Millainen mestari,
sellaiset oppilaat.
Helluntaipäivä
Pyhän Hengen vuodattaminen
Saarna
23 maius mmx
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Grande omelia
Evankeliumi:
Joh. 14: 23–29
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun
sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme
asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani –
mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut
lähettänyt. Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne.
Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille
kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. Minä jätän
teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma
antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä
menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te
iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen
puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.»
Johdanto
Syksyllä 1935 kun elettiin aikaa jolloin ei vielä oltu lähelläkään sitä, että olisi toivuttu suuresta
lamasta sai Frank Llyod Wright, yksi kaikkien aikojen suurimmista
arkkitehdeistä, puhelinsoiton asunnolleen, farmilleen ja työpajalleen
Wisconsiniin. Hyvin rikas mies Edgar J. Kaufmann oli lähdössä juuri pitkälle
automatkalle hänen luokseen nähdäkseen miten hänen tilaustyönsä suunnittelu
oikein etenee. Hänhän oli tilannut maailman parhaalta arkkitehdiltä
ainutlaatuiseen miljööseen rakennettavan talon suunnitelman ja piirustukset.
Kysehän oli ns. Fallingwater House-talosta Pennsylvanian Bear Run’ssa. Wright
oli pähkäillyt projektin parissa jo pitemmän aikaa ja tietysti saanut etumaksun
työstään.
Tuona päivänä 22 syyskuuta 1935 hänellä ei kuitenkaan ollut ensimmäistäkään
piirrosta tulevasta mestariteoksestaan. Hän toivotti Kaufmannin mitä
lämpimimmin tervetulleeksi, aikaa oli noin kymmenen tuntia... Toimeen ryhdyttiin
ja tulosta alkoi syntyä. Nopeita luonnoksia syntyi pinokaupalla ja varsin
nopeasti talo sai hahmonsa. Apuna oli
joukko Wrightin oppilaita jotka tekivät
puhtaaksipiirrostyön mestarin luonnoksista. Kaikki saivat tehtäviä ja
jääkiekkokielessä sanottuna arkkitehtuurin suuri mestari oli “liekeissä.”
Hektiset tunnit ja urakka oli valmis Kaufmannin ajaessa pihaan. Loppu on
arkkitehtuurin historiaa.
Voimme kysyä: “Mitenhän siinä noin kävikään!”
Toisaalta tuon talon rakentamiseen liittyy paljon mielenkiintoisia asioita.
Sitä muuten vahvistettiin ylimääräisillä raudoituksilla arkkitehdiltä salaa.
Tässä ja nyt
Alun esimerkkikertomus on monesti luonut uskoa omiin, tietysti paljon
vähäpätöisimpiin, hankkeisiin jotka ovat jääneet viime tipalle. Mutta miksipä
kaiken pitäisi ollakaan niin selvää ja varmaa? Keskeneräisyys on ihmisen
perimmäisin olemus ja se on sallittua. Maailmakin on muuttuva ja keskeneräinen.
Keväällä tästä todistaa luomisvoimaansa puhkeava luonto. Kotipuutarhuri ei
koskaan voi olla tyytyväinen luomuksiinsa, jokin osa isoa
palapeliä vaati aina
korjausta, muutosta tai jopa hävittämistä. Hän ei voi luomiskertomuksen Jumalan
tavoin katsella tekeleitään vain todeten ”Ja se oli sangen hyvää.” Hän voi vain
sanoa ”Ja se oli vain keskeneräistä.”
Helluntai ja Pyhän Hengen työ
Seuraavaksi voimme miettiä sitä mitä alun kertomuksellamme on tekemistä tämä
päivän sanoman, helluntain opetuksen kanssa. Siitä löytyy paljonkin. Aivan
aluksi on todettava, että kaikkeen työhön tarvitaan innostus ja innoitusta. Toiseksi
on todettava, että kaikkeen työhön tarvitaan joukko joka tietää mitä tekee.
Helluntain jälkeinen on seurakunnan toiminnan aikaa ja johtajamme on Pyhä
Henki. Milloin se toimii ei ole aina kiinni ihmisten haluista ja kalentereista.
Kun se lähtee vyöryttämään niin silloin kaikki ihmisten pystyttämät rakenteet
murtuvat ja syntyy jotain aivan uutta. Wright oli suuri mestari jolla oli
oppilaita ja aika ajoin hän laittoi heidät työhön. Jokaiselle riitti työtä ja
itse työ prosessina opetti heitä. Vaikka maailman parhaankin arkkitehdin
toimintaa on jotenkin epämääräistä ottaa Pyhän Hengen työn verroksi, ja sitähän
emme toki tee, niin se on kuitenkin vähin esimerkki jonka voimme ottaa.
Puheellamme tulee olla aina kiinnekohtansa normaalissa elämässä, ihmisten tekemisissä
ja siinä ympäristössä ja yhteiskunnassa jossa elämme. Tällaisesta kehityksestä
ja muutoksesta on jo hyvänä esimerkkinä monta ajatonta, tai vähällä työllä
helposti ajanmukaistettavaa saarnaa jotka julkaistiin kolmiosaisessa
Suomalaisessa saarnakirjassa silloisen Helsingin piispan ja tulevan arkkipiispa
Martti Simojoen johdolla. Ja ennen kaikkea, joka luulee, että Pyhä Henki
liikkuu korkeissa sfääreissä ja tekopyhien ja ulkonäköään ja hengellistä
olemustaan tuunaavien ihmisten parissa erehtyy raskaimmin mitä ihminen voi
koskaan erehtyä.
Jeesus on sanonut: "Älkää tuomitko,
ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät
tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. ”
Ihminen
on keskeneräinen mutta hän joutuu näyttämään oman itsensä muille. Usein hänet
tuomitaan, tai ainakin häntä arvostellaan. Hän voi kärsiä aikaan sidottua
ahdistusta vaikka voikin olla varma ikuisuudessa saatavasta voitonseppeleestä.
Tämän tiedostava ihminen on ”Jo nyt mutta ei vielä-ihminen.”
Keskeneräisyys on
ihmiselle ominaista siinä kuin villipedolle vaistonvarainen saalistaminen
elinehto. Keskeneräisyys ja kaikenlainen erehtyminen ei ole syntiä. Syntiä sitä
vastoin on omaehtoinen kuvitelma siitä että voisi arvostella toista syntistä
ihmistä asettumalla tämän motiivien yläpuolelle. Sitä paitsi mitä iloa olisi
täydellisestä maailmasta? Sellaisessa maailmassa ainakin ihmiset olisivat
kuolleet sukupuuttoon ja pääasiallisin kuolemansyy olisi varmaankin itsemurha.
Suuret mestaritkin, niin Jeesus kuin FLW, olivat riittämättömiä ja
keskeneräisiä tarvitessaan ympärilleen oppilaistaan koostuvan tiimin...
Lopetus
Tänä päivänä voimme kysyä, millaista Mestaria ja opettajaa me tarvitsemme.
Häntä nimittäin tarvitsemme, ja kyse on lopulta siitä, että Jumala löytää
meidät, löytää vähäarvoisimmankin oppilaan jolle hän antaa pienen mutta tärkeän
tehtävän. Tarvitsemme Jumalaa joka itse on tullut keskuuteemme, elänyt
kanssamme ja sovittanut kuolemallaan syntimme ja sitten vielä lähtenyt kädestä
pitäen neuvomaan meille kuinka meidän tulee elää ja toimia. Ja lopulta saamme
elää todeksi evankeliumin yhtä lausetta: “Minä jätän teille rauhan. Oman
rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” AMEN.