keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Keisari Augustus — Jouluevankeliumin henkilögalleria-sarjan I saarna — Jouluaatto — Lupaukset täyttyvät.


Keisari Augustus — Jouluevankeliumin  henkilögalleria-sarjan  I  saarna
Jouluaatto
Lupaukset täyttyvät
Saarna 24 dec mmxiii
Kirkkoherra Torsti Äärelä
Grande omelia

Evankeliumi: Luuk. 2:1-14

 

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.  Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän  kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.


Jouluevankeliumista  on  sanottu  että  se  on  varsin  loppuun kaluttua  tavaraa.  Voi  olla,  mutta  tähän  pätee  se  että  se  on  sitä  vain  noille  loppuun kaluajille.  Kaikesta  saa  nimittäin  aina  joitain  uutta  irti  jos  tekee  vain  kovaa  ja  hellittämätöntä  työtä.  Tänä  vuonna  Helsingin  seurakuntayhtymän  USKOTOIVORAKKAUS-portaalissa  on  julkaistu  adventtikalenteri  jossa  on  julkaistu  joka  päivä  uusi  hartauskirjoitus;  yhteensä  24  näkökulmaa  jouluevankeliumiin.  Ehkäpä  tuo  hanke  oli  jonkin  uuden  ja  tulevan  ilmentymä.  Tulevan  aikakauden  ihminen  on  ehkä  syvällisempi  kun  hänellä  on  aikaa  yksinkertaisemman  elämäntavan  omaksuttuaaan  enemmän  laatuaikaa  henkisille  harrastuksille.  Tai  sanotaanko  että  kun  se  on  yksinkertaisesti  pakko  omaksua,  tuo  yksinkertaisempi  elämäntapa,  niin  hänellä  on  aikaa  enemmän  tutkistella  asioita  monipuolisemmin  ja  useammasta  näkökulmasta.

Niin kauan  kuin  henkilöitä  jouluevankeliumissa  riittää  tulee saarnata  jouluaattona  aina  uudesta  henkilöstä,  uudesta  näkökulmasta,  tai  ainakin  yrittää  moista.  Henkilöitä  kyllä  riittää:  Keisari  Augustus,  Quirinius,  Kuningas  Daavid,  Joosef,  Maria,  itse  Jeesus,  paimenet,  ylienkeli,  taivaallinen  sotajoukko,  lampaat  ja  viimeisenä  vihdoinkin  huomionpalautuksen  saanut  jouluevankeliumin  aasi…  Mutta  aloitamme  Augustuksesta  vaikka  se  ei  ensimmäisenä  aakkosissa  olekaan.

Jouluevankeliumin  Augustus  oli  mahtava  mies.  Mutta  kuinka  mahtava?  Ison  sisarkirkkomme,  roomalaiskatolisen  kirkon  jouluyön  messussa  on  yksi  asia  joka  saa  luterilaisen  hyvin  kateelliseksi,  no  ehkä  siinä  on  toinenkin  asia  ja  se  toinen asia on  vuoropsalmi  ja  sen  sanat  ja sävelmä.  Mutta  se  ensimmäinen  ja  tärkeämpi.  No  sehän  on  jouluyön  julistus.  Siinä  mainitaan  keisari  Augustus,  totta  kai!  Ja  näin  siinä  sanotaan:  Anno  imperii  Octaviani  Augusti  quadragesimo  secundo:  toto  urbe  in  pace  composito… Niin,  rauha  vallitsi  kaikkialla,  mitä  nyt  pieniä  rajakahakoita  lukuun ottamatta.

Maailman  mahtavin  mies  oli  kuitenkin  myös  hyvin  onneton  mies.  Maailman  rikkainkin  mies  hän  oli  vaikka  hän  oli  hyvin  vaatimattomin  Rooman  kansalaisista.  Jos  joku  purnasi  siitä  että  viinin  hinta  on  taas  noussut  saattoi  hän  sanoa  että  olen  rakennuttanut  uusia  vesijohtoja  ja  puhdasta  vettä  saa  ilmaiseksi  rajattomia  määriä,  juo  vettä!

Augustuksen  vaatimattomuus  oli  hämmästelyn  aihe  satojen  vuosienkin  päästä  kun  Roomassa  kävi  matkailijoita.  Jotka  vain  näkivätkin  hänen  kotinsa,  siis  suoraan  sanottuna  kotimuseon,  ihmettelivät  ylen  suuresti.  “Ai  tämäkö  muka  on  suuren  ja  mahtavan  Augustuksen  koti,  tuossako  hän  muka  nukkui  ja  tuossako  hänen  tuolinsa  muka  on…”  Hyvänä  päivänä  hän  saattoi  lahjoittaa  loistohuvilan  Caprin saarelta  kenelle  halusi.  Kuitenkaan  hän  ei  ollut  mikään  saituri-luonne,  päinvastoin.  Mutta  yhtä  häneltä  puuttui  ja  se  oli  perhe-onni.  Näin  hän  antoi  elävän  esimerkin,  parhaan  esimerkin  siitä,  että  mahtava  asema  ja  rikkaus  ei  takaa  onnea  henkilökohtaisessa  elämässä.  Ja  kun  hänen  hallitsija-sukunsa  jatkui  niin  näytti  siltä  että  keisaria  seuraa  aina  vain  hullumpi  mies;  alkoivat  varsinaiset  hulluusolympialaiset.  Augustuksen  valta  oli  perustettu  väkivallalla  ja  roomalainen  sotamiekka,  kaksiteräinen  gladus  oli  juonut  tavattoman  monen  kansalaisen,  viattomankin  verta.  Tuntui  kuin  karmea  kirous  olisi  asunut  hänen  ja  hänen  perheensä  päällä  noiden  asioiden  vuoksi…

Pitää  aivan  oikeutetusti  herättää  kysymys  siitä,  oliko  hän  kaikkitietävä  ja  kaikkivaltias?  Kyllä  oli  jos  otetaan  kaikki  hänen  aikansa  mittapuut  huomioon.  Mutta  kaikkitietävä  ja  kaikkivaltias  hän  oli  vain  ihmisten  valtakunnan  hallitsijana.  Erään  toisen,  eikä  välttämättä  niin  vähäarvoisen,  pyhäpäivän  evankeliumiteksti  lukee  seuraavasti: 

 »Minä  sanon  teille,  ystävilleni:  Älkää  pelätkö  niitä,  jotka  tappavat  ruumiin  mutta  joiden  valta  ei  ulotu  sen  pitemmälle.  Kuulkaa,  ketä  teidän  tulee  pelätä.  Pelätkää  häntä,  jolla  on  valta  sekä  tappaa  ihminen  että  syöstä  hänet  helvettiin.  Niin,  sanon  teille:  häntä  teidän  on  pelättävä.  Varpusia  saa  kahdella  kolikolla  viisi,  eikö  niin?  Silti  Jumala  ei  unohda  yhtäkään  niistä.  Teidän  jokainen  hiuskarvannekin  on  laskettu.  Älkää  siis  pelätkö.  Olettehan  te  arvokkaampia  kuin  kaikki  varpuset  (Luuk. 12: 4–7).»

Tuon  pyhän  aiheena  on  “Kahden  valtakunnan  kansalaisena.”  Jeesuksen  sanat  ovat  yhtä  aikaa  pelottavia  ja  lohduttavia.  Mutta  oliko  keisari  Augustus  niin  mahtava  mies  että  hänen  valtakunnassaan  “jokainen  hiuskarvakin  oli  laskettu.”  Eräällä  tavalla  näin  oli!  Ja  tapa  jolla  hän  hallitsi  oli  varsin  erikoiselta  kuullostava.  Kun  hän  oli  perustanut  valtansa  hyvin  veristen  vaiheiden  jälkeen  näytti  siltä,  että  hän  oli  luopunut  vallasta  kokonaan.  Tosiasia  oli  kuitenkin  että  mitään  Rooman  valtakunnassa  ei  tapahtunut  ellei  Augustus  olisi  niin  halunnut;  ainakin  polittiisessa mielessä  näin  voidaan  sanoa.  Tässä  mielessä  jokainen  hiuskarva  oli  todellakin  laskettu…

Tänään  vastaava  tarkoittaisi  vaikkapa  sitä,  että  Pohjois-Amerikan  Yhdysvaltojen  presidentti  voisi  hallita  maailmaa  omalta  kotimaatilaltaan  tekemättä  näennäisesti  mitään,  hänen  poliittinen  etujoukkonsa  vain  toimisi  niin  kuin  oletetaan  isännän  haluavan  ja  tekevän,  eikä  mitään  tehtäisi  vastoin  hänen  tahtoansa.  Vaikka  usein  näyttäisin  siltä  että  tehtäisiin  aivan  järjettömiä  päätöksiä,  ja  näyttäisi  siltäkin  että  nyt  on  menetelty  ensimmäisen  kansalaisen  tahdon  ja  edun  vastaisesti,  niin  lopulta  olisi  kaikki  kuitenkin  hyvin,  kaikilla  pääsääntöisesti  asiat  kohdallaan  ja  maassa  ja  maanpiirissäkin  rauha.  Ja  tietystikin;  keisarin  tahto  oli  toteutunut  ihan  noin  sattumalta,  ja  ikään  kuin  bonuksena  kaiken  muun  hyvä  ja  hyödyllisen  lisäksi.

Ei  tarvita  lennokastakaan  ajatuksenjuoksua  kun  voimme  todeta,  että  jouluevankeliumissa todellakin  esiintyy  kaksi  hallitsijaa;  tuota  maallista  mahtia  edustava  Augustus  ja  taivaan  kuningas  Jeesus  Kristus.  Itseasiassa  em.  ajatus  on  hyvin  luterilainen  ja  ennen kaikkea  raamatullinen.  Rooman  hyvästä  hallintovallastahan  Paavalikin  myöhemmin  puhui  (Room.  13:1-7)  hyvin  suopein  sanankääntein.  Ensi  katsomalta  kumpikaan  valtasuuruus  ei  kuitenkaan  toimi  oikeudenmukaisesti.  Roomalaiset  kurittivat  ketä  tahtoivat  ja  milloin  tahtoivat,  Herraan  turvaava  sai  silloin  hyvin  vähän  suosiota.  Eilen  roomalaiset;  tänään  joku  muu  kurittaa  ja  rauhoittaa  ketä  haluaa  ja  missä  haluaa,  Herran  turvaava  saa  edelleenkin  hyvin  harvoin  suosiota.  Siihen  vetoaminen  ei  tuo  maallista  valtaa.  Noinko  lie?  Kansojen  itsenäisyys  on  joskus  maksettu  kalliilla  uhrilla,  maailmanrauha  on  aina  hankittu  jonkun  kansan  suuremmalla  uhrimielellä  ja  velvollisuudentunnolla.  Ihmisen  vapauskirja  on  hankittu  yhden  miehen  kuuliaisuudella  ja  uhrilla.

Jokaisella  aikakaudella  on  oma  tarpeellinen  Augustuksensa,  maallinen  ruhtinas  ja  Jumalan  asettama  esivalta,  ja  jos  ei  ole  niin  onneton  se  aikakausi  ja  sukupolvi.  Tämä  on  jouluevankeliumin  piilosanoma.  Mutta  Augustuksen  aikana  veljeksemme  syntynyt  Jeesus  Kristus  on  ensimmäinen  ja  viimeinen  hengellinen  ruhtinaamme.  Joulun  salaisuus,  tosin  vain  yhdestä  perspektiivistä,  on  siinä.  ”Koska  hän  on  itse  käynyt  läpi  kärsimykset  ja  kiusaukset,  hän  kykenee  auttamaan  niitä,  joita  koetellaan.”  (Heprealaiskirje  2:18)

Jouluevankeliumin  aate-,  ja  sielunmaisemissa  ja  näissä  edellisissä  ajatuksenjuoksun  tietämissä  liikkuu  myös  eräs  toinen  raamatunteksti,  se  on  kirjoitettu  ensimmäiseen  Timoteus-kirjeeseen  (1  Tim-  2:1-4): ”Kehotan  ennen  kaikkea  anomaan,  rukoilemaan,  pitämään  esirukouksia  ja  kiittämään  kaikkien  ihmisten  puolesta,  kuninkaiden  ja  kaikkien  vallanpitäjien  puolesta,  jotta  saisimme  viettää  tyyntä  ja  rauhallista  elämää,  kaikin  tavoin  hurskaasti  ja  arvokkaasti.  Tällainen  rukous  on  oikea  ja  mieluisa  Jumalalle,  meidän  pelastajallemme,  joka  tahtoo,  että  kaikki  ihmiset  pelastuisivat  ja  tulisivat  tuntemaan  totuuden.”  Joulun  ja  jouluevankeliumin  sanomaa  tämäkin  kaikki  tyynni…  AMEN

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti