja joskus joltakin kansakunnalta vaaditaan
enemmän kuin muilta.
Kolme Isänmaata
Tässä Jumalanpalveluksessa olemme rukouksessa jolla lähestyimme Jumalaa puhuneet myös kodistamme tuonpuoleisessa josta käytämme nimeä Taivaallinen Isänmaamme. Sitten olemme muistaneet omaa Isänmaatamme ja vielä setvineet sitä mikä oli Paavalin kannettava Isänmaa. Kannettava Isänmaa ei ollut sidottu aikaan eikä paikkaan, ei keinotekoisiin rajoihin ja kaupunginmuureihin, vaan ihmisten sydämiin, sen rajat oli piirtänyt ja perustukset asettanut Pyhä Jumala. Saamme kiittää tänään Jumalaa näistä kolmesta Isänmaasta jotka meillä on. AMEN.
Tässä Jumalanpalveluksessa olemme rukouksessa jolla lähestyimme Jumalaa puhuneet myös kodistamme tuonpuoleisessa josta käytämme nimeä Taivaallinen Isänmaamme. Sitten olemme muistaneet omaa Isänmaatamme ja vielä setvineet sitä mikä oli Paavalin kannettava Isänmaa. Kannettava Isänmaa ei ollut sidottu aikaan eikä paikkaan, ei keinotekoisiin rajoihin ja kaupunginmuureihin, vaan ihmisten sydämiin, sen rajat oli piirtänyt ja perustukset asettanut Pyhä Jumala. Saamme kiittää tänään Jumalaa näistä kolmesta Isänmaasta jotka meillä on. AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti