17. Sunnuntai helluntaista
Jeesus antaa elään
Saarna 09 oct mmxi
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Grande omelia
Evankeliumi:
Joh. 11: 21–29 (30–31) 32–45
Martta sanoi Jeesukselle: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.» Jeesus sanoi: »Veljesi nousee kuolleista.» Martta vastasi: »Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuk-sessa.» Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?» »Uskon, Herra», Martta vastasi, »minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.» Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: »Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.» Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. (Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut. Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.) Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.» Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: »Missä hänen hautansa on?» »Herra, tule katsomaan», he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: »Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.» Mutta jotkut heistä sanoivat: »Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?»Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. »Ottakaa kivi pois», käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: »Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.» Jeesus vastasi: »Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?» Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: »Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta mina sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.» Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: »Lasarus, tule ulos!» Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: »Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.» Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.
I näytös. Jeesus ja Betanian porukka
Uusi vuodesta 1986 käytössä ollut virsikirjamme toi meille aivan uuden virren. Itse asiassa saimme monta uutta virttä. Tuon tarkoittamamme virren sävelmä on ollut käytössä meillä jo vuodesta 1701. Mutta vanhoihin sävelmiin voidaan tehdä aina uusia runoja, vanha ja uusi voivat elää näin hyvin rinnakkain ja yhdessä. Tämä virsi on virsi 417, kolmisäkeistöinen virsi. Sen ensimmäisessä säkeistössä puhutaan Jeesuksesta ihmisenä, ja siitä millainen elämä ylipäänsä on, vaikea ja vaikeansuloinenkin.
Jeesus askeleesi, painoit pintaan maan
Työn ja uupumuksen tulit tuntemaan
Iloitsist ja itkit, ystäviä hait
Viinin ohraleivän, syötäväksi sait
Nälän puutteen mailla murruit leivän lailla
Meille elämäksi
Virsi kuvaa tietysti hyvin Jeesuksen elämää ihmisenä ja hänen jumalallistakin puolta., mutta tuossa äsken yhdessä lukemassamme säkeistössä paino on juuri hänen ihmiselämäsään, inhimillisessä puolessa. Jeesus iloitsi ja itki ja myös haki ystäviä. Tänäisessä evankeliumi-tekstissä joka avautuu meille Johanneksen evankeliumin luvussa yksitoista Jeesus on ystäviensä luona ja jos luemme evankeliumeja laajemmin niin emme voi välttyä sellaiselta kasvavalta vaikutelmalta että hän on erityisen hyvien ystävien luona. Luukkaan evankeliumista saamme lukea kuinka Jeesus vaeltaa opetuslastensa kanssa, kiertävä opettaja kun oli, ja saapuu erääseen kylään ja taloon. Tuossa kylässä, Betaniassa, asui perhe: Lasarus, Maria ja Martta, Jeesuksen rakastetut ystävät. Jeesus oli ehkä kulkemassa Jerusalemiin ja halusi tervehtiä ystäväänsä ja levätä hiukan apostoliensa kanssa.
Ja myöhemmin tämän päivän evankeliumin kuvauksessa tämä Jeesuksen ja Betanian perheen ystävyys tulee aivan erityisellä tavalla ilmi. Sanotaan että ” Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.” Aikuisikään mennessä, kolmikymppiseksi vartuttua Jeesus oli varmasti käynyt Jerusalemissa useita kertoja, ehkä kymmeniä kertoja, ennen julkisen toimintansa alkua. Ja kuten ymmärrämme niin matkamies tarvitsee joskus kortteeriakin, yösijaa ja kaikkihan me etsimme ystäviä. Vuosien varrella ihmiset kiintyvät sinuun ja sinä ihmisiin. Kaikesta näemmme, että Betanian porukka johon kuuluivat Martta, Maria ja Lasarus rakastivat Jeesusta niin kuin hän olisi ollut heidän oma veljensä. Ja kun lähdemme tarkastelemaan tekstiä nousee mieleen eräs kysymys. Tämä kysymys on meille hyvin tärkeä jos mielimme etsiä edes hieman uutta tulkintaa ja näkökulmaa tähän- kin tekstiin ja aiheeseen. Tämä kysymys kuuluu: “suosiko Jeesus jotenkin ystäviään herättämällä Lasaruksen kuolleista?” Evankeliumin kuvaus kertoo meille myös kuinka syvä liikutus valtasi hänet, Jeesuksen, Lasaruksen kuolleen Lasaruksen haudalle tultaessa. Ja kuten tiedämme, niin kaikki asiat, varsin raadollisetkaan asiat eivät meitä aina liikuta. Ystävien ja läheisten vaivat ja vastoinkäymiset, onnettomuudet ja kuolemat sen sijaan liikuttavat meitä enemmän.
II näytös. Kuolemasta ylösnousemukseen
Kuolema on aina samanlainen aisa. Peruuttamaton ja säälimätön asia joka katkaisee kaikki lähimmätkin siteet mitä ihmisillä on. Kuolemisessa on tietenkin erilaisia sävyjä jos näin sanotaan. Erilainen kuolema tuntuu ja koskettaa eri tavoin. Jokainen on ainutlaatuinen ihminen ja häntä jäädään suremaan. Mutta vanhan ihmisen kuolema ja nuoren ihmisen kuolema ovat tietysti hieman eri asia. Ymmärrämme, että pitkän elämän ja paljon kokeneen ihmisen elämä voi tuntua luonnolliselta asiasta. Kielessämme elää sanonta ”luonnollinen kuolema” kun puhutaan kuolinsyystä noin lavealla puheen parrella. Se tarkoittaa juuri vanhan ihmisen kuolemaa.
Nuoren ihmisen kuolema on sitten eri asia. Sitä on vaikea hyväksyä ja se tuntuu katkeralta asialta. Se voi viedä toimeen tulon perustan perheeltä ja muutenkin asiaa on vaikea ymmärtää. Jokaisen kokemusmaailmaan kuuluu tällainen asia, joku lähiomainen on sen kokenut tai sitten joku ystävä-, tai kaveripiiriin kuuluva. Oma lukunsa on sitten sota-aika, jonka muisto elää. Päivän tekstissä olemme tällaisen tapahtuman äärellä. Nuori mies on sairastunut ja sitten kuollut. Sitä on vaikea hyväksyä ja kun luemme Johanneksen evankeliumia jälleen laajemmin, ja tässä tapauksessa aivan yhdennentoista luvun alusta niin pääsemme hyvin perille asiasta ja hyvin lähelle sitä mitä Betanian kodissa tapahtui. Martan ja Marian kodissa surtiin hyvin katkerasti. Sisaret olivat suorastaan katkeria Jumalalle ja Jeesukselle. Eivätkä he todella jaksaneet peitellä katkeruuttaan, he eivät yrittäneetkään olla kohteliaita. Jeesukselle sanotaan suoraan päin naamaa: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Sen sanoo ensin Martta ja sitten myös Maria. Tämä saattaa kuulostaa, ja kuulostaakin samalta jos sanotaankin: “Se oli sinun syysi — miksi et tullut ajoissa apuun.
Tämä kohtaus on kaukana siitä miten tämän ajan uskonnollinen erikoistoimija kohtaa omaiset. Yleensä asiaa lähestytään tapauskohtaisesti ja kuolema täytyy jollain tapaa selittää. Sitä ei voi koskaan tehdä tyhjäksi ja mitä epäoikeuden-mukaisemmalta asia tuntuu niin sitä voimakkaammin asiaa yritetään selittää sellaisella puheenparrella johon liittyy tiettyjä sanoja ja lauseita. Lopuksi todetaan hautajaisissa että Jeesus on ylösnousemus ja elämä. Selittelyyn kuuluu sanoa aina että ”tämän asian tarkoituksen ymmärtää vasta jana kanssa.” Lähes samaan hengenvetoon sanotaan myös että ihmiselämä on kuitenkin ollut ainutlaatui-suudessaan täydellinen oli se sitten 30 tai 90 vuotta. Ja lopuksi jäädään toivon valtaan ja puhutaan jälleennäkemisestä kirkkaudessa jos näin haluamme asiaa karrikoida. Jos Jeesus olisi ollut kuka muu tahansa kuin hän itse niin juuri noin hän olisi asian hoitanutkin. Mutta…
Kun Jeesus ei ollut aivan tavallinen ihminen niin hänelle saattoi sanoa myös näin: ” Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” Nämä sanat Martta sanoo heti samaan hengenvetoon sanojen “Herra jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Tässä olemme myöskin hyvin lähellä tapaa jolla Lasarus-kertomusta on pitkään selitetty, ja miten siitä on sitten tuhansin ja taas tuhansin muunnelmin puhuttu. Jeesus teki jotain ainutlaatuista jonka vain hän saattoi tehdä. Jonka vain hän saattoi tehdä. Jonka saattoi tehdä vain mies jolla oli varaa sanoa: “Minä olen ylösnousemus ja elämä!”
III näytös. Betanian outo porukka?
Lasarus-tekstin perinteinen tulkinta avautuu kyllä sille joka lukee koko Johanneksen evankeliumin hyvin tarkasti. Itse asiassa eräs Johanneksen evankeliumin viidennen luvun kappale on todellakin ollut pohjana monelle saarnamiehelle, eikä tee pahitteeksi jo kuulemme tuon tekstin nyt ja tässä. Se on itse asiassa nykyään ensi vuonna kirkoissa luettava kolmannen vuosikerran teksti:
»Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.»
Niinhän se on ja asiaa on veivattu moneen kertaan ja kaikki mitä edellä oin sanottu on venytetty ja vanutettu monen saarnan ja hartauspuheen loimeksi. Mutta jospa nyt lähtisimmekin yhdessä miettimään uutta näkökulmaa tähän tekstiin, tai ainakin yrittämään sellaista jälleen pitäen mielessä Vanhan testamentin Saarnaajan sanoja siitä että ei ole mitään uutta auringon alla. Olkoon niin, kaikkea emme ehdi lukemaan ennalta eikä tässä auta se kuuluisa internettiäkään. Näköala avautuu myös yli Suomen kaikkialle maailmaan, kaikkialle kristilliseen maailmaan jossa kokoonnutaan yhteen tutkimaan Jumalan sanaa.
Jos haluamme niin sanotusti etsiä uutta näkökulmaa tekstiin ja koko pyhän aiheeseen niin ei tarvitse mennä kovin kauas. Olemme samassa tilanteessa kuin alussa ja sama kysymys nousee esiin. Suosiko Jeesus ystäviään herättämällä Lasaruksen kuolleista? Ja kun lähdemme hieman profiloimaan Betanian kodin porukkaa niin huomaamme, että siinä on aikalaismitta-puiden mukaan jotain outoa. Miten niin?
Betanian kodin porukka on Jeesukselle hyvin tuttua porukkaa. Voidaan puhua hyvän syvästä ystävyydestä. Galilean miehellä oli jo pitkään ollut ystäviä ja tuttuja koko se maakaistaleen alueelle jonka tunnemme nykyään Pyhänä maana. Sieltä löydämme ihmisiä jotka ovat kokonaan omistautuneita Jeesuksen seuraamiselle. He ovat odottaneet jo vuosikausia että hän tulisi esille ja aloittaisi kiertävän opettajan työnsä. Martasta, Mariasta ja Lasaruksesta saamme paljonkin vihiä kun vain olemme kärsivällisiä ja annamme tekstin puhua meille niin että se avautuu ikään kuin näytökseksi meidän eteemme. Ja hyvänen aika mitä näkyjä se tuokaan eteemme. Martta, Maria ja Lasarus ovat suhteellisen varakasta väkeä. He pystyvät ottamaan vastaan Jeesuksen ja hänen opetuslapsensa, majoittamaan heidät ja järjestämään illanvietonkin johon muutkin kyläläiset ovat kutsuttuja. Onpa kerran Martta ollut järjestelyissään hyvin kiireinen, kuten eräs toinen evankeliumi meille todistaa. Mutta että kolme sisarusta asuisi vielä samassa kodissa kolmekymppisinä, se ei ollut kovin tavallista. Betanian sisarukset olivat olleet Jeesuksen seuraajia jo pitkään. He olivat tienneet että hänessä oli jotain enemmän kuin kaikissa muissa opettajissa. He olivat sanalla sanoen pyhittäneet jo varhain elämänsä tuon miehen seuraamiselle, vaikka eivät ehkä tietäneetkään mitä hän tulisi tekemään kun vanhaksi ehtisi. Ja tietysti jos puhumme Martasta, Mariasta ja Lasaruksesta niin voimme ihan todeta nykykieltä käyttäen, että he olivat kolme lapsuudenkodissaan asuvaa sinkkua.
IV näytös. Martan ja Marian hädästä vapautukseen.
Martta ja Maria olivat varmasti tomeria ja toimeliaita naisia vaikka Mariasta saammekin toisaalta lukea, että hän istui Jeesuksen edessä kuunnellen hänen opetustaan. Mutta kun nyt Lasarus oli kuollut niin kai he selviäisivät vaikka ajan mittapuiden mukaan he olivat jo auttamattoman vanhoja naisia avioliittomarkkinoilla. Voimme ajatella heidän hätäänsä myös siitä näkökulmasta, että Lasarus mahdollisesti hankki tuohon taloon toimeentulon. Hänellä mahdollisesti oli jonkin sortin liiketoimia tai muuta. Ja sitten tapahtuu näin…
Voisimme jäädä tällaisten ajatusten valtaan jos pysähtyisimme ponnisteluissamme tähän, tyytyisimme tähän ja toteaisimme vielä että näin se Jeesus vain näytti jumalallisen voimansa ja perinteiset loppukuviot saarnaan. On aika saada ratkaisu tähän kysymykseen joka vaivaa meitä. Jeesus ei suosinut ystäviään sen enempää kuin muitakaan. Nimittäin tämän sunnuntain ensimmäisen vuosikerran evankeliumiteksti kertoo meille vastauksen. Näemme siellä vahvasti elävän ja kokevan Jeesuksen joka kulkee maan päällä. Hän ei ole mies joka valittaa omasta työmäärästään vaikka todella onkin oppinut tuntemaan sen mitä työ ja uupumus voi ihmiselle olla.
Nainin kaupunkiin tullessaan hän löytää hautajaissaattueen jossa kannetaan leskiäidin ainoaa poikaa. ”Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: “Älä itke.” Hän meni paarien viereen ja kosketti niitä, ja kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: “Nuorukainen, mina sanon sinulle: nouse!” Emme tiedä tunsiko Jeesus tuon leskiäidin samalla tavalla kuin hän tunsi Martan ja Marian, mutta hänen läheisenä ystävänään häntä ei pidetä. Mutta Jeesus näkee mistä on kyse ja hän toimii hyvin inhimillisesti. Hän haluaa auttaa ja tulee käyttäneeksi myös suurempia voimia. Näin yksinkertaisesti asia sitten ratkeaa. Jeesus ei suosi ystäviään eikä Nainin lesken tapauksessa puhuta naisen uskosta eikä hautajaisväen uskosta vaikka kaikki puhkeavatkin kiittämään Jumalaa hänen teoistaan.
Näemme nyt kuinka inhimillinen ihminen Jeesus oli. Virsi 417 ja erityisesti sen ensimmäisen säkeistön sanat ovat tulleet todeksi keskellämme. Jeesus tuli tuomaan meille elämän ja autuuden. Tänään hän ei välttämättä herätä kuolleita ihmisiä tähän aikaan, mutta elämän hän meille antaa. Ja tänään tuo hänen elämänsä on tullut enemmän inhimillisempään valoon. Ja tietysti ymmärrämme jotain myös Betanian kodin porukan syvemmästä olemuksesta. AMEN.
Uuden Suomen blogiin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti