Apostolien päivän laajempi tarkastelu
Apostolien päivä
Herran Palveluksessa
Saarna 08 julius MMVII
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Omelia DOCG
Evankeliumi: Luuk. 5: 1–11
Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen. Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: »Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.» Tähän Simon vastasi: »Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.» Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: »Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.» Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastus-kumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: »Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.» He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.
I Alkukertomus. Kevyttä porinaa erään evankeliumin sisällöstä nousevan irrationaalisen kysymyksen äärellä. Eräs selitysyritys.
Päivän evankeliumin äärellä nousee esiin monia kysymyksiä. Suuria ja pieniä kysymyksiä. Tärkeitä ja vähemmän tärkeitä kysymyksiä. Ja myös se yksi kysymys: Miten niille kaloille sitten oikein kävikään? Kalansaalishan oli valtava ja veneetkään eivät olleet mitään pieniä veneitä. Kalansaalis oli varmaankin puolentoista kuution luokkaa. No! Veneet vedettiin kuitenkin rantaan ja eiköhän sieltä perkaajia ja suolaajia löytynyt. Kaikki käytettiin loppuun, aivan varmasti, vaikkei tuohon aikaan perkausjätteestä biodieseliä osattu valmistaakkaan. Toisaalta ei ollut polttomoottoreitakaan. Toisaalta ei pidä epäillä vanhan ajan ihmisten kekseliäisyyttä; tiedä miten nerokkailla konsteilla he saivat valmistettua perkuujättestä vaikka aivan kelpokäypää lamppuöljyä. Osattu sitä on ennekin; ja monesti vielä paremminkin.
Kun
katsomme evankeliumia nousee esiin myös
muuan toinenkin kysymys jota ei vanhoissa
saarnakokoelmissa ole nostettu esiin? Oliko
kalansaalis Jeesuksen tekemä ihme vai
pitääkö kaikki ymmärtää vertauskuvallisesti.
Päivän evankeliumihan on omiaan nostamaan
esille moniakin vertauskuvallisia tulkintoja.
Eräässä isossa yrityksessä kirjoittaa Raamattu
uudelleen Jeesus nähdään monipuolisena miehenä,
jopa suorastaan renessanssinerona, joka ymmärtää
luonnonilmiöiden perään oikein perusteellisesti.
Hänet nähdään siinä myös lähes kaikki
oman aikansa käsityöläisammatit hallitsevana
miehenä, mutta myöskin maanviljelyn ja
kalastuksen taitavana mestarina. Ja sen
kirjan kuvauksen mukaan Jeesus vain käytti
hyväkseen kokemustaan ja luonnon tuntemustaan
käskiessään heittää verkot juuri siihen
paikkaan mistä kalansaalis sitten tuli.
Kyse ei siis ollut halpa-arvoisesti
toteutetusta ihmeestä, joka ihmisen hahmossa
olevalle Jumalalle olisi tietysti aivan
pikku juttu. Mitä kaikkea voisimmekaan
tästä evankeliumista irti saada kaikilla
mahdollisilla kysymyksillämme? Jälleen joudumme
mukailemaan Johanneksen evankeliumin loppua ja
yksinkertaisesti toteamaan: Jos kävisimme kaikki
lapselliset kysymyksemme läpi jotka päivän
evankeliumin äärellä nousevat, ei siihen
riittäisi tämä päivä eivätkä tulevatkaan.
Siispä meidän onkin etsittävä niitä kuuluisia
”suurempia linjoja.”
Päivän kolme tekstiä. Aabraham - Jeesus ja kumppanit Genesaretilla - 1. Tim. 1:12-17 kutsumusnäky
Päivän kolme tekstiä muodostavan kokonaisuuden monellakin tavalla. Kyse on Jumalan pelastavan toiminnan julki tulemisesta ja sen todeksi elämisestä. Kyse on siitä kuinka meitä suurempi todellisuus murtautuu elämäämme ja muuttaa meidät.
I Mooseksen kirjan luku 11 sisälsi kertomuksen korkean tornin rakentamisesta ja siitä kuinka ihmisten kielet sekoitetiin, ihmiskunta ei enää puhunut sen jälkeen yhtä kieltä. Vaikka Raamatun 11 ensimmäistä lukua olisivatkin myyttistä puhetta, siis kerrontaa jossa etupäässä selitetään kirjoitustilanteessa vallitsevia oloja, maanviljelyn vaivalloisuutta, sukupuolten välisiä eroja ja niistä juontuvaa järjestystä ja eri kansojen tarkoitusta ja eroja, niin ei niiden sanoma kuitenkaan ole menettänyt merkitystään. Ihmissuvun alkuhämärä on yhteinen asia ja kertomus Aabrahamista I Mooseksen kirjan luvuissa 12-23 tarvitsee tuon pitkän johdannon. Nimittäin ihmiskunnan yhteinen toivo alkaa juuri kertomuksessa Aabrahamin kutsumisesta.
Kaikki kolme päivän tekstiä; Aabrahamin kutsuminen, Jeesus ja kumppanit Genesaretilla ja ensimmäisen Timoteus-kirjeen kutsumusnäky, puhuvat samasta asiasta. Ne puhuvat Jumalan suuresta suunnitelmasta ja sen toteutumisesta. Tästä toiminnasta on vanhastaan käytetty nimeä pelastushistoria.
Mutta kun luemme ja kuulemme aina uudelleen ja uudelleen noita kolmea tekstiä, niin ei ole mitenkään helppoa eläytyä noiden kertomusten päähenkilöiden, Aabrahamin, Pietarin ja muiden oppilaiden ja apostoli Paavalin, rooleihin, heidän nahkoihinsa. Aabraham sai luopua maastaan, suvustaan ja isänsä kodista, eikä hän edes tiennyt tulevan maansa nimeä. Apostolit joutuivat jättämään kotinsa ja perheensä, epävarman ja raskaan elinkeinonsa lähtiessään merkillisen opettajan mukaan. Apostoli Paavalin tilanne näistä kolmesta tilanteesta oli vielä kurjempi. Sitä voisi verrata tilanteeseen jossa sukulaisesi kiroavat sinut ja kaiken lisäksi sinulta otetaan kallisarvoinen sosiaaliturvatunnuksesi pois. Entiset ystäväsi ja maanmiehesi muutuvat muukalaisiksi ja saat kokea muukalaisvihaa omiesi joukossa, olet jopa suoranaisessa hengenvaarassa, etsintäkuulutettu loppu ikäsi. Elävänä tai kuolleena, mieluummin kuolleena. Mutta yhtä kaikki; kaikki saivat kehotuksen lähteä ja jättää entinen elämä ja suunnistaa kohti uutta.
Mutta juuri tässä suhteessa päivän tekstimme ovatkin esimerkillisiä ja opettavaisia. Uskonelämä on juuri tuollaista; usko ei ole tekoja, vaikka oikean uskon tuleekin tuottaa Hengen hedelmiä, vaan usko on sokeaa luottamusta siihen jota emme voi nähdä ja joka annetaan meille aivan meistä riippumatta. Uskon vuoksi meidän ei toki tarvitse kulkea maan ääriin, uskon seikkailuretki alkaa omasta itsestämme ja jatkuu lähimmäistemme parissa.
Samalla tavalla päivän tekstien päähenkilöt opettavat meille uskonkuuliaisuutta. Aabraham lähti matkaan vaikkei tiennyt minne matka veisi. Toisaalta hänelle kävi hyvin, toisin kuin apostoleille ja itselleen Paavalille. Päivän evankeliumi korostaa Aabraham-kertomuksen tavoin uskonkuuliaisuutta. Jeesus lähettää väsyneen kalastajan, Simon Pietarin, laskemaan verkkoja koko yön kestäneen turhan kalastamisen jälkeen. Simon Pietari osoitti uskonkuuliaisuutta. Samalla tavalla Paavali opettaa meille uskonkuuliaisuutta.
Mutta vaikka päivän tekstiemme tarkoitus varmasti onkin juuri tänä pyhänä opettaa uskonkuuliaisuutta ja jopa herättää sellaista, niin tuovat ne eteemme myös jotain muuta, jos jätämme kaikin puolin nuhteettomalta vaikuttavan Aabrahamin pois laskuista. Simon Pietari tunnustaa Jeesuksen edessä syntisyytensä. Apostoli Paavali kertoo avoimesti synneistään: hän, entinen herjaaja, vainoaja ja väkivallantekijä oli saanut apostolinviran.
Hutba ja lopetus
Mutta ennen kaikkea päivän sanoma on siinä: että pelastava teko lähtee vain Jumalasta. Ennen Aabrahamin kutsumusta olevassa kertomuksessa ihminen epäonnistuu yrityksessään rakentaa torni joka ulottuisi taivaaseen. Vaikka vertauskuvallisuus joskus onkin ontuvaa niin tässä tilanteessa meidän on hyvä lähteä siitä ja olettaa se kaiken pohjaksi. Ihimen pääsi lopulta taivaalle, kiertämään maata ja kuuhunkin. Tulevaisuudessa ihminen lähtee valloittamaan avaruutta aivan toisissa mittasuhteissa. Mutta hienoimmallakaan tekniikalla se ei voi lähestyä Jumalaa, Jumala ei löydy ihmisen aivoista eikä uskonnollisuus-geenistä.
Hieman apostoli Paavalin sanoja mukaellen: Hän armahtaa meidät, koska epäuskomme tähden emme tienneet, mitä teimme. Meidän Herramme armo on edelleen yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. Tämä sana on edelleen varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä. AMEN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti