sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Millainen mestari, sellaiset oppilaat — Helluntaipäivä — Pyhän Hengen vuodattaminen. 1. vsk.


Millainen mestari, sellaiset oppilaat.
Helluntaipäivä
Pyhän Hengen vuodattaminen
Saarna 23 maius mmx
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Grande omelia



Evankeliumi: Joh. 14: 23–29


Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.»



Johdanto

Syksyllä 1935 kun elettiin aikaa jolloin ei vielä oltu lähelläkään sitä, että olisi toivuttu suuresta lamasta sai Frank Llyod Wright, yksi kaikkien aikojen suurimmista arkkitehdeistä, puhelinsoiton asunnolleen, farmilleen ja työpajalleen Wisconsiniin. Hyvin rikas mies Edgar J. Kaufmann oli lähdössä juuri pitkälle automatkalle hänen luokseen nähdäkseen miten hänen tilaustyönsä suunnittelu oikein etenee. Hänhän oli tilannut maailman parhaalta arkkitehdiltä ainutlaatuiseen miljööseen rakennettavan talon suunnitelman ja piirustukset. Kysehän oli ns. Fallingwater House-talosta Pennsylvanian Bear Run’ssa. Wright oli pähkäillyt projektin parissa jo pitemmän aikaa ja tietysti saanut etumaksun työstään.

Tuona päivänä 22 syyskuuta 1935 hänellä ei kuitenkaan ollut ensimmäistäkään piirrosta tulevasta mestariteoksestaan. Hän toivotti Kaufmannin mitä lämpimimmin tervetulleeksi, aikaa oli noin kymmenen tuntia... Toimeen ryhdyttiin ja tulosta alkoi syntyä. Nopeita luonnoksia syntyi pinokaupalla ja varsin nopeasti talo sai hahmonsa. Apuna oli 
joukko Wrightin oppilaita jotka tekivät puhtaaksipiirrostyön mestarin luonnoksista. Kaikki saivat tehtäviä ja jääkiekkokielessä sanottuna arkkitehtuurin suuri mestari oli “liekeissä.” Hektiset tunnit ja urakka oli valmis Kaufmannin ajaessa pihaan. Loppu on arkkitehtuurin historiaa.

 Voimme kysyä: “Mitenhän siinä noin kävikään!” Toisaalta tuon talon rakentamiseen liittyy paljon mielenkiintoisia asioita. Sitä muuten vahvistettiin ylimääräisillä raudoituksilla arkkitehdiltä salaa.

Tässä ja nyt
Alun esimerkkikertomus on monesti luonut uskoa omiin, tietysti paljon vähäpätöisimpiin, hankkeisiin jotka ovat jääneet viime tipalle. Mutta miksipä kaiken pitäisi ollakaan niin selvää ja varmaa? Keskeneräisyys on ihmisen perimmäisin olemus ja se on sallittua. Maailmakin on muuttuva ja keskeneräinen. Keväällä tästä todistaa luomisvoimaansa puhkeava luonto. Kotipuutarhuri ei koskaan voi olla tyytyväinen luomuksiinsa, jokin osa isoa 
palapeliä vaati aina korjausta, muutosta tai jopa hävittämistä. Hän ei voi luomiskertomuksen Jumalan tavoin katsella tekeleitään vain todeten ”Ja se oli sangen hyvää.” Hän voi vain sanoa ”Ja se oli vain keskeneräistä.”



Helluntai ja Pyhän Hengen työ
Seuraavaksi voimme miettiä sitä mitä alun kertomuksellamme on tekemistä tämä päivän sanoman, helluntain opetuksen kanssa. Siitä löytyy paljonkin. Aivan aluksi on todettava, että kaikkeen työhön tarvitaan innostus ja innoitusta. Toiseksi on todettava, että kaikkeen työhön tarvitaan joukko joka tietää mitä tekee. Helluntain jälkeinen on seurakunnan toiminnan aikaa ja johtajamme on Pyhä Henki. Milloin se toimii ei ole aina kiinni ihmisten haluista ja kalentereista. Kun se lähtee vyöryttämään niin silloin kaikki ihmisten pystyttämät rakenteet murtuvat ja syntyy jotain aivan uutta. Wright oli suuri mestari jolla oli oppilaita ja aika ajoin hän laittoi heidät työhön. Jokaiselle riitti työtä ja itse työ prosessina opetti heitä. Vaikka maailman parhaankin arkkitehdin toimintaa on jotenkin epämääräistä ottaa Pyhän Hengen työn verroksi, ja sitähän emme toki tee, niin se on kuitenkin vähin esimerkki jonka voimme ottaa. Puheellamme tulee olla aina kiinnekohtansa normaalissa elämässä, ihmisten tekemisissä ja siinä ympäristössä ja yhteiskunnassa jossa elämme. Tällaisesta kehityksestä ja muutoksesta on jo hyvänä esimerkkinä monta ajatonta, tai vähällä työllä helposti ajanmukaistettavaa saarnaa jotka julkaistiin kolmiosaisessa Suomalaisessa saarnakirjassa silloisen Helsingin piispan ja tulevan arkkipiispa Martti Simojoen johdolla. Ja ennen kaikkea, joka luulee, että Pyhä Henki liikkuu korkeissa sfääreissä ja tekopyhien ja ulkonäköään ja hengellistä olemustaan tuunaavien ihmisten parissa erehtyy raskaimmin mitä ihminen voi koskaan erehtyä.

Jeesus on sanonut: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. ”

Ihminen on keskeneräinen mutta hän joutuu näyttämään oman itsensä muille. Usein hänet tuomitaan, tai ainakin häntä arvostellaan. Hän voi kärsiä aikaan sidottua ahdistusta vaikka voikin olla varma ikuisuudessa saatavasta voitonseppeleestä. Tämän tiedostava ihminen on ”Jo nyt mutta ei vielä-ihminen.”

Keskeneräisyys on ihmiselle ominaista siinä kuin villipedolle vaistonvarainen saalistaminen elinehto. Keskeneräisyys ja kaikenlainen erehtyminen ei ole syntiä. Syntiä sitä vastoin on omaehtoinen kuvitelma siitä että voisi arvostella toista syntistä ihmistä asettumalla tämän motiivien yläpuolelle. Sitä paitsi mitä iloa olisi täydellisestä maailmasta? Sellaisessa maailmassa ainakin ihmiset olisivat kuolleet sukupuuttoon ja pääasiallisin kuolemansyy olisi varmaankin itsemurha.
 
Suuret mestaritkin, niin Jeesus kuin FLW, olivat riittämättömiä ja keskeneräisiä tarvitessaan ympärilleen oppilaistaan koostuvan tiimin...


Lopetus
Tänä päivänä voimme kysyä, millaista Mestaria ja opettajaa me tarvitsemme. Häntä nimittäin tarvitsemme, ja kyse on lopulta siitä, että Jumala löytää meidät, löytää vähäarvoisimmankin oppilaan jolle hän antaa pienen mutta tärkeän tehtävän. Tarvitsemme Jumalaa joka itse on tullut keskuuteemme, elänyt kanssamme ja sovittanut kuolemallaan syntimme ja sitten vielä lähtenyt kädestä pitäen neuvomaan meille kuinka meidän tulee elää ja toimia. Ja lopulta saamme elää todeksi evankeliumin yhtä lausetta: “Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.”
AMEN.