sunnuntai 28. elokuuta 2011

Oikeaa täysi-ikäisyyttä Saarna — 11. sunnuntai helluntaista — Etsikkoaikoja. 2. vsk.


Oikeaa täysi-ikäisyyttä
Saarna. 11. sunnuntai helluntaista
Etsikkoaikoja

Saarna 28 aug MMXI
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOCG


Luuk. 4: 23–30
»Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’» Ja hän jatkoi: »Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.» Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.

 I näytös. Täysi-ikäisyys, lapsuus ja aikuisuus. Kun puhumme etsikkoajoista ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen täysi-ikäisyys, ja se mitä se tarkoittaa. No, ajatus ei ole niin kaukaa haettu kuin ensi ajattelemalla luulisi, mutta ei sellainen yleensä mieleen tule. Tämän päivän teksti antaa siihen kyllä viitteitä kun sitä laajemmista yhteyksistä tarkastelemme.

Nimittäin yksi väite on siinä, että täysi-ikäisiä ihmisiä olisivat vain ne jotka ovat lapsia ja itse asia ja ihan täsmälleen aikuistuminen merkitsisi juuri sitä, että oikea täysi-ikäisyys menetetään. Tämäkään ei sinänsä ole mitenkään ihmeellinen väite eikä kovin uusikaan.

Se henkinen ilmapiiri jossa lapsi varttuu ja kasvaa on mittaamattoman tärkeä, ja se jättää häneen lähtemättömät jäljet loppuiäksi. Lapsista puhutaan kovin mielellään mutta aina kuitenkin aikuiset päättävät heidän asioistaan. Emmekä kyllä luvalla sanoen ole koskaan nähnyt lasta esim. Itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Kirjailija Väinö Linnalla tosin oli kerran oma tytär mukana avekkinaan joskus 1960-luvulla. Taisi tytär kuitenkin olla jo täyttänyt 18-vuotta.
On sanottu, että lapsia ei tarvitse nöyristellä eikä maailmaa voida täysin rakentaa heidän  ehdoillaan. Tosiasia on kuitenkin se, että lapset oppivat esim. kaksinaismoraalin, vihakäyttäytymisen, kiusaamien ja muut vahingolliset käyttäytymismallit juuri vanhemmiltaan ja muilta aikuisilta ihmisiltä.

Joku voisi tietysti nyt sanoa seuraavaan tapaan: “Jo vanhat roomalaiset sanoivat, että siinä vaiheessa kun aikuiset alkavat nöyristelemään keskenkasvuisia nulikoita on otettu ensimmäinen askel kohti anarkiaa.” Tuolla tavalla muuten aloitti puheensa kansanedustaja joskus 1970-luvun alussa kun Suomen eduskunnassa käytiin keskustelua peruskoulusta. Mikä on totuus? Nöyrä pitäisi kuitenkin olla kaikkien ilmiöiden äärellä. Ja tuon Pentti Mäki-Hakolan kuuluisan tokaisun äärellä voisi tietysti sanoa, että aito oppiminen on aika tavalla eri asia kuin nöyristely. Ja paljon muutakin. Mutta nyt emme lähde tuolle sivupolulle…

II näytös. Päivän tekstistä. Kristittyjen ja juutalaisten kipeä historia.
Päivän aiheena on siis "etsikkoaikoja." Päivän aihe ja raamatunteksti ovat ihan mielenkiintoisia, mutta tietyllä tavalla pyhä on tulenarka. Otsikko ja päivän perinteiset teksti ovat hyvinkin vanhaa perua, ja ne nostavat niin hyvin helposti kristittyjen ja juutalaisten kipeän yhteisen historian. Ja tämä tulenarkuus kuvastuu jo pitkälle evankeliumikirjan otsikon jälkeisessä kappaleessa, vaikka asiaa yritetäänkin tasoitella:


"Tämä sunnuntai on lähellä juutalaisen perimätiedon mukaista Jerusalemin temppelin hävityspäivää (avkuun 9. päivä). Tähän tapahtumaan viittaa päivän perinteinen evankeliumi. Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: »Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne» (Hepr. 3: 15).”

Päivän tekstit ovat tietysti isompi kokonaisuus ja sitä pitäisi aina myös siitä käsin lähestyä. Taustalta nousee vain niin helposti tuo kristittyjen ja juutalaisten vastakkainasettelu. Ja mitenkä asiaa lähestyisi kun vielä tulee mieleen sellainenkin a.sia ja väite että Uusi testamentti on vain Vanhan testamentin selitystä 


Mieleen tulee kuinka eräs suomalainen juutalainen esitelmöi pääkaupungissa joskus noin reilut 20 vuotta sitten. Joka tapauksessa elettiin edellistä maailmankautta ennen vuotta 1992. Hänellä oli esitelmän rekvisiittanaan sellainen raamattu-laitos jossa oli yksi tyhjä sivu VT:n ja UT:n välissä. Hän sanoi joukolle jossa oli hyvin korkeasti oppineita teologeja ja tulevia kirkon johtohenkilöitäkin, että ”yrittäkää te täyttää tämän tyhjän sivun toinen puoli rakkaudella ja rakkauden sanoilla, niin me yritämme täyttää tämän sivun toisen puolen.” 

Paljon puhuvia sanoja, itse asiassa hyvin tyhjentäviä sanoja. Tämä ei tietysti tarkoita sitä, että asia nyt noin vain olisi käsitelty ja kansio voitaisiin sulkea. Jokaista sukupolvea tulee muistuttaa tätä asiasta, ja vieläpä useita kertoja. Tällä kertaa voimme kuitenkin todeta että jos voimme asian noin hyvällä ymmärryksellä ja noin lyhyesti sanoa niin voimme avata uuden, tai sanotaan uudehkon, näkökulman asiaan nimeltä “etsikkoaika.”

III näytös. Miten löydämme täysi-ikäisyyden uudelleen.
Jos lapsuus, lapsena oleminen ja lapsenkaltaisuus on sitten oikeaa täysi-ikäisyyttä, niin on kysyttävä: “Miten sen voi löytää uudelleen?” Vai onko tämä kaikki turhaa puhetta, vain niin sanottuun ihannepykälään verrattava asia. Vastaus tähän voi olla yllättävänkin yksinkertainen.

Kun luemme uudelleen päivän evankeliumitekstin, ja vieläpä mieluummin kaikki sanat Luukkaan neljännen luvun alusta niin löydämme jotain olennaista. 

Aikaisemmissa luvuissa oli kerrottu Jumalan Pojan taisteluista erämaassa ja hänen voitollisesta paastostaan, jonka päätteeksi sielunvihollinen ei häntä voittanut ja siitä, miten hän Herra Jeesus täyttyi voimalla ja hengellä. Emme myöskään tarvitse suuria näkijän lahjoja kuvitelkaamme Herran sisäistä riemastusta, pyhää iloa, kun hän nyt sai omassa kotikaupungissaan julistaa odottaville sieluille kirjoitusten ja ennustusten täyttymistä.

Kotikaupunki torjuu Jeesuksen ja me kuulijat kahden vuosituhannen päästä kysymme vain lyhyesti että miksi? Yksinkertaissti siksi, että Jeesus oli tehnyt valtavirrasta poikkeavan tulkinnan asioista. Ja kaiken lisäksi hän oli ollut aivan oikeassa. Ja kaiken lisäksi synagoga oli aivan täynnänsä vakavia, aikuisia ihmisiä. Siinä kirkossa ei ollut sijaa naurulle eikä toisarvoisuudelle. Heiltä puuttui riemastumisen henkeä. He eivät yksinkertaisesti jaksaneet riemuita Herran kanssa: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvianne kuullen: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen."
Jeesus oli totuudenpuhuja eikä hänestä pidetty.  Jeesus puhui paljon lapsista ja hän käänsi, niin ainakin helposti näyttää, monet asiat päälaelleen. Hänestä jää kuva ettei häntä oikein ymmärretty. Päivän evankeliumi ja sitä edeltävä jako joka kytkee sen laajempaan kokonaisuuteen kertoo meille sen mitä lopulta on tapahtuva. Maailmassa ei ole sijaa lapselle, maailma on aina ollut aikuisten maailma.

IV näytös. Loppunäky.
Mutta edelleenkin voimme kysyä, emme nimittäin ole saaneet vielä vastausta. Kysyä sitä, miten pääsemme jälleen täysi-ikäiseksi, miten pääsemme lapsiksi. Uskoon tuleminen on tietysti luterilaisesti ajatellen hieman vaikeahko kysymys. Jotkuthan todistavat tänäänkin sitä, että ei heillä ole koskaan ollut mitään huippukokemusta. Mutta voimme kysyä. Onko sellaisessa ihmisessä lapseuden henkeä? Lapseuden kokeminen, uudelleen löytäminen kyllä edellyttäisi jotain.
Muutoksen havaitsee tai sitä ei sitten havaitse. Mutta muutosta tarvitaan. Maailma ei yksinkertaisesti voi muuttua paremmaksi paikaksi ellei tänne ilmaannu lisää oikealla tavalla täysi-ikäisiä ihmisiä. Tällä hetkellä maailma on liian vakava paikka. 

Maailma on yksi suuri Nasaretin synagoga. Se on hyvin vaarallinen paikka jossa ei ole sijaa sellaiselle, joka on tyystin eri asia kuin aikuisen ihmisen vakavuus. Maailma on sairas paikka liian täynnä sairaita ihmisiä, aikuisia ihmisiä. Nasaretin synagogassa saarnannut Jeesus oli kuin Astrid Lindgrenin luoma, ei mikään kirjallinen hahmo, vaan aivan oikea Vaahteramäen Eemeli, joka teki koko ajan oikeita tekoja oikeissa paikoissa, mutta aina väärien ihmisten joukossa.

Vanha viisaus tai paremminkin neuvo kertoo meille, että jos haluat oppia tuntemaan jonkun henkilön niin silloin parasta hakeutua hänen seuraansa. Tai jos se on mahdotonta, niin silloin eläytyminenkin auttaa. Näin laita varsinkin jos tuo kyseinen henkilö ei enää ole elossa. Kristityn elämän tulee olla Jeesuksen seuraamista, hänen kanssaan kulkemista. Kristityn tunnistaa siitä, että hän elää yhteydessä seurakuntansa jumalanpalvelukseen, elää yhteydessä toisiin kristittyihin nähden heissä Jumalan kuvan, aika usein kärsivänkin Jumalan kuvan ja että hän elää Jeesuksen seurassa. Sellainen ihminen elää oikeaa etsikkoaikaa ja voi olla aidosti täysi-ikäinenkin.

Kaiken lähtökohta on kuitenkin siinä että Jeesus Kristus tuli tähän maailmaan ja sovitti syntimme – tästä lähtee lähimmäisenrakkautemme ja koko kristillinen vaelluksemme. Meidän rakkautemme ja lapseuden henkemme on sitä, että Jeesus Kristus rakastaa puolestamme lähimmäisiämme. AMEN.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Valtateitä, vääriä profeettoja ja kuluttajasuojaa — 9. sunnuntai helluntaista — Totuus ja harha. 1.vsk.


Valtateitä, vääriä profeettoja ja kuluttajasuojaa.
9. sunnuntai helluntaista.
Totuus ja harha
Saarna
14 aug mmxi 

Kirkkoherra Torsti Äärelä
Grande omelia


Evankeliumi: Matt. 7: 13–14

Jeesus sanoo: »Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!» 

I näytös.  Tiedon valtatiet ja totuus ja harha.
Kauan sitten Suomessa koettiin sellainen asia kuin Yleisradion lakko. Ei tullut moneen viikkoon mitään ohjelmaa eetteristä. Vain yksitoikkoinen taukomusiikki. Sehän menee näin: pimpeli-pom-pom; pimpeeli pom-pom. Sävelmä pääsee parhaisiin oikeuksiina kun se soitetaan kanteleella, ja siitä voi tehdä toki innostavia improvisaatioitakin. Itse asiassa kaikkien aikojen suomalainen pilapiirtäjä Kari Suomalainen lohkaisi lakon päättymisestä mainion piirroksen Kaulakosken Sanomissa. Siinä kuvataan tuolilla istuva Väinämöinen sylissään kantele. Paikka on tietenkin Yleisradion studio. Sormet verillä tuskainen Väinämöinen toteaa lakon loppumisesta kuultuaan voipuneella äänellä "Viimeinkin..." Mainio pilakuva, ja muistamme vanhan viisauden: “Ei niin paljon pilaa ettei totta toinen puoli!”

Maailma oli tuolloin, lähes 40 vuotta sitten hyvin erilainen. Tuo lakko ajoittui silloin erään hiihtoloman aikaan ja raameja riitti sen molemmille puolille. Maailma oli hyvin erilainen. Ihmisillä oli samat puheenaiheet ja todellakin kaikki saattoivat puhua samoista asioista ikään, sukupuoleen ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Mutta eipäs ollut mitään internettiä josta utelias nuori ihminen olisi saattanut etsiä tietoa. Jos tarpeeksi vaadit niin sivukirjaston-hoitaja kaukaisella paikkakunnalla saattoi tilata sinulle kaukolainana jonkun kirjan, josta kuvittelit saavasi valaistusta johonkin asiaan. Jos kaikki meni hyvin niin tuo kirja tuli sinulle parin viikon kuluessa. Nykyään on niin helppoa. Laitat vain hakusanan tietokoneen selaimen hakukoneeseen ja saat tuloksia silmänräpäyksessä. Otetaan hakusanaksi vaikka "nosreni."

Saat 110 000 hakutulosta ja aikaa siihen kului vain 0,24 sekuntia. Niin, todellakin jos silloin 40 vuotta sitten olisit miettinyt mitä joku asia tarkoittaa niin tietysti olisit voinut mennä kirjastoon ja tarvittaessa hankkia kaukolainan, ja odottaa 2 viikkoa ja selvittääksesi sen ongelman joka jäi vaivaamaan mieltäsi. Kaksi viikkoa on 1 209 600 sekuntia.


1 209 600 sekuntia muodostaa melkoisen kontrastin varttisekunnille. Ehkä nyt ymmärrämme mitä Bill Gates aikoinaan tarkoitti tiedon valtateillä. Myös vuosi 1971 muodostaa valtavan kontrastin verrattuna vuoteen 2011. Elämme aivan uutta maailmakautta. Ihmisillä on kuitenkin samat ongelmat kuin ennenkin. Ja kristittyinä kamppailemme valtavasta aineelliisesta edityksestä huolimatta samojen ongelmien kanssa kuin sukupolvemme ennen meitä. Yksi näistä ongelmista on "Totuus ja harha."

II näytös. Mitä päivän evankeliumi Matt. 7: 13–14 tahtoo meille sanoa.
Seuraavaksi voimme kysyä, tai meidän pitää kysyä, mitä päivän evankeliumiteksti tahtoo meille oikein sanoa. Jos tuo puhe ahtaasta portista ammutaan oikein tiukan tiukan seulan lävitse niin asia voidaan hyvin lyhyesti ja tiiviisti. Alkuperäisessä yhteydessäänhän puhe ahtaasta portista tarkoittaa sitä että koko vuorisaarna, josta päivän lyhyt evankeliumiteksti on peräisin tulee ottaa kirjaimellisesti ja aivan todesta. Miten se tänään pitäisi tulkita; siitä voimme olla montakin mieltä ja jopa kiistellä. Tärkeintä on, että se vaikuttaa meissä vielä senkin jälkeen kun astumme ulos kirkon ovesta. Tärkeintä on, että se vaikutta meissä vielä huomennakin ja pitempääkin.


Niin! Sanotaan se jälleen kerran. Matteuksen evankeliumin luvut 5-7 ovat harkitun kirjallisen suunnitelman tulos, ja niillä halutaan sanoa jotain erityistä. Kokonaisuus on koottu useammasta Jeesuksen puheesta ja sanonnasta ja näin on haluttu painottaa jotain aivan erityistä. Lavean tien kulkijoilla Matteuksen evankeliumin kirjoittaja tarkoitti Jeesuksen kansaa eli juutalaisia, ja ahtaan portin väki oli se porukka jolle Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin. Evankeliumin kirjoittajan mielestä vanhan liiton väki oli epäonnistunut ja nyt näyttämölle oli astunut uusi porukka jonka piti elää ja toteuttaa ankarat vaatimukset jopa ankarammin kuin kirjaimellisesti. Tätä tarkoittavat sanat:  

”Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”

Ja mitä vaadittiin? Otetaan jotain ”lievemmästä” päästä:  

”Vielä teille on opetettu nämä isille annetut käskyt: 'Älä tee väärää valaa' ja 'Pidä, mitä olet Herralle valalla vannonut'. Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan. Älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, älkää maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa koroke, älkääkä Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki. Älä myöskään vanno pääsi kautta, sillä et sinä pysty muuttamaan ainuttakaan hiustasi mustaksi etkä valkoiseksi. Kun myönnätte, sanokaa vain: 'Kyllä', kun kiellätte, sanokaa: 'Ei.' Enempi on pahasta.”

Me luterilaiset olemme tunnetusti järjen kansaa ja haluamme tarkastella, vuosisataisen perinteemme mukaisesti, kaikkea järjen valossa ja esimerkiksi rippikoulussa ei voi olla meidän perinteemme mukaista se, että mittaisimme uskon määrää. On parempi saada eväitä matkan varrelle, saada nykysanoilla myös hieman kuluttajansuojaa. Maailma on täynnä kaikenlaisia selittäjiä ja viheltäjiä. Niin... Avara portti ja lavea tie voidaan ymmärtää tätä taustaa vasten aivan hyvin. Ahdas portti ja kapea tie voivat olla jotain aivan muuta miltä ne aivan ensiksi kuulostavat. Juuri tästä oma aikamme on täynnä paljon varoittavia esimerkkejä. Elämä on pelkkä pitkä rippikoulu ja se tarkoittaa sitä, että kaikki kirkon toiminta elää vain opetuksen ja oikean opetuksen ympärillä. Kerrataan vielä yksi asia mitä kaste-, ja lähetyskäskyssä, Matteuksen evankeliumin viimeisissä sanoissa, sanotaan: ”ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Mitä tämä sitten tarkoittaa? Palaamme siihen tämän saarnan lopussa...

III näytös. Hieman vääristä profeetoista.
Päivän evankeliumitekstimme ei todellakaan ole pitkä ja monisanainen. Mutta siinä on sisältöä ja ennen kaikkea se avaa näköaloja, paljon näköaloja. Se saa oikeat mittasuhteensa vasta yhteydessä jossa tarkastelusuhteena on koko maailmanhistoria; jo eletty ja vielä edessämmekin oleva ja tuleva. Tänään laulamme myös erään virren jossa tämä asia sanotaan varsin selkeästi. Virren 165 sanoma kertoo meille mistä on kyse. Kun kaikki kaatuu ja on kaatunut on aina jäänyt jäljelle yksi ja sama asia joka ei ole meistä ihmisistä riippuvainen.
 

Jeesuksen Kristuksen kirkko on sama oli aikakusi mikä tahansa. Eikä se ole koskaan ollut riippuvainen ajasta eikä sen ilmiöistä. Tiedot valtatiet ovat toki uusi asia ja olemme tunteneet käsitteen vasta parin vuosikymmenen ajan. Jotta tekisimme oikeutta sille mikä kirkon sanoma voi olla silloin kun sanaa oikein saarnataan ja tulkitaan, niin voimme puhua aivan oikeutetusti uskon valtatiestä. Jeesus ei turhaan sanonut ”Minä olen tie totuus ja elämä.”

Tietysti elämme välillä aikoja jolloin tietyt sanat polttavat pahasti joidenkin suita. Ei puhuta mielellään tietyin ja niin perinteisin sanoin ja käsittein. Enää  ei  tarvitse puhua uskosta,  riittää  että  on  kiinnostunut. Ja jos  ennen  puhuttiin hengellisyydestä  niin  nyt  puhutaan  henkisyydestä. Ja jos  ennen  puhuttiin  synnistä  niin  nyt  puhutaan  rikkonaisuudesta. Sellainen vaikea  ja  loukkaava  käsite  “sovitus”  voidaan  korvata  jopa  “läsnäololla.” Ja kaiken huipentumana Jeesuksesta  ei  tarvitse  enää  puhua,  riittää  yleislavea  puhe  Jumalasta. Tällaista puheenpartta kuullaan tänä päivänä paljon ja niidenkin suuta joiden tulisi vaalia kirkon oppia ja ykseyttä. “Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.” 

Kysymys kristityn kuluttajasuojasta on hyvin ajankohtainen. Eikä tällä välttämättä pidä tarkoitettaman niitä kaikenmaailman selittäjiä ja viheltäjiä joita maailma on aina täynnänsä. Uskon valtatie on perustettu ihmisen ja Jumalan välille ja Jeesus Kristus on sen rakentanut. Ihmisen oli sitä mahdotonta rakentaa ja siksi juuri tarvittiin se, että Jumala tuli ihmiseksi.

IV näytös. Lyhyt konkluusio.
Elämä on pelkkä pitkä rippikoulu ja se on kulkemista uskon valtatiellä. Valtatiellä ei tietystikään ole nopeusrajoituksia, ja joskus voi kulkuneuvo hajota tai polttoaine loppua. Mutta asia vain on niin ihmeellinen, että tuolla tiellä voi aina aloittaa matkan uudelleen vaikka olisikin joutunut palaamaan lähtöpisteensä. Kun tiedämme miten armoton meitä ympäröivä maailma voi olla, niin on todella lohdullista tietää että on olemassa yksi paikka joka poikkeaa muista aivan olennaisella tavalla. Alussa loimme kuvaa siitä millainen maailma oli silloin joskus 40 vuotta sitten sen kuuluisan Yleisradion lakon aikaan, ja miten sen ajan ilmiöt poikkeavat tämän päivän tilanteesta. Toisaalta tiedon valtateilläkin on vaaransa. Miljoona hakutulostakaan ei takaa sitä, että sinulla olisi juuri se tieto jota etsit. Sitä on osattava käyttää ja aina tarvitaan arvioivaa mieltä. Niin, kuluttajansuojaa tarvitaan sielläkin ja sielläkin on monenlaisia portteja.


Itse asiassa tämän tämän pyhän teksteistä löydämme hyvinkin vankkaa puhetta kristityn uskon kuluttajasuojasta. Lopetamme nyt nämä omat pohdintamme ja kuulemme valmista puhetta Uuden testamentin I Johanneksen kirjeestä. Ne ovat hyviä sanoja jotka tuovat levottomaan ja kaikkea pohtimaan pyrkivälle sydämellemme rauhan: “Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.” AMEN.