Usko ja epäusko
17 oct. MMIV Saarna Auran kirkossa
Khra Torsti Äärelä
Voimattomuudesta uuteen iloon
Evankeliumi Mark. 2: 1–12
Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: »Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.» Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: »Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?» Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: »Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi» – hän puhui nyt halvaantuneelle – »nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.» Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: »Tällaista emme ole ikinä nähneet.»
Päivän evankeliumi tuo eteemme kuvan siitä kuinka Jeesus tuo halvaantuneelle kävelykyvyn takaisin takaisin. Tämä kertomus on jotenkin ajankohtainen kun muistamme viime viikolla kuollutta amerikkalaista näyttelijää Christopher Reevesiä. Hänhän vietti pitkän aikaa elämästään, loppuelämästään halvaantuneena pudottuaan hevosen selästä. Karmea kohtalo teräsmiehelle. Hänen suuri toiveensa oli parantua ja vielä kävellä, hän ei antanut koskaan periksi. Hän toivoi uusien hoitomenetelmien vielä auttavan häntä, mutta aikaa olisi tarvittu ehkä kymmeniä vuosia lisää...
Oli järkyttävää kuulla 90-luvulla, että hän oli halvaantunut pysyvästi - tällöin sitä tulee ajatelleeksi usein, että mikä on oikein elämän tarkoitus. Vaikka hän oli vasta 52-vuotias niin vakavasti halvaantuneena on varmasti helpotus päästä pois tämän maailman tuskista. Halvaantumisestaan huolimatta vaikutti siltä, että Christopher Reeves onnistui säilyttämään valoisan elämänasenteensa. Mieleeni muistui myös eräs lausahdus hänen suustaan, jossa hän itse vakuutti, että "Vanha ajatelma, että 'Jumala on rakkaus', on kirjaimellisesti totta - uskoit sitten Jumalaan tai et.
Sairaskin ihminen, sokea tai halvaantunut voi elää sokeanakin täysipainoista elämää, sokea voi aistia herkemmin kuin näkevä konsanaan. Aika ajoin saamme lukea nykyisen lääketieteen ihmeistä, sokeat saavat esimerkiksi näkönä takaisin nykyajan keinoin. Eikä silläkään alalla olla sanottu vielä lähes viimeistäkään sanaa, ehkä nyt vasta opetellaan aakkosia. Vaurioitunut selkäydin on vielä vaikeampi tapaus, kuten teräsmiestä näytelleen Reevesin kohdalla oli.
Teksti tuo mieleen myös ajatuksen hengellisestä ja henkisestä vammasta tai sokeudesta. Useimmat, melkein kaikki syntyvät normaalin fyysisen liikuntakyvyn tai näkökyvyn omaavina, mutta olisi parempi sanoa kuitenkin: ”Vammaisina ja sokeina synnymme, vammaisina ja sokeina vaellamme, vammaisina ja sokeina ehkä kuolemmekin… Lopulta tuohon vaivaan on vain yksi lääke. Vammaisuutemme ja henkinen sokeutemme helpottaa vasta kun saarnataan puhdasta evankeliumia, vasta kun pääsemme pois kuoleman vaikutuspiiristä.
Mutta mitä on usko ja epäusko? Toiselle epäusko on kasvukehitystä uskoo, toiselle se voi olla pikkutarkkaa syntien luettelua, monesti epäraamatullisella tavalla, itsekkäästi valikoiden, sokeasti valikoiden... Jollekin epäusko voi olla varsin teoreettinen käsite, hänen omien mieltymystensä mukaan...
Teoretisoidaanpa hieman! Mikäs onkaan luvun kaksi negaatio? Uudempaa matematiikkaa peruskoulussa lukenut sanoisi varmaan oitis: Miinus kaksi! Ojan laskuoppia ja vanhaa artimetiikka lukeneet olisivat enemmän ymmällään. Negaatio! Eikös jotain negatiiviseen, kielteiseen viittaavaa. Siis hyvin todennäköisesti miinus 2... Mutta eipäs ole! Luvun kaksi negaatio on mikä tahansa muu luku kuin luku kaksi, se ei todellakaan ole pelkästään miinus kaksi. Ja jos ette tuota tienneet, niin älkää suinkaan surko! Olette varsin kuuluisassa seurassa. Suuren katastrofin arkkitehdille Karl Marxillekaan tuo ei ollut sen selvempi.
No mitä tällä esimerkillä on tekemistä uskon ja epäuskon kanssa, jos siis uskon vastakohta, näin ajatellaksemme olekaan suoranaisesti ja yksiselitteisesti määriteltävä epäusko? Uskolle ei ole suoraan vastakohtaa, yksiselitteistä, sillä jos luvun kaksi negaatio on mikä tahansa luku, niin silloin kaikki mikä ei ole uskoa on epäuskoa... Ajattelutapa ei kuitenkaan ole aivan vaaraton. Ehkä uskossa ja epäuskossa on pohjimmiltaan kyse siitä, ollaanko osallisia Kristuksesta, vai ollaanko kuoleman valtapiirissä. Jos emme ole osallisia eläväksi tekevästä hengestä niin sokeina vaellamme, sokeina kuolemme.
Tänä päivänä näyttää vain olevan niin, että meidän on helpompi puhua syntien anteeksiantamuksesta kuin sairauksien parantumisesta. Meidän uskomme riittää paremmin edelliseen kuin jälkimmäiseen. Jeesuksen toiminnassa "kokonainen evankeliumi" murtautui ihmisten maailmaan. Ihmiset eheytyivät sekä sisäisesti että ulkoisesti. Myös apostolien kätten kautta tapahtui paljon ihmeitä. Monet sairaat tulivat terveiksi, monet uskoivat Jeesukseen, Jumalan valtakunta meni eteenpäin voimakkaasti.
Jeesus kehotti meitä rukoilemaan: "Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa" Tahdommehan olla mukana Jumalan valtakunnan tulemisessa keskellemme, hänen tahtonsa tuomisessa keskellemme, kuunnellen, mitä Pyhä Henki meille sanoo: mihin hän meitä kehottaa, keitä tapaamaan, minne menemään, millä tavoin Jumalan rakkautta jakamaan, mitä sanomaan, keitä rohkaisemaan ja Jeesuksen luokse vetämään.
Epäusko on toisenlaista: varmistelen elämääni, teen siitä niin hyvän kuin vain pystyn, vältän riskejä, pelaan varman päälle. Mutta silloin jää elämässäni toteutumatta jotakin hienoa, jotakin jota Jumala haluaisi kanssani ja kauttani tehdä. Jos evankeliumimme miehet olisivat pelanneet varman päälle, he eivät ikinä olisi nousseet katolle halvaantuneen miehen kanssa, eikä meillä olisi Raamatussa tätä viehättävää kertomusta, jossa heidän uskonsa ihanalla tavalla kannustaa meitä tekemään hulluja asioita Jumalalle. Eiköhän tuollainen usko monen mielestä näyttänyt menevän jo liian pitkälle, purkaa nyt talon katto ja laskea mies Jeesuksen eteen vuoteessaan: sehän oli aivan hullua puuhaa.
Aina kun Jeesus tekee ihmeellisiä tekoja, jollakin on uskoa. Joskus usko on Jeesuksella, joskus ihmisellä, joka tulee Jeesuksen luokse hätänsä kanssa, joskus taas muilla ihmisillä. Tällä kertaa emme tiedä halvaantuneen miehen uskosta mitään, mutta ainakin hänet paikalle tuovilla näyttää olevan suuri usko Jeesuksen mahdollisuuksiin. He eivät esteistä piitanneet, vaan toivat sairaan Jeesuksen eteen hinnalla millä hyvänsä. Kun he huomasivat väentungoksen olevan ylipääsemätön, he purkivat katon siltä kohdalta, missä Jeesus oli ja laskivat halvaantuneen Jeesuksen eteen. Heidän uskonsa oli suuri ja se palkittiin. He ottivat suuren riskin. Entä, jos Jeesus ei olisikaan parantanut tuota sairasta. Usko vaatii aina riskinottamista, muutoin se ei olekaan uskoa. Usko haastaa aina epäuskon kamppailuun. Kumpi voittaa meissä?
Lamaantunut ja voimaton ihminen saa uuden ilon ja energian. Anteeksiantamisen kokemus on tie vapauteen, nousemiseen, liikkeellelähtöön ja kiitokseen. Tänäänkin Jeesus antaa syntejä anteeksi syntisille ihmisille. Saamme käydä ehtoollispöytään maistamaan Herran hyvyyttä ja kuulemaan omalle kohdallemme armon ja anteeksiannon vakuutus. AMEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti