19. Sunnuntai helluntaista 2. vuosikerta.
Saarna 23 oct MMXI
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOCG
Evankeliumi
Mark. 12: 28–34
Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: »Mikä käsky on kaikkein tärkein?» Jeesus vastasi: »Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.» Lainopettaja sanoi hänelle: »Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.» Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: »Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.»
I näytös. Sapatti-illan näky Jerusalemin itkumuurin tietämillä.
”Perjantai-ilta on ollut aina Jerusalemissa odotettu ilta juutalaisten keskuudessa. Silloinkin kun allekirjoittanut vietti aikaansa Pyhällä maalla. Perjantai-iltana kun silmin on havaittavissa kaksi tähteä taivaalla alkaa juutalaisten sapatti, heidän lepopäivänsä. Kaupungissa käy siitä huolimatta vilske. Monet hurskaat juutalaiset vaeltavat kortteleistaan kohti itkumuuria, paikkaa joka oli Jeesuksen aikaisten juutalaisten temppelin tukimuuri. Hurskaat miehet pukeutuvat viittaan joka on väritykseltään valko-musta-harmaa. Heillä on otsissaan ja ranteissaan rukouskotelot ja he kantavat jotain olkapäätään vasten.
Jos joku joka ei tiedä asioista mitään katselisi tuossa hämärtyvässä illassa tovin matkaa päästä tällaista itkumuurille rientävää rukoilijaa ihmettelisi varmasti mistä on kyse. Hän saattaisi, jos suomalainen olisi, niin tulkita asian että siinä joku kantaa olkapäätään vasten ihan muhkeaa koivuhalkoa. Runolliseen ilmaisuun taipuva matkaopas sanoisi että siinä hurskas israelilainen kantaa sylissään isänmaataan.
Yhtä kaikki! Kyseessä on juutalainen joka on menossa itkumuurille toora-käärön kanssa. Ja jos oikein innokas henkilö on kyseessä niin mukana voi olla toinenkin koivuhalolta näyttävä kirjakäärö-kotelo. Nimittäin tuollainen kirjakäärö on isolta halkaisemattomalta koivunrungon kappaleelta näyttävä pätykkä. Sen sisällä on rullan muodossa koko juutalainen laki, se minkä me tunnemme viitenä Mooseksen kirjana. Teksti on kirjoitettu pitkille palstoille joita on vierekkäin. Jotta saamme käsityksen siitä millainen viritys tuo kirjakäärö oikein on niin ajatelkaamme että rullallinen talouspaperia olisi tiukasti kääritty puutikun ympärille ja siihen olisi kirjoitettu tuuma levyisille palstoille tekstiä. Itse asiassa tuon koivuhalolta näyttävän pätykän sisässä on toinenkin puukela. Kirjakääröä auotaan ja sitä myöten luetaan niin että toista kelaa kierretään sisäänpäin ja toista ulospäin. Eli kun ollaan kirjakäärön puolivälissä niin molempien kelojen ympärillä on yhtä paljon kirjoitusmateriaalia.
Kun toisaalla Uuden testamentin kirjoituksissa Jeesus viittaa siihen, että kaikki hänen kansansa isien opetus voidaan tiivistää muutamaan lauseeseen niin hän todella tarkoittaa sitä. Että kaksi isoa kirjakääröä, jotka voivat tuoda meille suomalaisille mieleen kaksi muhkeaa koivu-pätykkää voidaan tiivistää kahteen lauseeseen: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
II näytös. Toinen näytös. Hillel – Jeesus ja evankeliumien kirjoittajat.
Jatkamme nyt ja menemme aikaan jolloin juutalaisuus oi syntynyt, ja se maailma oli muotoutumassa jossa Jeesus Nasaretilainen eli ja vaikutti. Nimittäin tiivistäminen on osattu aina ennenkin ja jos nykyään jotain voidaan sanoa uudella tavalla niin se liittyy aina sellaiseen kielelliseen ilmaisuun jonka taitajia on hyvin harvassa. Tänäkin vuonna Nobel-kirjallisuudenpalkinnon perusteluissa puhuttiin tiivistämisestä kun kyse oli runoilijan saamasta palkinnosta.
Jeesuskin on nähty, sen ohella että hän oli kiertävä maallikkosaarnaaja, tietynlaisten Jeesus-silmälasien lävitse katsottuna hippinä ja runoilijana. Ja tällainen kuva ei ole sen väärempi kuin mikään muukaan Jeesus-kuva. Jeesuksella itsellään oli oma opettajansa ja voidaan laajasti ottaen sanoa, että hän oli erään varsin kuuluisan opettaja jalanjäljissä tiettyyn rajaan saakka kulkeva henkilö. Tämä tulee aivan selkeästi esiin juuri siinä tavassa miten hän muodostaa sen rakkauden kaksoiskäskyn sanamuodon jonka löydämme kaikista kolmesta evankeliumista pääsääntöisesti samalla tavalla sanottuna. Jos asian ilmaisi hienosti syvällisen kirjallisuuden ystävän tuntemalla ilmauksella niin hänhän kääntää vain tiettyä kielikuvaa 180 astetta toiseen suuntaan.
Juutalainen rabbi, lähes 100 vuotta elänyt Hillel, oli kerran sanonut vilpittömälle totuudenetsijälle jotain minkä Jeesus myöhemmin laajensi ja muunsi siihen muotoon jonka nyt tunnemme Kultaisena sääntönä. Tämä totuuden etsijä oli pyytänyt rabbia selittämään koko juutalaisen lain, sen ison koivupökkelöltä näyttävän kirjakäärön sisällön sillä aikaa kun tämä jaksaisi seisoa yhdellä jalalla. Hillel oli kuuluisa, kuten häntä edeltäneet ja seuranneetkin suuret opettajat tiiviistä ilmaisusta ja niinpä hän antoi vastauksen: ”Mikä on epätoivottavaa sinulle, älä tee sitä lähimmäisellesi. Tässä on koko Toora, kaikki muu on selitystä; mene ja opiskele.” Samansisältöisenä tämä opetus on ilmaistu sitten monissa suurissa maailmanuskonnoissa. Tämän pyhän evankeliumissa Markuksen mukaan kultainen sääntö on ilmaistu ilmeikkäästi ja siinä on tiettyjä erityiskorostuksia joihin palaamme hieman myöhemmin. Minkä me tunnemme kultaisena sääntönä ja mitä versiota opetetaan vaikkapa kirkkomme rippikoululaisille vuodesta toiseen on ilmaistu Luukkaan evankeliumissa näin:
"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Eikä tässä ole vielä kaikki. Juutalaiset rabbit pitäytyivät lähimmäiskäsityksessään tietyissä rajoissa. Lähimmäinen oli oman kansan ja uskonnon edustaja noin pääsääntöisesti. Jeesuksen suussa on kuitenkin sanoja jotka laajentavat lähimmäiskäsitystä aivan uusiin rajoihin. Viimeistään Laupiaan Samarialaisen kohdalla käsitämme mistä on kyse. Lähimmäinen voi olla halveksitun kansankin jäsen ja hän joka kirjoitti Luukkaan evankeliumin ja Apostolien teot on jo laajentanut käsitystään koko asutun maailman rajoille saakka. Kysymykseen ”Kuka on lähimmäiseni” on vain yksi vastaus.
III näytös. Markus lavertelee, muut tiivistävät.
Kun sitten katselemme päivän tekstiä ja sen rinnakkaistekstejä Uudessa testamentissa niin huomaamme se miten Jeesuksen sanat ”tiivistyvät” mitä nuorempaan evankeliumiin tullaan. Tässä yhteydessä on kerrattava se, että evankeliumeilla on syntyjärjestys ja yksinkertaistavalla tavalla sanottuna vanhimmasta on edettävä nuorimpaan. Yleensä käy niin, että yksinkertaisin ja lyhyin on vanhin ja pisin ja sepustavin teksti on nuorin. Nyt on asia kuitenkin päinvastoin.
Päivän evankeliumin kertomat Jeesuksen sanat ovat varmastikin alkuperäiset ja kertovat Markuksen kirjoittajasta ja lukijoista aika paljon. Jeesuksen suussa ovat nimittäin sanat jotka tunnetaan juutalaisten lyhyenä uskontunnustuksena. ”Schema-tunnustus on kuultu hurskaiden juutalaisten suusta jo tuhansien vuosien ajan:
”Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.”
Matteus ja Luukas ilmaisevat asian tiiviimmin. Samalla herää kysymys; miksi he jättävät jotain pois? Luukas itse asiassa menee vielä pitemmälle. Hänhän ei enää puhu kahdesta käskystä vaan on yhdistänyt kaiken melkein yhteen hengenvetoon. Kaiken lisäksi hänellä on opettava näkökulma asiaan ja kyse on nyt tässä tilanteessa kysymyksessä iankaikkisesta elämästä. Kun kaikkia kolmea todistajaa, Markusta, Matteusta ja Luukasta, tarkastellaan yhdessä niin nähdään se, miten he ovat kolme eri todistajaa jotka puhuvat samasta asiasta. Joku vain puhuu laveammin ja joku yrittää olla ilmaisussaan tiivis jättämättä kuitenkaan pois mitään tärkeää asian ytimestä. Kaikki voidaan luonnollisestikin selittää hyvin seikkaperäisesti ja kirjoittajien tarkoitusperiä ymmärtäen.
Jokaiselle kirjoittajalle on kuitenkin yhteistä se, että Jeesus on koko ajan kertomuksen keskushenkilö ja hänen sanansa ovat ne jotka merkitsevät jotain. Ja vaikka lyhyt kertomuksenpätkä tiivistyy niin meille ei jää epäselväksi se, kuka sanojen takana viime kädessä on. Kun katsomme tuota näkyä, välitti sen sitten Markus, Matteus tai Luukas, niin katsomme tapausta jossa pitkä Jumalan ja ihmisen vuoropuhelu huipentuu.
Jeesuksen ja Hillelin kohtalo oli kuitenkin erilainen. Hillel eli vanhaksi ja Jeesus kuoli nippa nappa ehtien kolmasosaan suuren edeltäjänsä elämänkaaren pituudesta. Oli jotain joka erotti heidät toisistaan. Tähän antaa myös evankeliumien todistus ratkaisun. Jeesus puhui arvovallalla joka suodaan vain yhdelle ihmiselle ihmiskunnan historiassa. Hillelin muisto elää tänäkin päivänä juutalaisten keskuudessa, mutta hänellä ei ollut sellaista tietoisuutta Jumalasta kuin Jeesuksella oli. Hänellä saattoi olla tietoisuus Jumalan läsnäolosta, mutta hän ei voinut sanoa seuraavia sanoja: ”Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.”
IV Kohti valaistumista?
Kun puhumme rakkauden kaksoiskäskystä tulee eittämättä mieleen ensimmäisenä se, mitä se rakkaus sitten oikein on. Sitähän kysellään monessakin yhteydessä ja siitä puhutaan paljon. 1960-luvulla syvästi elänyt ikäluokka muistaa kaiken kuohunnan keskeltä hipit ja yhden aikakauden soivan muistomerkin, The Beatles yhtyeen laulun ”All you need is love” ja yhden laulujen kautta maailmaa opettaneen John Lennonin. Suomeksi sanottunahan se on ”Kaikki mitä tarvitset on rakkaus” tai sen dynaamisempi käännös eli tarkoittavampi vastaavuus ”Rakkaus ratkaisee kaikki ongelmat.”
Asioiden ja merkityksien tiivistäminen on aina paikallaan. Mutta mitä teemme jos yhdestä asiasta on tehty monta tiivistelmää tai sanokaamme määritelmää ja jopa määritelmän määritelmää. Kun olemme parhaimmillaan ja joskus jopa Homo Sapiens eli ”Viisas ihminen” niin olemme myös ”Viisas, määrittelevä ihminen.” Rakkaudestakin on tehty useita määritelmiä ja asian tekee vielä monimut-kaisemmaksi se, että rakkautta on niin monenlaista. Kielessä jolla Uusi testa-mentti kirjoitettiin eli kreikan kielessä, sanotaan se jälleen kerran, oli kolme eri sanaa tarkoittamaan rakkautta. Joka yrittäisi tiivistää rakkauden olemuksen vaikkapa 25 viiteen kirjaimeen voisi onnistua siinä, mutta moni ei olisi tyytyväinen. Meidän tuntemamme rakkauden kaksoiskäsky suomen kielellä Luukkaan välittämässä muodossa kuuluu siis
”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Ilman pistettä ja lainausmerkkejä siinä on 115 kirjainta.
Mutta jos kuitenkin yrittäisimme! Tapaamme sanoa että yrittänyttä ei laiteta. Monesti tällaisiin mahdottomilta tuntuviin kysymyksiin voi saada suurelta opettajalta hyvin erikoisen vastauksen jonka merkitys avautuu vasta pitkän ajan kuluttua. Tällainen asia on tapahtuma josta voidaan käyttää sanaa valaistuminen. Vaikka se liitetään monesti idän uskontoihin niin ei ole mitenkään epäkristillistä käyttää sitä tässä yhteydessä. Ja tuollaisista ilmauksista kuten ”epäkristillisyys pitäisi muutenkin päästä eroon.” Vastaus kysymykseen joka johtaa valaistumiseen jossain kysymyksessä voi joskus tuntua järjettömältä. Ehkä Jeesus itse on jo antanut meille vastauksen tähän ongelmaamme, kuka tietää?
Olisiko vastaus tänäiseen ongelmaamme sanoissa "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita.” Kaikkiaan 35 sanaa suomen kielellä; emme siis päässeet kahdenkymmenen viiden sanan ihanteeseen. Nämä sanathan löydämme Luukkaan evankeliumista, sen luvusta 6 ja jakeesta 37. Ja jos haluamme asiaan hieman kommenttia niin jatkamme edelleen Luukkaan sanoilla: ”Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.”
Jälleen kuulemme noissa sanoissa poikkeuksellisen henkilön sanat. Hän oli mies joka pyysi anteeksiantoa miehille jotka naulitsivat hänet ristille. Sellaiseen pystyy vain yksi ihminen ihmiskunnan historiassa. Kun me muut kannamme lisää kuivia risuja lähimmäistemme syttyvään rovioon niin hänellä oli varaa rukoilla armoa ja anteeksiantamusta raaoille ja karskeille roomalaisille sotilaille. Sellainen mies oli Jeesus Kristus, Vapahtajamme. AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti